torstai 15. syyskuuta 2011

Sanakikkailu osui omaan nilkkaan

Mitähän Jussi Halla-Ahon mielessä liikkui eilen juuri ennen kuin hän päätti päivittä facebook-statuksensa? Entä kuinka pitkään ja hartaasti hän oli miettinyt "Sotilasjuntta Kreikkaan, niin talous korjaantuu"-statustaan?

Lienee melko selvää, että kyseessä oli tuiki tavallinen möläytys, joita meiltä jokaiselta pääsee suusta tai näppäimistöstä aina silloin tällöin. Kukapa ei olisi joskus katunut jotain sanomaansa?

Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole harmittomasta "pikku vahingosta". Vaikka Halla-Aho huomasi kämminsä melko nopeasti, poisti kirjoituksen ja selitteli sitä jälkikäteen, uutinen oli jo ehtinyt vyöryä sähköisiä virtoja pitkin maailmalle. Ja hyvältähän se ei näytä, kun suomalainen kansanedustaja, demokraattisilla vaaleilla valittu, ehdottelee sotilasdiktuuria taloussotkujen selvittämiseksi. Vaikka hän kuinka tekisi sen "omassa tyylilajissaan".

Tohtoriksi väitelleeltä on minusta lupa odottaa hieman enemmän tietämystä ihmisten välisestä kommunikaatiosta - edes teorioiden tasolla - kuin Halla-Ahon eilinen toiminta antaa ymmärtää. Käsittääkseni kommunikaatiossa on aina viestin lähettäjä, viesti ja vastaanottaja. Se, miten viesti ymmärretään ja millaisia merkitysyhteyksiä siihen liitetään riippuu vastaanottajasta ja siitä kontekstista, jossa viesti esiintyy. Viestin lähettäjä ei siis koskaan voi olla varma siitä, ymmärretäänkö hänen viestinsä juuri niin kuin hän on sen tarkoittanut.

Totta kai Halla-Aho tietää tämän. Rohkenen aavistella, että hän on kielentutkijana perehtynyt sen verran esimerkiksi argumentaatioteoriaan, tuntee Saussurensa ja Fiskensä. Silti hän kommentoi omaa tökeröä kirjoitteluaan vetoamalla "omaan tyyliinsä", joka "taas ymmärrettiin väärin", ikään kuin perääntyen siitä vastuusta, joka hänellä viestin lähettäjänä on.

Kenellekään ei tietysti voi langettaa loputonta vastuuta siitä, kuinka hänen sanomisiaan tulkitaan. Silti kukaan ei voi sanoa, mitä tahansa mieleen juolahtaakin ja vedota siihen, ettei häntä ymmärretty oikein. Vastuu on siis sekä sanojalla/kirjoittajalla että kuulijalla/lukijalla.

Ja sitä paitsi, tuntuu omituiselta, että kun Halla-Aho kerran osaa sanoa sen, mitä tarkoittaa, ihan selkeästi ja siten, ettei väärinymmärryksen vaaraa ole, miksei hän sitten tee niin? Tai tekee sen vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo sattunut. Äkkiseltään tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa.

Joko kyse on pirullisen nerokkaasta pelistä, jota Halla-Aho pelaa lausunnoillaan tietäen tasan tarkkaan, mitä niistä seuraa ja odottelee nyt vain haluamaansa lopputulosta.

Tai sitten, kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla tänään arvioitiin, Halla-Aho on niin vieraantunut reaalimaailmasta ja sen käytännöistä, ettei osaa kommunikoida enää muulla tavoilla kuin mihin hän on tottunut maahanmuutto"kriittisillä" keskustelupalstoilla.

Tähän viimeiseen vaihtoehtoon viittaisi esimerkiksi sekin, että Halla-Aho tuntuu kokevan median häntä kohtaan esittämän kritiikin yleensä hyökkäyksenä. Itselleen hän kuitenkin sallii muiden kritisoimisen ilman, että se olisi hyökkäystä, saatika rasismia ketään kohtaan.

Kävi miten kävi, jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tapaus-Halla-Aho vaikuttaa suomalaiseen poliittiseen elämään ja erityisesti, millainen vaikutus tällä on perussuomalaisiin puolueena.

Edit. Aiheesta muualla
Helsingin Sanomat 21.9.2011 Alku on hankala kasvaville protestipuolueille
Hyvejohtajuus 19.9.2011 Jussi Halla-Ahon radikaali retoriikka
Yle 19.9.2011 Voiko julkisista kirjoituksistaan sanoutua irti?
Aamulehti 16.9.2011 Viekas Halla-Aho pelaa kielipeliä sekavilla viesteillään
Helsingin Sanomat 15.9.2011 Tyylilaji ei ole Halla-Ahon ongelma
Lehti 5.8.2011 Halla-Ahonkirjoitukset eivät vihapuhetta

2 kommenttia:

puolitie kirjoitti...

Mitenkään varsinaiseen postaukseen liittymättä: Blogistani löytyy sinulle kiertävä tunnustuspalkinto :)

http://puolitie.wordpress.com/2011/10/11/oho-kunniamaininta/

Pia kirjoitti...

Nöyrimmät kiitokset Puolitie!