torstai 30. kesäkuuta 2011

Reilua vaadittava myös kotimaassa

Reilu kauppa periaatteineen mahdollisuudesta oikeudenmukaisiin työoloihin ja ansioihin yhdistyy usein lähinnä erilaisiin kaukaa tuleviin nautintoaineisiin, kuten kahviin, suklaaseen ja teehen, sekä hedelmiin.  Sittemmin mukaan on tullut myös puuvillatuotteita, kukkia ja monenlaista muuta. Yhtä kaikki päällimmäinen mielikuva tuntuu olevan se, että epäreilut työnteettämisentavat keskittyvät kehittyviin maihin. Työnantajat jossain siellä kaukana sortavat työntekijöitä, teettävät lapsilla töitä, eivät maksa kunnollisia palkkoja, viis veisaavat ihmisten oikeudesta lepoon tai ammatilliseen järjestäytymiseen. Sisäänkirjoitettuna tässä ajattelumallissa on, jopa naiivin viaton, olettamus siitä, että meillä täällä pohjoisessa kaikki on hyvin.

No, ovathan työolot Suomessa (vielä) aivan toiselta planeetalta kuin monessa kehittyvässä maassa. Mutta kuinka kauan me saamme nauttia reiluista työoloista ja erilaisista eduista, joista on tullut itsestään selviä hyvinvointivaltion kansalaisilleen takaamia perusoikeuksia. Yritykset siirtyvät ulkomaille vieden työt pois, työehdot kiristyvät, uusissa sopimuksissa vaaditaan kohtuuttomuuksia, tietyillä aloilla käytetään pimeää työvoimaa, jonka kohtelua on luonnehdittu jopa orjuuden kaltaiseksi tilaksi.

Uhka heikkenevistä työoloista (eikä aina edes uhka, vaan vallitseva tila) on erityisen ajankohtainen. Esimerkiksi eilen A-Studio nosti esiin nuorten kesätyöläisten huonot työolot Linnanmäellä. Samasta aiheesta uutisoi myös Iltalehti tänään.

Niin surullista ja käsittämätöntä kuin se onkin, kurjat työolot ja -ehdot ovat varmaan totta monelle kesätyöläiselle. On todella ikävä juttu, jos työura alkaa näin nurjasti. Eikä tarvitse ihmetellä sitä, miksi niin monen työura vaihtuukin syrjäytymiseen jo nuorella iällä. Syitä on tietysti monia, mutta osansa on myös varmaan huonoilla kokemuksilla työelämästä.

Itselle läheisin epäreiluuden teema työssä liitty kuitenkin ns. luoviin aloihin. Tekijänoikeuksia haluttaisiin rajata ja uudelleen määritellä, jakelua uudistaa. Luovuuden tuotteista haluttaisiin maksaa yhä vain vähemmän ja niiden pitäisi olla kaikkien saatavilla mahdollisimman helposti - sen yhden hiiren napsautuksen päässä. Tämä koskee niin muusikoita, journalisteja, tieteentekijöitä, kirjailijoita kuin taiteilijoitakin.

Syynä tähän kaikkeen lienee se, että talous ja ennen kaikkea voitontavoitteilu tunkevat nyt aivan uudella volyymilla joka puolelle. Enää ei ole arvoa sillä, että joku luo jotain kulttuurisesti merkittävää tai jotain, joka tuottaa iloa ihmisille. Ennen tiede ja taide olivat arvoja sinänsä - nyt vallalla on yhä enemmän ja enemmän sellainen ajattelutapa, jossa ensisijaisena arvona onkin näiden kyky tuottaa rahallista arvoa. Pitemmän päälle ajatus on aivan kestämätön ja jos tilanteen annetaan kehittyä näin kammottavaan suuntaan, meillä on tulevaisuudessa maailma, jossa tieteen- ja taiteentekijät voiton maksimoinnissaan ottavat työnsä niin varman päälle, että todellisuudessa mitään uutta, innovatiivista ja mullistavaa ei synny.
Ajattelemisen aihetta sain muun muassa tästä: Avoin kirje journalismista maassamme. Varsinaisen kimmokkeen tähän kirjoitukseen sain kuitenkin itselleni hieman oudommalta suunnalta. Pieniä, ja epävirtuaalisia levykauppoja edelleen suosivana voin yhtyä Anssi Kelan pointtiin siitä, että myös musan ostamisessa voi vaikuttaa siihen, kuinka reilua kauppaa levyillä käydään.

