torstai 31. maaliskuuta 2011

Asiaa

Alkuperäinen tarkoitukseni oli pistää lusikkani tuohon vellovaan lisäainesoppaan. Mutta kun siitä on jo kohtattu aika tavalla (hyville jäljille pääset vaikkapa Anja Nysténin blogista ja kirjoituksesta Lisäainekeskustelujen loputon suo) eikä minulla oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että vältän niitä terveen järjen puitteissa, päädyinkin yhteen toiseen teemaan. Se on ikävä uutinen, jonka kuulin äskettäin.

Nimittäin pitkään aikaan parasta, mitä on tapahtunut Suomen radiorintamalla, Radio Asia, joutuu lopettamaan toimintansa, koska ei saanut toimilupaa. Radio Asia on kuulunut pilottihankkeena Tampereella ja Helsingissä nyt jonkin aikaa ja voin kertoa, että on ollut mahtavaa saada kuunnella radiota, josta on tullut kaikkea muuta kuin listahittejä. On ollut oikein toimitettuja radio-ohjelmia (kuten maan mainio Lentävä Lada), oikeasti hyvää musaa aina eikä ikinä ole ollut tarvista vaihtaa kanavaa.

Harmittaa todella ja vetää aika synkeäksi. Miksi noiden kymmenien kaupallisten soittorasioiden sekaan ei olisi mahtunut yhtä kanavaa, joka olisi vähän eronnut valtavirrasta ja kuuluisi muuallakin kuin Helsingissä. Meinaan nyt se ainoa kuunneltava radiokanava on sitten Radio Helsinki.

Meni vähän ylistämiseksi, mutta oli niin hyvä radiokanava, että ihan ansioista tulee. Jos jaat murheeni, niin käyhän allekirjoittamassa adressi hyvän Asian puolesta.

Radioni hiljenevät toistaiseksi. Sniff.

torstai 24. maaliskuuta 2011

"Reilu" uutinen Kiinasta

Satuinpa huomaamaan kiintoisan Kiinaan liittyvän uutisen, joka liippaa tämänkin blogin aihepiiriä. Kiinassa on nimittäin säädetty laki, joka tekee palkkojen maksamatta jättämisestä rikoksen. Toisin sanoen yritys, jolla olisi varaa palkat maksaa, muttei näin tee, voidaan tuomita sakkoihin ja firman johtajat jopa vankeuteen.

En tiedä, miten Kiinassa lait käytännössä toimivat. Ovatko ne tehty rikottaviksi ja ylenkatsottaviksi kuten Venäjällä vai piitataanko niiden noudattamisesta oikeasti. Joka tapauksessa tämä uusi laki on selkeä viesti sekä kiinalaisille että ulkomaisille yrityksille työntekijöiden paremman kohtelun puolesta.

Ehkä maailma on nyt piirun verran parempi paikka, jos ei oteta lukuun Japanin ja Arabimaiden tilanteita, jotka nekin osaltaan saattavat viedä parempaan suuntaan, jos virheistä opitaan.

Taloussanomat 21.3.2011, Palkasta tuli Kiinassa pakko

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Eduskuntavaalit 2011

Puolue ja todennäköisesti ehdokaskin kevään eduskuntavaaleihin on minulla jo selvillä, mutta kävin silti huvikseni testaamassa sekä Hesarin että Ylen vaalikoneet.

En tiedä, olinko huono vastaaja, oliko vika kysymyksissä vai eduskuntaan pyrkivissä, mutta sain molemmista aivan eri tulokset. Kymmenen lähimmäksi sopineen ehdokkaan kohdalla ei ollut yhtään samaa henkilöä.

Minua tämä ei hetkauta, sillä en ole aiemminkaan valinnut ehdokastani vaalikoneiden avulla. Ehkä mediassa olisi kuitenkin hyvä noiden vaalikoneiden ja gallupien kohdalla muistuttaa ihmisiä siitä, että ne eivät ole mitään viimeisiä totuuksia, vaan tulokset saattavat vaihdella paljonkin sen perusteella, mitä ja miten on kysytty.

Anyway, tärkeintä on, että mahdollisimman moni äänestäisi.

Helsingin Sanomien vaalikone
Ylen vaalisivut

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kestää, ei kestä, kestää...

