perjantai 9. syyskuuta 2011

Perusasioiden äärellä

Vaikka kesät yleensä tuntuvat menevän yhdessä hujauksessa, en osannut kuvitella, että ne voisivat kulua näin nopeasti. Ja tarkemmin kun ajattelee, en ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista. Mutta se onkin parasta kun voi keskittyä perusasioihin: perheen kanssa puuhailuun, kulttuuriin, liikkumiseen ja ruoan laittoon. Silloin sitä on onnellisimmillaan, vaikkei välttämättä tajua sitä juuri sillä hetkellä.

Kesän aikana on tullut myös huomanneeksi jälleen kerran sen kuluneen, mutta niin paikkansa pitävän klisheen: ihminen selviää yllättävän vähällä materialla. Äitiyslomalla kulutuksen vähentäminen on tietyllä tavalla helpompaa kuin työelämässä ollessa ja käy aika luonnollisesti. Sotkevan piiperon kanssa voi hyvällä omallatunnolla pitäytyä muutamissa vanhoissa rytkyissä ja laittautua vain silloin kun astuu kodin tai pihapiirin ulkopuolelle. Vaatekaappia tai beautyboksia ei tarvitse päivittää jatkuvasti (no eipä sitä minun alallani tarvitse kyllä välttämättä tehdä muutenkaan), joten kulutusta saa helposti vähennettyä.

Ja kun miltei kaikki aika menee lapsen kanssa touhutessa, ei oikeastaan jää aikaa edes miettiä, mitä ostaisi, jos ehtisi ostamaan itselle jotain. Ainoa paheeni ovat kirjat, joita haalaan kotiini aina tilaisuuden tullen. Eikä siinä vielä mitään, että ostaa kirjoja. Mutta kun ne pitäisi saada myös kiertämään eikä vain vähentämään hyllytilaa. Minulla kun ei ole tapana lukea samaa kertaa useaan kertaan (työhön liittyvät kirjat poislukien). Ja jos joku nyt heittää tähän ehdotuksen sähköiseen lukulaitteeseen siirtymisestä, niin menee kyllä aivan väärään osoitteeseen. Minusta kirja on edelleen aivan pitämätön innovaatio, joka on kestänyt vuosisatoja. Sen voi ottaa mukaansa minne tahansa ja se toimii aina, olipa sähköä saatavilla tai ei. Kirjojen painaminen on toki epäekologisempaa kuin teosten lukeminen sähköisellä laitteella, mutta toisaalta maailman eko-ongelmia tuskin kirjojen teon lopettamisella ratkaistaan. Tähän väliin täytyy tosin mainita, etten ole kokeillut sähköisiä lukulaitteita ja muutenkin olen elektroniikan suhteen varsinainen retroilija. Enkä myöskään ole mitenkään tekniikan vastainen, minusta kirja nyt vaan on edelleen erittäin käyttökelpoinen kapine ja sellaisena sen toivon pysyvän jatkossakin.

----
Aikamoista rönsyilevää tajunnanvirtaa. Pistetään nyt kuitenkin, vaikka edes todistukseksi siitä, että jonkinlaista aivotoimintaa äitiyslomalaisellakin (vielä) on.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen innokas bookcrossing-harrastaja (www.bookcrossing.com), ja tykkään pistää kirjat kiertoon sitä kautta. Joko vapaaksi maailmalle tai sitten eteenpäin toisille bookcrossaajille tai muille tutuille. Tosin kirjojen kokonaismäärää kotona bookcrossingkaan ei ole vähentänyt, pikemminkin päinvastoin. :) Kirjat vain ovat paremmin liikkeellä, joten juuri mikään yksittäinen kirja ei viivy ikuisuuksiin itsellä.
-Kemppu-

Pia kirjoitti...

Mäkin joskus kokeilin bookcrossingia, tosin yritin vain löytää piilotettuja kirjoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Jonkin verran olen myös kierrättänyt kirjoja ystävieni kesken ja vienyt divareihin, mutta näitä pitäisi selvästi lisätä.

Kai tässä taustalla on vain se tosiasia, että pidän kirjoista myös esineinä. KIrjat ovat myös tietyllä tavalla identiteetin rakentajia. Se, mitä omasta kirjahyllystä löytyy kertoo minusta aika paljon ihmisestä. Varsinkin siinä tapauksessa, ettei omista kirjahyllyä eikä kirjoja laisinkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Lähipiirin viheraktivisteilta olen kuullut sellaista, ettei sähköinen kirja olisikaan ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Elektroniikka kuluttaa luontoa, on lyhytikäistä ja täyttää kehitysmaat jätteillä!

Paras on siis käyttää kirjastoja ahkerasti! Myös antikvariaatit ovat mainio vaihtoehto, samoin kuin kirjojen lainaaminen ystävien välillä.