maanantai 17. lokakuuta 2011

Tulevia aiheita...

... tai aiheita, joista haluaisin kirjoitta, jos ehtisin...

Luomu on ollut taas viime päivinä esillä. Viime viikon A-talk oli aika pysähdyttävä, ainakin niiden luomun vastustajien kommentit olivat jotain aivan käsittämätöntä, jos niitä ehti naurultansa loppuun asti kuuntelemaan. Aihetta on käsitelty mm. Kotiäidin luomulaaksossa. A-talkin ehtii vielä katsastaa 27 päivän ajan. Älkää tikahtuko nauruun.

Ekosiivous. Taloudessamme on hiljalleen siirrytty siivoamaan yhä enemmän ja enemmän keittiön tuotteilla. Eli käytössä ovat vanhan kansan tuntemat ja hyväksi havaitut sooda, etikka, sitruuna ja sokeripalat. Kaupasta ostetaan enää mäntysuopaa, saniteettitilojen pesuainetta ja universal stonea. Lisäbonuksena kokemuksia lastenvaatteiden likatahrojen puhdistamisesta ilman värikkäitä, kemikaalitököttejä.

Maahanmuuttoa ei tässä blogissa ole juuri käsitelty ja äkkiseltään voisi ajatella, ettei sen käsittely tänne kuulukaan. Maahanmuutto ja ennen kaikkea siirtolaiset (käytän mieluummin tätä vanhaa termiä kuin uutta maahanmuuttajaa) ovat kuitenkin meidän arkipäivää ja siksi tämä jos mikä kuuluu myös arkipäivän aktivistimin pariin. Perussuomalaiset ovat pitäneet aihetta pinnalla pitkään ja hartaasti, mutta minusta ihan väärällä tavalla. Sen sijaan, että he olisivat käyneet sitä kaipaamaansa kriittistä maahanmuuttokeskustelua, ratkoneet ongelmia ja miettineet, mitä asialle pitäisi tehdä, he ovat jämähtäneet harkitsemattomien kommenttien tasolle, joita muut sitten kilvan kauhistelevat. Minulla ei ole rakentavia kommentteja siirtolaisuuden ongelmien ratkomiseksi, mutta haluaisin puuttua siihen, kuinka me siirtolaisia ja ylipäänsä toisia ihmisiä arjessamme kohtaamme. Tässä suomalaisilla on mielestäni paljon opittavaa muilta mailta.

Hyvää Suomesta. Voisimmeko me jo pikkuhiljaa luopua tästä kansallisesta pessimismistä ja tunnustaa, että me suomalaisetkin voimme olla joissain asioissa hyviä emmekä vain ikuisia epäonnistujia. Myös päättäjät voisivat ottaa onkeensa monista myönteisistä, jopa ylistävistä kommenteista, joita suomalainen yhteiskunta, koulutus eri toten, on saanut viime vuosien aikana ulkomailta. Esimerkiksi päivän Hesarissa kerrotaan, kuinka suomalainen peruskoulu saa suitsutusta Yhdysvalloissa. Kaikkea ei tarvitse uudistaa, jos asiat ovat hyvin.

****
Kommentoikaahan, jos jokin aihe erityisesti kiinnostaa, niin pistän sen prioriteettilistan kärkeen. Muutoin jään itsekin mielenkiinnolla odottamaan, milloin jokin noista aiheista muovautuu oikeaksi tekstiksti.

2 kommenttia:

puolitie kirjoitti...

Tuo "Hyvää Suomesta" juttu osuu kyllä asian ytimeen. Sellaiseen, missä pitäisi varmaan päivittää omaakin ajatteluaan. Esim. töissä kun juttelee paljon ulkomaalaisten kanssa, tulee helposti otettua sellainen suomalaisuuden vähättelyasenne, vaikka itseasiassa monessa muussa kulttuurissa ei ole lainkaan tuollaista. Hassua, että suomalainen yrittää olla kohtelias vähättelemällä itseään / omaa kulttuuriaan. Ja kiinnostavaa.

Pia kirjoitti...

Kiitos kommentista!

On jotenkin kummallista, kuinka me usein yhtä aikaa vähätellään itseämme, mutta toisaalta olemme sitä mieltä, että missään ei asiat hoidu niin hyvin kuin Suomessa. Meillä on jotenkin todella omintakeinen suhtautuminen itseemme kansakuntana.

Mut joo, tästä voisinkin sitten aloittaa. Jos ja kun ehdin tuon pikkuapinan vahtimiselta. Ja tämä on ihan hellittelynimi. Poika kun nyt sattuu vain olemaan sellainen apinamainen kiipeilijä ja matkija.