Kerrankin onnisti. Paljon hehkutettu dokkari suunnitellusta vanhenemisesta (Hehkulamppuhuijaus) osui nimittäin yksiin imettämisen kanssa ja ehdin kuin ehdinkin nähdä sen telkkarista. Ihan parhautta. Areenassakin dokkari lienee nähtävillä vielä jonkin aikaa. Monen muun tavoin, suosittelen.

Sinänsä dokumentti ei tuonut paljon uutta. Onhan tuo ollut jo vuosikausia nähtävillä, että elektroniikkalaitteiden käyttöiät, takuista nyt puhuttakaan, ovat laskeneet jatkuvasti. Ja pahempaa lienee luvassa.

Mitä tässä nyt voi sitten tehdä? No aluksi voi käydä liittymässä Uuden mustan mielenilmaukseen naamiksessa Vaadimme kestäviä tuotteita -virtuaalimielenilmaus ja sen jälkeen käydä itsensä kanssa vakavaa keskustelua siitä, mitä voisi tehdä itse toisin.

Minulla tämä pohdinta kohdistuu juuri nyt kännykkään, joka on nykymittapuulla yllättävän pitkän elontiensä loppupuolella. Vuoden 2004 joulukuussa ostettu kapula toimii muuten edelleen moitteettomasti, paitsi että akku ei kovin pitkiä puheluja enää kestä. Koska olen puhelimeeni kuitenkin erittäin tyytyväinen (siinä ei ole mitään turhaa, vaan juuri ne ominaisuudet joita puhelimelta kaipaan), aion käydä muutaman kännyputiikin läpi ja kysellä niistä uusia akkuja. Raporttia myyjien ilmeistä ja kommenteista seuraa lähiaikoina. Jos omistaisin videokameran, tekisin aiheesta lyhytelokuvan.

Ja loppuun vielä Hehkulamppuhuijauksen kirvoittamien lapsuusmuistojen myötä erityiskiitokset vanhemmilleni, joiden esimerkin ansiosta minusta kehkeytyi tällainen ekohörhö. Meillä nimittäin käytettiin kaikki mahdolliset elektroniset laitteet todellakin loppuun asti. Muistan kun kotona oli samat videot ja telkkari varmaan 15 vuotta. Eikä tietsikkaa lainkaan. Mikrokin hommattiin vasta kun olin jotain 15. Silloin hävetti ihan tolkuttomasti kavereiden silmissä, kun oli niin vanhanaikaiset laitteet eikä edes commadore 64:sta. Onneksi pääsi kavereille pelaamaan.

Silloin kismitti, mutta nyt tajuan asian "oikean" laidan ja olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen. Ne olikin oikeesti tosi fiksuja. Jos nyt vähän pihejäkin.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Miten varjella lasta moskaruoalta?

Vaikka tämä ei nyt vielä ole ajankohtaista, niin on tullut kyllä mietittyä, kuinka lapseni ruokailujen käy sitten kun hän menee päivähoitoon ja kouluun. Onko mitään mahdollisuutta löytää sellaista hoitopaikkaa - ja myöhemmin koulua -, jossa saisi puhdasta ja turvallista ruokaa ilman turhia lisäaineita?

Tällä hetkellä kiikarissa on yksi päiväkoti, mutta lisä valikoima ei olisi pahitteeksi. Raporttia seuraa kun saan selvitystyön parammalle tolalle. Vinkit otetaan erityisellä kiitollisuudella vastaan.

Ja loppuun vielä syy, miksi asia tuli mieleen juuri nyt eli aiheesta on juttua Taloussanomissa, jonne löysin Ipanaelämää -blogin kautta.

Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa?

Tee-se-itse vauvakino

Eräs myöskin lapsen kanssa kotona hengaileva ystäväni ehdotti tässä hiljattain vauvakinoon menemistä. Innostuin ajatuksesta, koska leffoja, varsinkaan uusia leffoja, ei ole viime aikoina sattuneesta syystä tullut juuri katsottua. Olin tosin hieman empiväinen, koska leffamakuni käy harvoin yksiin Finnkinossa esitettävien rainojen kanssa. No, ajattelin, että melkein mikä vaan käy, kun viime kerrasta on niin pitkä aika ja onhan se ihan eri asia katsoa leffaa teatterissa kuin kotisohvalla. Bonuksena vauvakinossa on se, että sinne voi mennä huutavan vauvan kanssa ja siellä on vieläpä kaikenmoisia aiheeseen liittyviä tuote-esittelyjä ja näytepakkauksia.

