torstai 18. lokakuuta 2012

Asiaa

Syrjäytymiskeskustelu on yksi niistä monista aiheista, joista tässäkin blogissa pitäisi kirjoittaa. Syrjäytyminen kun voi yhtäkkiä koskettaa ketä tahansa meistä riippumatta tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Mutta kun yrittää pysyä leivän kannassa kiinni ja kasvattaa lastaan syrjäytymisriskittömäksi kansalaiseksi, niin aikaa ei oikein jää kirjoittamiselle, saati ajattelulle.

Presidentti Niinistön puhkikritisoidussa "Ihan tavallisia asioita"-kampanjassa on paljon hyviä aineksia, jotka osuvat erityisen herkästi omaa vanhemmuuttaan ja kasvatusideologiaansa pohtivaan pienen lapsen äitiin. On tärkeää antaa lapselleen aikaa, huomiota ja tehdä arjessa niitä ihan perusjuttuja.

Kivoja vinkkejä arkeen, joo.

Olen silti enemmän terävästi argumentoivan, Matti Apusen kanssa haastelleen Emilia Kukkalan linjoilla. Kukkala haastaa kirjoituksillaan ihailtavalla tavalla "herrojen" diskurssin syrjäytymisen syistä ja ongelman ratkaisumalleista. Syrjäytymisen keskiössä ei voi olla vain yksilö ja yksilön puutteet toimia yhteiskunnassa. Kyllä se ympäröivä maailma myös luo tietyt olosuhteet ja edellytykset, jotka ihmisten toimintaan vaikuttavat.

Mutta tätähän niiden, joiden ei tarvitse käyttää energiaansa perustoimeentulon miettimiseen, on vaikea käsittää. Sen sijaan, että he myöntäisivät tiettyjen yhteiskunnallisten olojen mahdollistaneen heidän hyvinvointinta, he antavat ymmärtää, että heidän hyvinvointinsa on itse ansaittua ja että kellä tahansa on mahdollisuus luoda itselleen hyvinvointia (lue: omaisuutta).

En ehdi enempää lätistä, varsinkaan kun parempaa on tarjolla. Lukekaa Kukkalan viimeisin kirjoitus aiheesta. Se on paitsi asiaa, myös lukukokemuksena nautinnollinen.

Emilia Kukkala: Herrojen kanssa nuorisometsällä

tiistai 21. elokuuta 2012

Loppuvuosi eletään velaksi

Olipa karua luettavaa tuo WWF:n uutinen siitä, että maailman luonnonvarat on tältä vuodelta käytetty jo loppuun.

"Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen vuosittain laskema ekologinen jalanjälki kertoo, miten suuri määrä maa- ja merialueita tarvitaan tuottamaan luonnonvarat, joita ihmiskunta tarvitsee elintasonsa ylläpitämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen sitomiseen. Maailman ylikulutuspäivänä (Earth Overshoot Day) ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja päästöjä. Tutkimuslaitos on arvioinut, että kulutuksemme ylittää vuosittain luonnon rajat jo yhdeksän kuukauden kuluttua."

Suomen tilanne on uutisen mukaan keskimääräistä parempi, mutta se ei paljon lohduta, kun samaan aikaan monissa muissa maissa tilanne on katastrofaalinen.

Ja mikä tässä nyt sitten on erityisen karua? Minusta ainakin se, että kun kerran tämän vuoden luonnonvarakapasiteetti on jo käytetty, elämme loppuvuoden ikään kuin velaksi. Loppuvuoden velaksi eläminen on taas automaattisesti pois seuraavalta vuodelta, jos ihmiskunnan kulutuksessa ei tapahdu muutosta mihinkään suuntaan. Tilanne siis vain pahenee vuosi vuodelta ja se hetki kun ihminen käy maapallolle liian suureksi taakaksi on taas aavistuksen lähempänä.

Ahdistaisi, jos uskaltaisi ajatella, mitä tämä ihan oikeasti tarkoittaa. Mitä tässä voi yksittäinen ihminen edes tehdä, ja toisaalta, minä en kuitenkaan tule näkemään sitä päivää kun luonnonvarat loppuvat. So not.

Lapseni mahdolliset jälkeläisten jälkeläiset saattavat kuitenkin olla jo niitä, jotka meidän tekojemme seurauksia niittävät. Ja muutenkin, onhan tämä nykymeno aivan järjetöntä. Valmistetaan huonolaatuista elektroniikkaa ja vaatteita, jotta saataisiin myytyä enemmän.

Siksi ainoa ratkaisu on nähdäkseni kulutuksen vähentäminen ja elintapojen muuttaminen. Vähemmän kamaa on enemmän aikaa perheelle, ystäville, ajattelulle, oleilulle. Helposti sanottu ja yhtä helposti unohdettu. Yritetään silti.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Housut ja hillot

Mikä on housuissa ärsyttävintä? No, se kun ne kuluu takamuksesta puhki, vaikka muuten olisivat vielä käyttökelpoiset. Pitkään varastossa odottaneet housut saivat tänään kyytiä anoppilan ompelukoneelta, ja nyt on taas muutama pari housuja iskussa.