Jos nyt lopuksi vedetään vähän lankoja yhteen, niin viimeistään nyt meidän pitää avata silmämme ja vaatia reiluja tuotteita, reiluja elämyksiä ja reiluja palveluja myös kotimaassa. Ehkäpä Fair Trade -merkkiä pitäisi alkaa käyttää myös meillä, jotta reilut ja epäreilut yritykset erottuisivat toisistaan.

A-Studio: 29.6.2011 (Linnanmäen osuus noin 24 min. kohdalla)
Iltalehti: Linnanmäki nöyryyttää nuoria työntekijöitään
Anssi Kela: Reilua musiikkikauppaa

torstai 23. kesäkuuta 2011

Ruokapuoti Lempi

Vihdoinkin ehdin piipahtaa Tammelassa, mikä tarkoitti myös visiittiä huhtikuussa avattuun Ruokapuoti Lempiin. Lempi on lähi- ja luomu ruokaan erikoistunut kauppa, jossa on myynnissä myös valikoima Reilun kaupan tuotteita, kuten teet, kahvia ja suklaata. Lähi- ja luomuosasto tarjoavat vihanneksia, lihaa, juustoja, kananmunia, maitotuotteita sekä viljatuotteita. Myynnissä on myös vastaleivottua leipää ja pullaa. Lisäksi tarjolla on hilloja, säilykkeitä, ekopesuaineita ja monenlaista muuta kivaa, joka ei jäänyt heti mieleen.

Erityisesti pidin Lempin sisustuksesta. Siitä tuli mieleen sellainen vanhan ajan sekatavarakauppa, jossa hyllyt notkuvat kaikkea mahdollista ja palvelu on tuttavallista. No jos rehellisiä ollaan, niin enhän minä missään vanhan ajan sekatavarakaupassa ole koskaan käynyt, mutta tuollainen mielikuva minulla niistä on.

Joka tapauksessa suositelen lämpimästi piipahtamaan, jos Tammelassa päin pyörit. Tammela on itse asiassa nykyään aikamoinen ekovegaanihörhömesta. Siellä on ravintolat Kahvilla ja Gopal, torilla on kirppistä ja Lempin vieressä posliinipuoti.

Kamera ei tullut matkaan, mutta jääpähän jotain jännitettävää, kun ei ole valmista kuvaa siitä, miltä paikka näyttää. Sijainti on muuten Tammelan toria vastapäätä, puiston kulmassa.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Reilua, suomalaista kosmetiikkaa

Huomasin tällaisen iloisen uutisen: Reilu kauppa ja Ole hyvä luonnontuote ovat julkistaneet uuden, suomalaisen kosmetiikkasarjan. Mama mango käsittää tällä hetkellä kuorintageelin, käsivoiteen ja vartalovoin. Tuotteita on myynnissä ekokaupoissa.

Kuva on lainattu Ole hyvän sivuilta.
Pitänee kokeilla, vaikka olen kyllä tavattoman laiska kuorimaan ihoa, ja vielä harvemmin tarvitsen käsi- ja vartalovoiteita. Mutta lahjaksi voisi tietysti ostaa.

Joka tapauksessa tämä on hyvä lisä Reilun kaupan kosmetiikkaan. Itse toivoisin sarjan laajenevan jatkossa myös meikkien suuntaan, ja jos yhden toiveen saisi vielä esittää, niin raaka-aineet voisivat olla paitsi reilusti tuotettuja, myös luomua...

Lue lisää:
Reilu kauppa laajenee suomalaiseen kosmetiikkaan
Mama

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Täällä on myös yksi NB-vaippoihin pettynyt

Meillä on käytetty ja yhä edelleen käytetään kestovaippoja. Ainoan poikkeuksen tekevät pitemmät reissut, joiden aikana en viitsi likaisia vaippoja kuljettaa mukana. Kestot ovat meillä reisussakin matkassa, mutta meno- ja paluumatkojen aikana käytetään kertiksiä.

