torstai 15. syyskuuta 2011

Sanakikkailu osui omaan nilkkaan

Mitähän Jussi Halla-Ahon mielessä liikkui eilen juuri ennen kuin hän päätti päivittä facebook-statuksensa? Entä kuinka pitkään ja hartaasti hän oli miettinyt "Sotilasjuntta Kreikkaan, niin talous korjaantuu"-statustaan?

Lienee melko selvää, että kyseessä oli tuiki tavallinen möläytys, joita meiltä jokaiselta pääsee suusta tai näppäimistöstä aina silloin tällöin. Kukapa ei olisi joskus katunut jotain sanomaansa?

Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole harmittomasta "pikku vahingosta". Vaikka Halla-Aho huomasi kämminsä melko nopeasti, poisti kirjoituksen ja selitteli sitä jälkikäteen, uutinen oli jo ehtinyt vyöryä sähköisiä virtoja pitkin maailmalle. Ja hyvältähän se ei näytä, kun suomalainen kansanedustaja, demokraattisilla vaaleilla valittu, ehdottelee sotilasdiktuuria taloussotkujen selvittämiseksi. Vaikka hän kuinka tekisi sen "omassa tyylilajissaan".

Tohtoriksi väitelleeltä on minusta lupa odottaa hieman enemmän tietämystä ihmisten välisestä kommunikaatiosta - edes teorioiden tasolla - kuin Halla-Ahon eilinen toiminta antaa ymmärtää. Käsittääkseni kommunikaatiossa on aina viestin lähettäjä, viesti ja vastaanottaja. Se, miten viesti ymmärretään ja millaisia merkitysyhteyksiä siihen liitetään riippuu vastaanottajasta ja siitä kontekstista, jossa viesti esiintyy. Viestin lähettäjä ei siis koskaan voi olla varma siitä, ymmärretäänkö hänen viestinsä juuri niin kuin hän on sen tarkoittanut.

Totta kai Halla-Aho tietää tämän. Rohkenen aavistella, että hän on kielentutkijana perehtynyt sen verran esimerkiksi argumentaatioteoriaan, tuntee Saussurensa ja Fiskensä. Silti hän kommentoi omaa tökeröä kirjoitteluaan vetoamalla "omaan tyyliinsä", joka "taas ymmärrettiin väärin", ikään kuin perääntyen siitä vastuusta, joka hänellä viestin lähettäjänä on.

Kenellekään ei tietysti voi langettaa loputonta vastuuta siitä, kuinka hänen sanomisiaan tulkitaan. Silti kukaan ei voi sanoa, mitä tahansa mieleen juolahtaakin ja vedota siihen, ettei häntä ymmärretty oikein. Vastuu on siis sekä sanojalla/kirjoittajalla että kuulijalla/lukijalla.

Ja sitä paitsi, tuntuu omituiselta, että kun Halla-Aho kerran osaa sanoa sen, mitä tarkoittaa, ihan selkeästi ja siten, ettei väärinymmärryksen vaaraa ole, miksei hän sitten tee niin? Tai tekee sen vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo sattunut. Äkkiseltään tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa.

Joko kyse on pirullisen nerokkaasta pelistä, jota Halla-Aho pelaa lausunnoillaan tietäen tasan tarkkaan, mitä niistä seuraa ja odottelee nyt vain haluamaansa lopputulosta.

Tai sitten, kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla tänään arvioitiin, Halla-Aho on niin vieraantunut reaalimaailmasta ja sen käytännöistä, ettei osaa kommunikoida enää muulla tavoilla kuin mihin hän on tottunut maahanmuutto"kriittisillä" keskustelupalstoilla.

Tähän viimeiseen vaihtoehtoon viittaisi esimerkiksi sekin, että Halla-Aho tuntuu kokevan median häntä kohtaan esittämän kritiikin yleensä hyökkäyksenä. Itselleen hän kuitenkin sallii muiden kritisoimisen ilman, että se olisi hyökkäystä, saatika rasismia ketään kohtaan.

Kävi miten kävi, jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tapaus-Halla-Aho vaikuttaa suomalaiseen poliittiseen elämään ja erityisesti, millainen vaikutus tällä on perussuomalaisiin puolueena.

Edit. Aiheesta muualla
Helsingin Sanomat 21.9.2011 Alku on hankala kasvaville protestipuolueille
Hyvejohtajuus 19.9.2011 Jussi Halla-Ahon radikaali retoriikka
Yle 19.9.2011 Voiko julkisista kirjoituksistaan sanoutua irti?
Aamulehti 16.9.2011 Viekas Halla-Aho pelaa kielipeliä sekavilla viesteillään
Helsingin Sanomat 15.9.2011 Tyylilaji ei ole Halla-Ahon ongelma
Lehti 5.8.2011 Halla-Ahonkirjoitukset eivät vihapuhetta

perjantai 9. syyskuuta 2011

Perusasioiden äärellä

Vaikka kesät yleensä tuntuvat menevän yhdessä hujauksessa, en osannut kuvitella, että ne voisivat kulua näin nopeasti. Ja tarkemmin kun ajattelee, en ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista. Mutta se onkin parasta kun voi keskittyä perusasioihin: perheen kanssa puuhailuun, kulttuuriin, liikkumiseen ja ruoan laittoon. Silloin sitä on onnellisimmillaan, vaikkei välttämättä tajua sitä juuri sillä hetkellä.

