tiistai 21. elokuuta 2012

Loppuvuosi eletään velaksi

Olipa karua luettavaa tuo WWF:n uutinen siitä, että maailman luonnonvarat on tältä vuodelta käytetty jo loppuun.

"Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen vuosittain laskema ekologinen jalanjälki kertoo, miten suuri määrä maa- ja merialueita tarvitaan tuottamaan luonnonvarat, joita ihmiskunta tarvitsee elintasonsa ylläpitämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen sitomiseen. Maailman ylikulutuspäivänä (Earth Overshoot Day) ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja päästöjä. Tutkimuslaitos on arvioinut, että kulutuksemme ylittää vuosittain luonnon rajat jo yhdeksän kuukauden kuluttua."

Suomen tilanne on uutisen mukaan keskimääräistä parempi, mutta se ei paljon lohduta, kun samaan aikaan monissa muissa maissa tilanne on katastrofaalinen.

Ja mikä tässä nyt sitten on erityisen karua? Minusta ainakin se, että kun kerran tämän vuoden luonnonvarakapasiteetti on jo käytetty, elämme loppuvuoden ikään kuin velaksi. Loppuvuoden velaksi eläminen on taas automaattisesti pois seuraavalta vuodelta, jos ihmiskunnan kulutuksessa ei tapahdu muutosta mihinkään suuntaan. Tilanne siis vain pahenee vuosi vuodelta ja se hetki kun ihminen käy maapallolle liian suureksi taakaksi on taas aavistuksen lähempänä.

Ahdistaisi, jos uskaltaisi ajatella, mitä tämä ihan oikeasti tarkoittaa. Mitä tässä voi yksittäinen ihminen edes tehdä, ja toisaalta, minä en kuitenkaan tule näkemään sitä päivää kun luonnonvarat loppuvat. So not.

Lapseni mahdolliset jälkeläisten jälkeläiset saattavat kuitenkin olla jo niitä, jotka meidän tekojemme seurauksia niittävät. Ja muutenkin, onhan tämä nykymeno aivan järjetöntä. Valmistetaan huonolaatuista elektroniikkaa ja vaatteita, jotta saataisiin myytyä enemmän.

Siksi ainoa ratkaisu on nähdäkseni kulutuksen vähentäminen ja elintapojen muuttaminen. Vähemmän kamaa on enemmän aikaa perheelle, ystäville, ajattelulle, oleilulle. Helposti sanottu ja yhtä helposti unohdettu. Yritetään silti.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Housut ja hillot

Mikä on housuissa ärsyttävintä? No, se kun ne kuluu takamuksesta puhki, vaikka muuten olisivat vielä käyttökelpoiset. Pitkään varastossa odottaneet housut saivat tänään kyytiä anoppilan ompelukoneelta, ja nyt on taas muutama pari housuja iskussa.


Anoppilassa on muutakin kivaa. Nimittäin loputtomasti marjoja. 


Vattuja tuli niin paljon, että osasta tein hilloa. Harmikseni hillosokeri oli minissään enkä uskaltanut kokeilla tavallisella. Ylimääräisillä teen työkaverit huomenna iloisiksi.



Aurinkoista viikkoa. Toivottavasti kesä ei ihan ollut vielä tässä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Elonmerkkejä ja hiusasiaa

Väikkäriprojekti ja supervilkas uhmaikäinen ovat viime kuukausina vieneet niin tehokkaasti mehut, että on pakko tunnustaa, etten ole välillä edes muistanut blogini olemassaoloa. Moni muu ilmeisesti on, sillä lisää lukijoita näyttää tulleen, mistä kiitos. Kasvanut lukijamäärä tosin pistää miettimään, olisiko blogihiljaisuutta syytä jatkaa.

Hiljaisuuden sijaan pyydän teiltä arvoisat lukijat apua eräässä ajankohtaisessa pulmassani. Kävi nimittäin niin, että luovuin alkukesällä rastoistani, mikä on tarkoittanut sitä, että viime viikkojen aikana minun on pitänyt opetella aivan uusi tapa hoitaa hiuksia. Enää ei riitä pesu ja huolto kerran viikossa, ja takkujen sijaan, hiusten pitäisikin kiiltää. Toisin sanoen, nyt tarvitaan jos jonkinlaista mömmöä, kuivaajaa ja suoristajaa, jotta pää näyttäisi taas kivalta.

Kysymys kuuluukin, millaisia ekologisia, hiusystävällisiä ja eettisiä hiustuotteita on nykyisin saatavilla? Oletteko kokeilleet elämää ilman shampoota? Tietääkö kukaan tehokasta, luonnonmukaista hilseshampoota? Ja voiko selvitä jollain kohtuuhintaisella suoristusraudalla tuhoamatta hiuksia?

Shampoot ja hoitoaineet löytää helposti - niistäkin saa toki vinkata - mutta erityisesti kaipaisin vinkkejä muista naturaaleista ja hiuksille ystävällisistä tuotteista. Onko myrkyttömiä, hellävaraisia muotoilutuotteita edes olemassa? Kampaajan suosittelemana ostin Organics-sarjan muotoilugeelin, joka on vaikuttanut ihan ookoolta. Onko muilla tästä kokemuksia ja onko jotain muuta vastaavaa sarjaa tarjolla?

Kiitos mahdollisista vinkeistä. Arvostan suuresti apuanne. Nyt olympialaisten pariin.

Ps. Jos joku ihmettelee, miksi luovuin rastoistani, niin kerrottakoon, että lapsen myötä aika ja voimat kävivät niin vähiin, etten yksinkertaisesti vain jaksanut hoitaa niitä riittävästi. Tykkään edelleen rastoista ja harkinnassa on laittaa ne uudelleen. Huonokuntoiset rastat ovat kuitenkin eivät vain kamalan näköiset, vaan myös kamalan tuntuiset.