Anoppilassa on muutakin kivaa. Nimittäin loputtomasti marjoja. 


Vattuja tuli niin paljon, että osasta tein hilloa. Harmikseni hillosokeri oli minissään enkä uskaltanut kokeilla tavallisella. Ylimääräisillä teen työkaverit huomenna iloisiksi.



Aurinkoista viikkoa. Toivottavasti kesä ei ihan ollut vielä tässä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Elonmerkkejä ja hiusasiaa

Väikkäriprojekti ja supervilkas uhmaikäinen ovat viime kuukausina vieneet niin tehokkaasti mehut, että on pakko tunnustaa, etten ole välillä edes muistanut blogini olemassaoloa. Moni muu ilmeisesti on, sillä lisää lukijoita näyttää tulleen, mistä kiitos. Kasvanut lukijamäärä tosin pistää miettimään, olisiko blogihiljaisuutta syytä jatkaa.

Hiljaisuuden sijaan pyydän teiltä arvoisat lukijat apua eräässä ajankohtaisessa pulmassani. Kävi nimittäin niin, että luovuin alkukesällä rastoistani, mikä on tarkoittanut sitä, että viime viikkojen aikana minun on pitänyt opetella aivan uusi tapa hoitaa hiuksia. Enää ei riitä pesu ja huolto kerran viikossa, ja takkujen sijaan, hiusten pitäisikin kiiltää. Toisin sanoen, nyt tarvitaan jos jonkinlaista mömmöä, kuivaajaa ja suoristajaa, jotta pää näyttäisi taas kivalta.

Kysymys kuuluukin, millaisia ekologisia, hiusystävällisiä ja eettisiä hiustuotteita on nykyisin saatavilla? Oletteko kokeilleet elämää ilman shampoota? Tietääkö kukaan tehokasta, luonnonmukaista hilseshampoota? Ja voiko selvitä jollain kohtuuhintaisella suoristusraudalla tuhoamatta hiuksia?

Shampoot ja hoitoaineet löytää helposti - niistäkin saa toki vinkata - mutta erityisesti kaipaisin vinkkejä muista naturaaleista ja hiuksille ystävällisistä tuotteista. Onko myrkyttömiä, hellävaraisia muotoilutuotteita edes olemassa? Kampaajan suosittelemana ostin Organics-sarjan muotoilugeelin, joka on vaikuttanut ihan ookoolta. Onko muilla tästä kokemuksia ja onko jotain muuta vastaavaa sarjaa tarjolla?

Kiitos mahdollisista vinkeistä. Arvostan suuresti apuanne. Nyt olympialaisten pariin.

Ps. Jos joku ihmettelee, miksi luovuin rastoistani, niin kerrottakoon, että lapsen myötä aika ja voimat kävivät niin vähiin, etten yksinkertaisesti vain jaksanut hoitaa niitä riittävästi. Tykkään edelleen rastoista ja harkinnassa on laittaa ne uudelleen. Huonokuntoiset rastat ovat kuitenkin eivät vain kamalan näköiset, vaan myös kamalan tuntuiset.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Muovinkierrätystä Mansessa

Vakioroskiksella sen jo jokin aika sitten huomasinkin, mutta nyt kun ehdin lukaista Tampereen Luonto -lehden*, sain aiheesta myös hieman kättäpidempää. Eli Tampereella on vuoden vaihteessa alkanut muoviroskien kierrätyskokeilu, jossa tamperelaisten kierrätysintoa ja taitoa testaillaan 8 kuukauden ajan.

Jutun mukaan me olemme onnistuneet hyvin, sillä kokeilussa mukana olevat pakkausalan yrittäjät, jätelaitokset ja kaupat ovat joutuneet lisäämään muovinkeräysastioiden määrää. Loisto juttu! Toivottavasti keräysastioiden lisältö on myös yllättänyt iloisesti. Mikään ei ole niin masentavaa kuin se, että jengi ei viitsi lukea kierrätysohjeita ja pistää astioihin mitä sattuu. Jos ei viitsi kierrättää, niin pistäisivät sitten kaiken sinne sekajätteeseen. Joka tapauksessa olen tosi iloinen tuosta muovinkierrätysmahdollisuudesta. Toivottavasti kokeilun tulos on se, että muovinkierrätys tulee pysyväksi. Mahdollisuus kierrättää muovia vähentää sekajätteen määrää aivan käsittämättömän paljon ja toiseksi, tulee hyvä mieli kun tietää, etteivät muovit päädy kaatopaikkojen täytteeksi.