No, aikataulut tietysti pettivät emmekä koskaan päässeet vauvakinoon asti ja toista kertaa ei ole saatu sovituksi. Ja tarkemmin kun aloin koko vauvakinoa pohtia tajusin, ettei konsepti ehkä ollutkaan minua varten. Vauvakinossa esitettävät leffat ovat harvoin niitä, joita haluaisin nähdä ja toiseksi, niitä tuote-esittelyjä pitävät sellaiset vauvakamoihin ja ruokiin keskittyvät firmat, joita en halua suosia (nimiä mainitsematta). Ja siksipä keksinkin yhdessä erään toisen ystävän kanssa pitää ihan omia vauvakinoja jomman kumman luona.

Pyysimme mukaan vielä pari muuta tuttua tyyppiä vauvojensa kanssa, hoidimme tarjoilut nyyttäriperiaatteella ja yhdistimme samaan vielä lastenvaatteiden ja -kamojen kierrätyksen. Lopputuloksena siis ekohenkinen vauvakino. Ekologisuuden lisäksi tässä tee-se-itse-vauvakinossa tuohon Finnkinon järkkäämään oli se, että leffan saattoi valita itse (toki tässä piti hieman neuvotella, mutta pelivaraa oli kuitenkin enemmän) ja mikä parasta leffan saattoi stopata kriittisillä hetkillä. Oli erittäin hauskaa ja hyödyllistä. Suosittelen!

No, tämä nyt ei varmaan ollut mikään uniikki juttu, mutta halusinpa kuitenkin kertoa teille kun minusta tämä oli niin hauska idea.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Earth Hour 26.3.2011

Ensi viikolle olis pieni tapahtumavinkki. Tampereella on nimittäin tarjolla kaksi kärpästä yhdellä iskulla 26. maaliskuuta. Tampereen porkkanamafia järjestää perinteisen tempauksen Kahvila Valossa Earth Hour -tapahtuman aikaan. Earth hour on nimensä mukaisesti tunnin mittainen (Suomessa klo 20.30-21.30), mutta mafiatempaukseen lasketaan koko päivän tuotto. Valo on luvannut muuten täydet 100 prossaa päivän tuotosta ekotekokkuusinvestointeihin (mikä sanahirviö).

Menossa ollaan itsekin - tosin, lapsiystävälliseen aikaan.

Pistetään vielä porkkanamafian linkki loppuun, jos toiminta ei ole vielä tuttua tai sen ydin on päässyt unohtumaan. www.porkkanamafia.fi/

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Luomuleipää

Olin pitkään siinä uskossa, että kunnollista leipää (muita kuin sämpylöitä) ei pysty valmistamaan ilman leivinuunia. Vanhempieni luona olen leivinuunilla paistanut monet leivät, mutta kotona en ole rohjennut edes yrittää. Hämmästys oli siksi melkoinen kun sain onnistuneen, ihan "oikealta" näyttäneen leivän aikaiseksi kotikonstein vajaa vuosi sitten.

Ensimmäisen leipäni tein taikinajuuresta, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että leivän tekoon meni useita päiviä ja se tuntui aika työläältä. Hyvää leivästä kyllä tuli, mutta kun ensimmäinen juuri ehti vanheta jääkaapin uumenissa (sen olisi varmaan voinut pakastaakin) enkä jaksanut uutta alkaa tekemään, jäi leipäharrastus hetkeksi sivuun.

Nyt mammalomalla olen ryhtynyt uudelleen leivän tekoon, kiitos kivan ohjeen, jolla saa tosi mainiota leipää aikaiseksi - ja mikä parasta, ilman juurta. Reseptin löysin yhdestä nimeltä mainitsemattomasta vauvoihin ja vanhemmuuteen keskittyvästä lehdestä, jota satuin hiljattain selailemaan. Hieman muunneltuna ohje on seuraavanlainen:

25 g hiivaa
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
1-2 rkl luomuhunajaa
3-4 dl luomukauraleseitä
6-8 dl luomuvehnäjauhoja


Sekoita ainekset, taikina saa olla aika löysä. Kohota tunnin verran ja lisää sen jälkeen vielä 1-2 dl jauhoja. Muovaa taikina leivinpaperin päällä leiväksi ja kohota vielä 20 min. Paista sitten 15 min. 225 asteessa ja sen jälkeen 25 min. 200 asteessa.

