perjantai 27. toukokuuta 2011

Kuin uusi

Puhelin alkoi tosissaan reistata - tai lähinnä sen akku, joten oli pakko ryhtyä toimiin. Marssin tuohon lähiostarin kännykauppaan ja tivasin uuden akun hintaa. 12 euroa kuulosti siltä, että halusin käydä vielä tsekkaamassa hintoja muissakin paikoissa. Myyjä, joka muuten ei ollut nauranut vanhalle luurilleni, vaan todennut sen vaan "luottakapulaksi", ehdotti diiliä. Saisin akun kaupantekijäisiksi, jos vaihtaisin liittymää.

Hmm, mietin ehkä minuutin ja päätin vaihtaa. Mikäs siinä kun puhelinoperaattorit eivät juuri ekoloogisuudella tai eettisyydellä kilpaile. Ja kun akun tehneen riistotyöläisen palkkakaan ei olisi noussut, vaikka olisin akusta riihikuivaa pulittanut, niin suostuin mielihyvin tällaiseen tarjoukseen.

Ja nyt luottoluurini toimii taas, ties kuinka kauan. On jotenkin kierolla tavalla kamalan tyytyväinen olo. Hiilijalanjälkeni tästä muuttui tuskin suuntaan tai toiseen. Mutta osoitinpahan esimerkilläni, ainakin itselle ja sille myyjälle, että aina ei tarvitse ostaa uutta, jos vanhan voi pienellä vaivalla saada vielä toimimaan.

2 kommenttia:

johanna janhonen kirjoitti...

Hei! Blogisi syötteet ovat mukana Kiepauksessa, lue siitä lisää blogistani: http://piilotettuaarre.blogspot.com/2011/07/kierratysta-tuunausta-kiepaus.html . Iso kiitos kivoista vinkeistäsi! - JJ

Pia kirjoitti...

Kiitos Johanna, minäpä vilkaisen! Ja kiva jos vinkeistä yms. on ollut iloa :)