Sekajäteastiaan lähti tästä taloudesta eilen surullisen paljon jätettä vaatehuoneen tyhjennyksen seurauksena. Mielikuvitus ei vaan enää riittänyt jatkamaan kaikkien tavaroiden elinkaarta ja valitettavan iso osa materiaaleista oli sellaista, etteivät ne käyneet kierrätykseen. Jätemäärästä havahtuneena pyrin jatkossa ostamaan vain sellaista, minkä voi kierrättää joko materiaalina tai valmiina tuotteena.

Vielä parempi vaihtoehto olisi yksinkertaisesti lainata. Tätä en oikein osannut edes ajatella ennen lapsen syntymää. Tavara piti omistaa itse. Nyt on oppinut hellittämään omistamisen ihanuudesta. Lastentarvikkeita on lainattu muilta ja lainattu muille.

Lopuksi vielä rentouttavaa äitienpäivää kaikille asianosaisille. Lähden tästä nauttimaan lahjaksi saamastani vapaa-ajasta muutenkin kuin koneen äärellä.

* Tampereen Luonto, 'Jäte vähemmäksi', Minna Santaoja, s. 11.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kevät tulee - on aika laittaa talvi säilöön

Viime päivinä kevät on tuntunut ottavan oikein aimoharppauksia. Sade siivoaa lunta kevään tieltä, valoa riittää ja etelästä palaavat linnut säestävät vuodenajan muutosta sirkutuksillaan. Nyt viimeistään on aika panna talvi säilöön ja ottaa, jos ei ihan vielä kesä-, niin ainakin kevätkamppeet esiin.

Ja talvihan pistetään säilöön seuraavasti:

- puhdistetaan talvikengät, voidellaan ne kenkätyypille sopivalle aineelle, tuuletetaan ja laitetaan odottamaan ensi talvea - sama tehdään kevätkengille ja pannaan eteiseen odottelemaan sopivia kelejä (kiitos hyvän ystäväni, joka ennen muinoin kenkäkaupassa työskenteli, jaksan kiireenkin keskellä panostaa kenkien kunnossapitoon, semminkin, jos on sattunut ostamaan hieman kalliimpia kenkiä, ei niitä ole varaa pilata huolimattomuudella)



- pestään talvitäkit, tuuletetaan ja vaihdetaan kevyemmät peitot tilalle

- talvitakit pesuun ja varastoon säilöön

- huolehditaan sukset ja muut talviurheiluvälineet varastoon

- turhat ja käyttämättömät talvikamppeet kirppikselle - lasten talvivaatteita saatetaan metsästää jo nyt ensi talveksi

Ja sitten vaan kevät esiin, yrtit parvekkeelle tai pihalle kasvamaan ja pahimpien sadekausien jälkeen ikkunat pesuun.

Tämmöistä arkipäivän aktivismia täällä kiireen keskellä. Valoisaa ja energistä kevään odottelua kaikille!

Ps. Hauska huomata, että blogin lukijamäärä on kasvussa, vaikka päivitystahti on hitaampi kuin koskaan. Johtuisikohan juuri siitä :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Elonmerkkejä

Blogihiljaisuudesta huolimatta arkipäivänaktivismi ei ole kuollut eikä kuopattu, se vaan on väliaiksesti "pienellä" väikkärinkirjoitustauolla. En ole juuri ehtinyt seurailla, mitä eko/aktivismirintamalla tapahtuu, mutta kiitos ihanien ystävieni, minulla on heittää pari lyhyttä vinkkiä. Nämä on varmaan hehkuteltu monissa paikoissa jo tätä ennen, mutta pistetään nyt kuitenkin.

Finlayson on kuulema lanseerannut uusia biohajoavia pyyhkeitä. Polku-nimiset pyyhkeet on valmistettu 100% biohajoavasta puuvillasta. Lisää täältä.

Vegemesta on avattu hiljattain Tampereelle ja jonka kävin vegaaniystävni kanssa testaamassa. Ruoka oli erittäin hyvää. Palvelu oli ystävääni lainatakseni "ketjun mukaista", eli hidasta ja sattumanvaraista. Hänen kokemuksensa mukaan ruokaseurueesta yleensä ainakin yksi saa kysellä ruokansa perään. Mutta mikäs siinä lauantai-iltapäivänä on downshiftatessa.

Ja vielä viimeiseksi kestovaippojen käyttäjille. Miraakkelissa oli ainakin vielä lauantaina Disanan villavaippakuoria alennuksella 9 €/kpl. En voinut vastustaa, vaikka suurta tarvetta ei olisi ollut. No, onpahan pojalla komiat pöksyt.

Seuraavaksi tiedossa kirja-arvio, jahka ehdin työkirjoilta lukea sen loppuun. Paljastetaan, että teema kytkeytyy ympäristöongelmiin ja Kiinaan.