Tällä ohjeella tulee siis sellainen vaalean maalaisleivän tyyppinen tuotos rapealla kuorella. Mieheni mukaan leipä oli "älyttömän hyvää" ja pakko myöntää, että pidin itsekin. Seuraavaksi aikomukseni olisi kokeilla jotain variaatiota ja ehkäpä myös uskaltaudun tekemään ruisleipää. Siihen vain pitäisi löytää hyvä ohje, mieluusti ilman juurta.

Ulkonäössä on vielä hiomista, mutta maku oli kohdallaan.

Parasta kotitekoisessa leivässä on paitsi se, että koti tuoksuu ihanasti tuoreelta leivältä, myös se, että tietää tasan tarkkaan, mitä pistää suuhunsa. Luomuleipä ei sitä paitsi tule edes kovin tyyriiksi, kun sen itse tekee. Parin leivän perusteella tuolla mainitulla repeptillä valmistettu leipä säilyy huoneen lämmössä puuvillaliinan alla noin kolmisen päivää. Jos ei ehdi siinä ajassa syödä koko satsia, niin osan voi aina pakastaa. Järkevää olisi tehdä moninkertainen leipäsatsi kerralla, pakastaa osa ja ottaa aina tarpeen mukaan sulamaan. Näillä kokeilukerroilla en ole halunnut ottaa sitä riskiä, että lopputulos olisi syömäkelvoton floppi.

Näin lopuksi on pieni kiitos paikallaan, sillä innostus leivän leivontaan tuli itse asiassa alun perin ystävältäni, jonka maukkaita leipiä olen päässyt useasti maistelemaan. Hänen esimerkkinsä on osoittanut, ettei se leivän teko niin vaikeaa ole ja toisaalta hänen kauttaan olen saanut muistutuksen siitä, että leipien tekeminen vaatii harjoittelua, kärsivällisyyttä ja tuotekehittelyä. Eli kiitokset Nekalan suuntaan E:lle.

Ps. Hyviä ja toimivaksi havaittuja leipäreseptejä saa vinkata kommenttilootaan. Kiitos!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Uusia näkökulmia ekoiluun II

Toistaiseksi ekoarjen pyörittäminen on ollut äityslomalla ehkä hieman yllättäen jopa helpompaa kuin ennen lapsen syntymää. Tältä tuntuu ainakin vielä näin vauva-aikana.

Aiempaan verrattuna on tullut syötyä puhtaampaa ja terveellisempää ruokaa. Vaikka kokkailuun meneekin päivässä todella paljon aikaa, olen pitänyt kiinni siitä, että teen kaiken alusta asti itse luomuraaka-aineista enkä käytä eineksiä tai puolivalmisteita. Sosiaalisesta näkökulmasta työporukan kanssa vietettyjä lounashetkiä on todella ikävä, sen sijaan lounaspaikkojen e-koodimössöjä ja bulkkivihanneksia ei. Sähköä ruoan laittoon kuluu tietysti enemmän kuin aiemmin, mutta olen yrittänyt kompensoida sitä tekemällä kerralla isoja satseja useammaksi päiväksi.

Kotiäitiyden myötä, ja tulotason pienenemisen myötä ennen kaikkea, kulutukseni on vähentynyt roimasti. Enpä minä aiemminkaan mikään ongelmashoppailija ollut, mutta nyt tavaroiden haaliminen on entisestään vähentynyt. Sähköä ja vettä kuluu tietysti paljon enemmän kuin aiemmin. Pahimmat syöpöt lienevät valaistus, pesukone, tv ja tietsikka. Täytyy seuraavasta sähkölaskusta yrittää hahmotella, paljonko lisäystä energiankulutukseen on tullut.