Kesän aikana on tullut myös huomanneeksi jälleen kerran sen kuluneen, mutta niin paikkansa pitävän klisheen: ihminen selviää yllättävän vähällä materialla. Äitiyslomalla kulutuksen vähentäminen on tietyllä tavalla helpompaa kuin työelämässä ollessa ja käy aika luonnollisesti. Sotkevan piiperon kanssa voi hyvällä omallatunnolla pitäytyä muutamissa vanhoissa rytkyissä ja laittautua vain silloin kun astuu kodin tai pihapiirin ulkopuolelle. Vaatekaappia tai beautyboksia ei tarvitse päivittää jatkuvasti (no eipä sitä minun alallani tarvitse kyllä välttämättä tehdä muutenkaan), joten kulutusta saa helposti vähennettyä.

Ja kun miltei kaikki aika menee lapsen kanssa touhutessa, ei oikeastaan jää aikaa edes miettiä, mitä ostaisi, jos ehtisi ostamaan itselle jotain. Ainoa paheeni ovat kirjat, joita haalaan kotiini aina tilaisuuden tullen. Eikä siinä vielä mitään, että ostaa kirjoja. Mutta kun ne pitäisi saada myös kiertämään eikä vain vähentämään hyllytilaa. Minulla kun ei ole tapana lukea samaa kertaa useaan kertaan (työhön liittyvät kirjat poislukien). Ja jos joku nyt heittää tähän ehdotuksen sähköiseen lukulaitteeseen siirtymisestä, niin menee kyllä aivan väärään osoitteeseen. Minusta kirja on edelleen aivan pitämätön innovaatio, joka on kestänyt vuosisatoja. Sen voi ottaa mukaansa minne tahansa ja se toimii aina, olipa sähköä saatavilla tai ei. Kirjojen painaminen on toki epäekologisempaa kuin teosten lukeminen sähköisellä laitteella, mutta toisaalta maailman eko-ongelmia tuskin kirjojen teon lopettamisella ratkaistaan. Tähän väliin täytyy tosin mainita, etten ole kokeillut sähköisiä lukulaitteita ja muutenkin olen elektroniikan suhteen varsinainen retroilija. Enkä myöskään ole mitenkään tekniikan vastainen, minusta kirja nyt vaan on edelleen erittäin käyttökelpoinen kapine ja sellaisena sen toivon pysyvän jatkossakin.

----
Aikamoista rönsyilevää tajunnanvirtaa. Pistetään nyt kuitenkin, vaikka edes todistukseksi siitä, että jonkinlaista aivotoimintaa äitiyslomalaisellakin (vielä) on.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Löydä luomusi

Kesä pyhitettiin lapsen kanssa puuhasteluun, ja ihan vähän töiden tekoon, kun mies piti isyyslomaa. Oli muuten aika eko kesä. Ei paljon reissailtu (ei lainkaan lentsikalla!) ja kulutuskin painottui ruokaan sekä palveluihin.

Nyt on sitten syksyn alkajaisiksi tehty naperolle kirppareilta löytöjä pitkän talven varalle. On kyllä ihan mahtava ollut huomata, kuinka hyvin lastenvaatteet ja -tarvikkeet kiertävät, ja myös kestävät. Lapsille tehdään vielä yllättävän kestäviä vaatteita, toisin kuin aikuisille. Parillakin lapsella käytetyt ulkoiluvaatteet saattavat olla vielä ihan käyttökelpoisia. No, hinnatkin ovat sitten sen mukaisia... jos siis uutena ostaa.

Mutta pöh. Lähtipä rönsyilemään ihan väärään aiheeseen. Tarkoitus oli vain nopeasti linkata uusi sivusto, jonka juuri löysin. Eli Löydä luomusi -sivulle on listattu luomua myyviä paikkoja eri puolilla Suomea. Ehdin tsekata sivuston vasta ihan pintapuolisesti, mutta vaikuttaa ensisilmäyksellä aivan mahtavalta idealta. Voisin kuvitella, että tästä olisi erityisesti hyötyä silloin kun matkaa johonkin uuteen kaupunkiin, jonka luomutarjontaa ei tunne eikä ole tuttuja, joilta kysyä. Ja saattaapa tuolta löytyä uusia paikkoja ihan kotipitäjästäkin... jos ei vaikka ole päässyt pitkään aikaan keskustaan tsekkailemaan paikkoja.