sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Muovinkierrätystä Mansessa

Vakioroskiksella sen jo jokin aika sitten huomasinkin, mutta nyt kun ehdin lukaista Tampereen Luonto -lehden*, sain aiheesta myös hieman kättäpidempää. Eli Tampereella on vuoden vaihteessa alkanut muoviroskien kierrätyskokeilu, jossa tamperelaisten kierrätysintoa ja taitoa testaillaan 8 kuukauden ajan.

Jutun mukaan me olemme onnistuneet hyvin, sillä kokeilussa mukana olevat pakkausalan yrittäjät, jätelaitokset ja kaupat ovat joutuneet lisäämään muovinkeräysastioiden määrää. Loisto juttu! Toivottavasti keräysastioiden lisältö on myös yllättänyt iloisesti. Mikään ei ole niin masentavaa kuin se, että jengi ei viitsi lukea kierrätysohjeita ja pistää astioihin mitä sattuu. Jos ei viitsi kierrättää, niin pistäisivät sitten kaiken sinne sekajätteeseen. Joka tapauksessa olen tosi iloinen tuosta muovinkierrätysmahdollisuudesta. Toivottavasti kokeilun tulos on se, että muovinkierrätys tulee pysyväksi. Mahdollisuus kierrättää muovia vähentää sekajätteen määrää aivan käsittämättömän paljon ja toiseksi, tulee hyvä mieli kun tietää, etteivät muovit päädy kaatopaikkojen täytteeksi.

Sekajäteastiaan lähti tästä taloudesta eilen surullisen paljon jätettä vaatehuoneen tyhjennyksen seurauksena. Mielikuvitus ei vaan enää riittänyt jatkamaan kaikkien tavaroiden elinkaarta ja valitettavan iso osa materiaaleista oli sellaista, etteivät ne käyneet kierrätykseen. Jätemäärästä havahtuneena pyrin jatkossa ostamaan vain sellaista, minkä voi kierrättää joko materiaalina tai valmiina tuotteena.

Vielä parempi vaihtoehto olisi yksinkertaisesti lainata. Tätä en oikein osannut edes ajatella ennen lapsen syntymää. Tavara piti omistaa itse. Nyt on oppinut hellittämään omistamisen ihanuudesta. Lastentarvikkeita on lainattu muilta ja lainattu muille.

Lopuksi vielä rentouttavaa äitienpäivää kaikille asianosaisille. Lähden tästä nauttimaan lahjaksi saamastani vapaa-ajasta muutenkin kuin koneen äärellä.

* Tampereen Luonto, 'Jäte vähemmäksi', Minna Santaoja, s. 11.