Kotona olosta on myös paljon hyviä puolia, jotka säästävät sekä luontoa että omaa kukkaroa. Esimerkiksi kosmetiikan käyttö on pudonnut radikaalisti. Sitä kun hiimailee kotona meikittä ja deodorantitta, pesee palasaippualla ja rasvaa kätensä kookosöljyllä, niin ei paljon tule ympäristöä kuormittaneeksi. Deodorantin käytön vähenemisen myötä olen muuten huomannut, että hikoilukin on vähentynyt. Tässä ei ollut takana mitään tietoista testaamista, ihan vaan laiskuuttani ja muistamattomuuttani se jäi. Ja nyt tuntuis hassulta pistää deoa, kun ei enää juuri hikoile. Reissut ihmisten ilmoille ovat sitten toinen juttu. Niitä varten on kivakin ehostaa, kun sitä nykyisin harvemmin tekee.

Äitiysloma on myös mainiota aikaa käyttää loppuun vaatekaapissa vuosia maanneet kamalat rytkyt  (joita ei ole edes kirpparille tai hyväntekeväisyyteen iljennyt viedä). Pienen vauvan kanssa on koko vaatteet milloin minkäkinlaisissa eritteissä, joten on aivan se ja sama mitkä vaatteet on päällä. Siksi minusta on ollut järkevintä pistää ne kaameimmat hirvitykset etusijalle ja tehdä niistä aikanaan vaikka luutuja, kun vauva-arki joskus tulee tiensä päähän.

Summa summarum: tämä mamma kuluttaa tässä elämäntilanteessa lähinnä ruokaa ja sähköä, hieman kosmetiikkaa sekä vanhoja vaatteita. Hiilijalanjäljestä en osaa sanoa. Varmaan se on silti liikaa maapallon sietokykyyn nähden.

En ole mitenkään tietoisesti pyrkinyt kulutuksen vähentämiseen, vaan se on käynyt itsestään ja melko luonnollisesti. Tässä ensimmäisten kuukausien aikana huomio on kiinnittynyt lähinnä lapseen ja toisaalta noilla tämän talven hirmupakkasten aikaan en oikein päässyt kuluttamaan ja olen aina ollut huono ostamaan nettikaupoista mitään.

Kovat pakkaset muuten edesauttoivat sitä, että olen sallinut itselleni melko epäekologisen rentoutumiskeinon - kuumat, pitkät suihkut.(Tai no, eivät ne suihkut imettävällä naisella kovin pitkiä ehdi olemaan.) Kuuma vesi on kallista, tiedän, ja sen kohtuuton kuluttaminen ei ole hyvä juttu, mutta oli vaan pakko päästä rentoutumaan hetkeksi yksin ilman lasta, ilman miestä. Tästä pidän edelleen kiinni. Sanokaa mitä sanotte.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Uusia näkökulmia ekoiluun I

Lapsen saaminen ja kotiäitinä olo ovat antaneet paljon uusia näkökulmia paitsi elämään ylipäänsä myös ekoiluun ja arkipäivän aktivismiin. Lapsiperheen elämään ekoilu sopii erittäin luontevasti, sillä jätteen määrä kasvaa (vaikka käyttäisi kestovaippoja) ja monenlaisia hankintoja tulee tehtyä. Jos kaikki vauvaa varten tehdyt hankinnat ottaa huomioon meillä länsimaissa hiilijalanjälki on jo hyvin nuorella iällä kohtuullisen suuri. Vauvathan eivät toki voi itse sille mitään, että vanhemmat, sukulaiset ja tutut täyttävät lapsiperheen kodin valtavalla tavaramäärällä ennen kuin pienokainen on edes oppinut kertomaan, mitä ruoan ja hoivan lisäksi oikeasti haluaa ja tarvitsee. Siksi vanhemmilla onkin äärimmäisen tärkeä rooli pitää vauvan/taaperon ympärillä pyörivä kulutus kohtuuden rajoissa.

On ollut hienoa huomata, kuinka mahtavasti kierrätys lapsiperheiden kesken toimii. Monet sellaisetkin tutut, jotka eivät muuten juuri kierrätä vanhoja tavaroita, ovat auliisti tarjonneet kaikenlaista vauvakamaa lainaan tai kiertoon. Myös meidän neuvolan tosi aktiivisesta kierrätyspisteestä ja kestovaippainfon kirpparilta olen tehnyt mahtavia löytöjä – ja osan niistä täysin ilmaiseksi.

