maanantai 31. maaliskuuta 2014

Lihan korvike vai proteiinin lähde?

Vähän on kiirettä pukannut tässä äitiysloman alla. Monta kirjoitusta on odottamassa, mutta ei aikaa niiden viimeistelyyn. Äskettäin ärsytyskynnys kuitenkin ylittyi  ja sai minut näppäilemään pari ajatusta kasvissyönnistä (vegaaniudesta).

Klikkasin itseni Ylen juttuun Nokkonen ja siankärsämö mausteeksi – näillä konsteilla kasvisruuan saa maistumaan lihalta. Kiitos vain maustamisvinkeistä, ne ovat ok, mutta se, mikä alkoi kismittää oli tuo loppu. Maistumaan lihalta.

Miksi kasvisruoan pitäisi maistua lihalta? En tunne montaakaan kasvissyöjää, joka kaipaisi lihan makua tai haluaisi olla kasvissyöjä, mutta silti ikään kuin syödä lihaa.

Miksei voida puhua ennemminkin proteiinin lähteestä kuin lihan korvikkeesta? Korvike kuulostaa siltä, että parempaakin on olemassa, muttei tarjolla. Miksi kasvisruokaa ja -ruokavaliota yhä edelleen peilataan "yleiseen normiin" eli sekaruokavalioon (tai pikemminkin välillä tuntuu, että liharuokavalioon, vaikka tuskin moni sellaista kuitenkaan täysin noudattaa). Miksi kasvisruoasta ei voi puhua ihan vain ruokana tai kasvisruokana? Miksi pitää tehdä niin suuri numero lihan ja lihattoman välille? Onko tämä vain suomalaisen keskustelun erityispiirre vai onko muualla samanlaista?

Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toivoisin toimittajilta medialta, ennen kaikkea lihaa syöviltä ystäviltäni, että puhetapa kasvissyönnistä hiljalleen muuttuisi. Kasvissyönti ei ole nirsoutta, se ei ole marttyyriutta, se ei ole lihan puutetta, vaan se on tietoinen valinta.

Ps. Tunnustettakoon, että syön ihan mielelläni silloin tällöin näitä "lihankorvikkeita". Juuri eilen tein quorn-pihvistä ja ruisleivästä hampurilaisen. En silti kokenut paikkaavani lihan puutetta, vaan söin hyvää kasvisruokaa.