Ajatus kertiksistä tuntui kamalalta, mutta sitten löysin ilokseni hieman perusvaippoja paremman vaihtoehdon: ihanaan ekohenkiseen kääreeseen pakatun Nature Babycaren. Tuntui kuin paketti olisi oikein etsinyt tällaista tiedostavaa kuluttajaa, joka haluaa kuitenkin joskus joustaa äärimmäisistä vihreistä teoistaan. Noita sitten paketti ostettiin ja käytettiin reissuissa. Ja tyytyväisiä oltiin. Pariin kertaan vaippoja oli mummulassakin lapsella matkassa, koska löysin paketista tekstin, jonka mukaan vaipat olisivat kompostiin sopivia.

Kaikki olikin hyvin kunnes törmäsin Puolitien blogaukseen aiheesta. Tajusin pian, että minua oli huijattu! ARG. Viherpesu, mistä tässäkin näyttää selvästi olevan kysymys, on kyllä rikollisinta, mihin ekoilussa voi törmätä. Jos ei oikeasti edes yritä olla ekologinen, niin ei sitten selitellä tai yritetä vedättää.

Siispä kiitos Puolitie. Nyt on matkoilla mukana suomalaisia Muumi-vaippoja. Niillä on sentään asianmukaiset merkit ja kaikki.

Ja vielä kertauksena itselle: kaikki, missä on vihreät kääreet, ei ole ympäristöystävällistä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ryhtyiskö "takinkääntäjäksi"?

Niin on ollut lämpimiä päiviä ja poliittista jännitystä ilmassa, että on meinannut koko blogi unohtua. On siipan kanssa innokkaina veikkailtu minkä värinen ja muotoinen hallitus saadaan aikaan - jos nyt minkäänlaista. Hienoa tässä on kuitenkin se, että pitkästä pitkästä aikaa politiikka on oikeasti mielenkiintoista. Surullista toisaalta taas se, että ne oikeat asiat tuntuvat jäävän valtapelin ja venkoilun jalkoihin.

Muttamutta, käännytäänpä tästä sivuraiteilta siihen suuntaan, mihin piti oikeasti mennä eli luvassa on pientä raporttia edelleen jatkuvasta maidottomasta ja munattomasta dieetistäni. Taustalla siis hiljattain maitoallergiseksi todettu lapseni, jota olisi tarkoitus imettää ainakin vuoden ikäiseksi. Dieetti ei siis ihan heti ole loppumassa, joten erilaisia maidottomia ja munattomia reseptejä olen aikeissa kokeilla, kuten myös kaikkia mahdollisia maitotuotteiden "korvikkeita".

Nyt kun dieettiä on jatkunut kohta viisi kuukautta, olen havainnoinut itsestäni seuraavia asioita:

1) Vastoin kaikkia ennakko-oletuksiani, olen alkanut tottua soija-, riisi- ja kauramaitojen makuun ja jopa pitämään niistä. Tätä en olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut.

2) En enää itke maitokahvin perään, mutta sen sijaan olen alkanut juoda enemmän kahvia kuin aiemmin.

3) Olo tuntuu todella hyvältä ja kevyeltä, vaikka syön päivittäin herkkuja (tummaa suklaata/soijasuklaavanukasta/pullaa). No, kyllähän noi herkut alkaa jossain vaiheessa painaa. Ainakin sitten kun imetys lakkaa, joten tällä linjalla ei voi loputtomiin jatkaa. I know.

4) Lapsen maitoallergian selvittyä sain kokeilla pieniä määriä juustoa enkä ollut uskoa sitä pettymystä minkä koin. Juusto ei maistunutkaan niin taivaalliselta kuin muistin. Intohimoisena juustonsyöjänä en pysty käsittämään enkä käsittelemään tätä.

5) Olosuhteiden pakosta olen löytänyt kosolti uusia ihania reseptejä ja uusia näkökulmia ruoanlaittoon. Olen vihdoin saanut kokeiltua monia "eksoottisia" ruoka-aineita, joita en aiemmin, lähinnä laiskuuttani, tullut ostaneeksi.

Vielä on liian aikaista vetää mitään johtopäätöksiä näistä, mutta jos nyt saisin veikata, niin myös jatkossa ruokavalioni tulee mitä todennäköisimmin sisältämään enemmän maidottomia ja munattomia ruokalajeja ja tuotteita. Täyttä vegaani minusta ei tule, sen voin taata, mutta monia juttuja taidan ottaa pysyvästi käyttöön (ja onhan noita monia vegaanisia juttuja ja reseptejä ollutkin jo käytössä). Yksi on kuitenkin varma. Tumma suklaa on tullut jäädäkseen. En voi enää kuvitella syöväni maitosuklaata.