Itse asiassa juuri mitään ei olisi tarvinut ostaa uutena vauvaa varten. No, tutteja ei hygienian takia oikein viitsi kierrättää ja tietysti kaikki kertakäyttöiset jutut, kuten voiteet ja lääkkeet, pitää jokaisen tietysti erikseen ostaa. Mutta miltei kaiken muun voi hommata käytettynä. Olisi aika mahtavaa, jos samanlainen kierrätysalttius toimisi myös muilla elämän alueilla. Ihmiset tarjoaisivat automaattisesti käyttötavaroitaan lainaan ja jos tarvitsisivat satunnaisesti jotain, kysyisivät ensin tuttavapiiristään lainaan ennen kuin ostaisivat uuden. Varmasti joissain piireissä tämä onkin arkipäivää, mutta saisi vielä huomattavasti laajentua, myös minun arjessani. Esimerkiksi kirjoja, leffoja ja kodinkoneita voisi kierrättää paljon enemmän.

Paljon mitään ei olisi tarvinnut ostaa myöskään sen vuoksi, että kaikenlaista on tullut, öh miten sen kauniisti sanoisi, "yllätyksenä ja pyytämättä". Sukulaiset ja ystävät ovat olleet käsittämättömän anteliaita. Onneksi pahimmilta turhakkeilta on vältytty ja lahjat ovat enimmäkseen olleet erittäin käyttökelpoisia tai ne on voinut pistää eteen päin muille vastaavassa tilanteessa oleville. Ilmeisesti olen sitten onnistunut riittävän hyvin viherpropagandassani. Pelkään kuitenkin että pahempaa on luvassa, kun poitsu tuosta vähän vielä kasvaa ja alkaa sukulaisten mielestä "tarvita" kaikenlaista. Täytynee pitää "propagandamylly" toiminnassa.

Vaikka olenkin tosi kiitollinen kaikista saaduista lahjoista ja kierrätystavaroista, ihan snadisti harmittaa se, ettei itse pääse valitsemaan kaikkia oman lapsensa vaatteita. Olen äärimmäisen visuaalinen ihminen siinä mielessä, että välitän paljon siitä, miltä ympärilläni näyttää ja kotiäitinä vauvanvaatteita, peittoja ja muita esineitä "joutuu" katsomaan tuhansia tunteja. Siksi olisi ollut kiva saada valita ne itseä eniten miellyttävät kuosit. Varsinkin kun tarjolla olisi aivan valtavasti tosi kivoja vaatteita, jotka ovat vielä luomua ja eettisesti valmistettja. Järkeilin asian kuitenkin niin, että pienimpiin vauvan vaatteisiin on jokseenkin turha panostaa kovin paljon, kun niiden hankinnassa voi säästää sekä luontoa että omaa kukkaroa. Tingitään siis visuaalisuudesta, vaikka se kirpaiseekin.

Ja eiköhän tuolle pikku riiviölle saa, ehdi ja joudu vielä ostamaan vaatetta ihan kyllästymiseen asti.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kierrätys kannattaa (sittenkin)

Monesti on tullut mietittyä, olenko aivan täyspäinen kun kierrätän tuikkukynttilöistä jääviä metalliaosia. Ensinnäkin siinä on kamala vaiva kaapia ne streaarinin jämät pois. Varsinkin jos on piheyksissään ostanut jotain halpistuikkuja, jotka ei pala kunnolla loppuun asti. Havin kanssa tätä ongelmaa ei ole. Sitten toisekseen sellanen gramman painava alumiinikuppi ei tunnu kovin pahalta roskalta.

No, tänä aamuna selvisi, etten ole lainkaan hullu ja että tuikkujen alumiinialustoja kannattaa todellakin kierrättää, sillä alumiinin uusiokäyttö säästää Hesarin D-osiossa olleen jutun mukaan runsaasti sähköä. Hip hei. Olen siis kierrättämilläni tuikkualustoilla saanut kerättyä alumiinia ainakin muutaman juomatölkin verran. Yhteen nimittäin kuluu n. 15 tuikkukuppia. Mutta alumiiniseen veneeseen on vielä matkaa. Siihen kuluu 300 000 tuikkukuppia. Ihan niin kovan luokan kynttiläfiilistejä en ole tähän mennessä ollut.

HS 2.3.2011 Tuikusta Busteriksi, Marko Hamilo (verkossa maksullisessa Hesarin näköisversiossa)