lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kestää, ei kestä, kestää...

Kerrankin onnisti. Paljon hehkutettu dokkari suunnitellusta vanhenemisesta (Hehkulamppuhuijaus) osui nimittäin yksiin imettämisen kanssa ja ehdin kuin ehdinkin nähdä sen telkkarista. Ihan parhautta. Areenassakin dokkari lienee nähtävillä vielä jonkin aikaa. Monen muun tavoin, suosittelen.

Sinänsä dokumentti ei tuonut paljon uutta. Onhan tuo ollut jo vuosikausia nähtävillä, että elektroniikkalaitteiden käyttöiät, takuista nyt puhuttakaan, ovat laskeneet jatkuvasti. Ja pahempaa lienee luvassa.

Mitä tässä nyt voi sitten tehdä? No aluksi voi käydä liittymässä Uuden mustan mielenilmaukseen naamiksessa Vaadimme kestäviä tuotteita -virtuaalimielenilmaus ja sen jälkeen käydä itsensä kanssa vakavaa keskustelua siitä, mitä voisi tehdä itse toisin.

Minulla tämä pohdinta kohdistuu juuri nyt kännykkään, joka on nykymittapuulla yllättävän pitkän elontiensä loppupuolella. Vuoden 2004 joulukuussa ostettu kapula toimii muuten edelleen moitteettomasti, paitsi että akku ei kovin pitkiä puheluja enää kestä. Koska olen puhelimeeni kuitenkin erittäin tyytyväinen (siinä ei ole mitään turhaa, vaan juuri ne ominaisuudet joita puhelimelta kaipaan), aion käydä muutaman kännyputiikin läpi ja kysellä niistä uusia akkuja. Raporttia myyjien ilmeistä ja kommenteista seuraa lähiaikoina. Jos omistaisin videokameran, tekisin aiheesta lyhytelokuvan.

Ja loppuun vielä Hehkulamppuhuijauksen kirvoittamien lapsuusmuistojen myötä erityiskiitokset vanhemmilleni, joiden esimerkin ansiosta minusta kehkeytyi tällainen ekohörhö. Meillä nimittäin käytettiin kaikki mahdolliset elektroniset laitteet todellakin loppuun asti. Muistan kun kotona oli samat videot ja telkkari varmaan 15 vuotta. Eikä tietsikkaa lainkaan. Mikrokin hommattiin vasta kun olin jotain 15. Silloin hävetti ihan tolkuttomasti kavereiden silmissä, kun oli niin vanhanaikaiset laitteet eikä edes commadore 64:sta. Onneksi pääsi kavereille pelaamaan.

Silloin kismitti, mutta nyt tajuan asian "oikean" laidan ja olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen. Ne olikin oikeesti tosi fiksuja. Jos nyt vähän pihejäkin.

Ei kommentteja: