torstai 14. huhtikuuta 2011

Savolainen puhelinmyyjä

Leppoisa, savonmurretta porissut puhelinmyyjä ilahdutti minua soitollaan tässä männä viikolla. Ykköstykki oli liittymätarjous, jonka sain kuitenkin torpattua sillä, että laskuni heittelevät niin paljon, ettei mulle oikein sopinut se heidän pakettitarjouksensa. (Pientä hätävalhetta käytin, tosin, mutta ei kerrota muille.)

Toinen veto oli nettiliittymä, mutta sekin meni puihin kun meillä oli aikas hyvänhintainen soppari. No, jäppinen oli yritteliäs, mistä pisteet. Lopulta hän hoksasi, että tälle tyypille voi kaupata puhelimen! Kukapa voisi vastustaa tarjousta, jossa uuden "kotimaisen" älykapulan saisi vain 24 eurolla (euron per kuukausi, 2 vuoden liittymäsopimuksen kanssa). Tyyppi innostui oikein tosissaan kun tenttailun tuloksena paljastui, että kännyni on vuodelta 2004. Eli noissa piireissä jo museotavaraa. Äänestä kuuli kun savolaispoika myhäili. Että nyt on helppo nakki.

Mutta, mutta. Minä pistin vastaan ja heitin "akku-kortin", että voishan sitä tuota vanhaakin vielä käyttää, kun hommais uuden akun. No, tyyppi siihen sitten, että no eihän se kannata, kun uusi akku maksaa 4-15 euroa ja tässä saisit puhelimen, siis kokonaan uuden (ja tätä päivää olevan) PUHELIMEN melkein samalla hinnalla. No, minä sitten, että mutkun en tarvi sellaista puhelinta, kun tässä vanhassa on kaikki hyvin. Voi soittaa ja viestitellä, on jopa radiokin (vaikkakaan ei mikään loistava). Ja jäppinen taas, että mutta halavalla lähtee (senkin muumio). No, minä, että joo, mutta kun ei se halpa hinta pelkästään ole kriteerinä, vaan siellä on Ghanan rannat jo täynnä jätettä ja mihin se minunkin vanha puhelin oikein joutuu, jos uuden laitan. Ja siihen jäppinen sitten vakuutteli, että kyllä ne kaikki kierrätettään ja silleen. Mutta minä pysyin tiukkana ja sanoin, että minulle et saa kyllä puhelinta myytyä (etkä liittymiä) niin lopetettiin sitten se puhelu.

Vaan mikäpä olikaan tarinan opetus, jos sellaista haluaa hakea? No, minun kannaltani ainakin se, että jos oikeesti tuohon mun vanhaan puhelimeen saa akun noin halvalla, niin en kyllä tasan tarkkaan hanki uutta puhelinta. Siis oikeesti. Ymmärrän kyllä, jos joku muu haluaa puhelimensa ihan viimisen päälle, mutta minä en halua. Puhelimella puhutaan, kameralla otetaan kuvia ja tietokoneella surffaillaan netissä.

No toinen opetus sitten voisi olla se, että noille tuttavallisesti puhuville savolaisille puhelinmyyjille on tosi vaikea sanoa ei. Kaksi kertaa on onnistunut, mutta entäs kun tulee se kolmas kerta?

Ei kommentteja: