lauantai 29. tammikuuta 2011

Kulttuuria pilkkahintaan

Uskaltauduin eilen täältä mammalandiasta bussilla keskustaan sivistyksen pariin. No keskusta sinänsä ei vielä edusta sivistystä, mutta kolme näyttelyä, joissa vaunumatkaajan kanssa piipahdimme, sitäkin enemmän. Täytyy sanoa, että teki todella hyvää. Kaikista epäilyistäni huolimatta vaunujen ja pienen lapsen kanssa liikkuminen sujui yllättävän hyvin. Bussilla pääsee ainakin isoissa kaupungeissa ilmaiseksi ja lastenhoitohuoneita vaipan vaihtoon ja imettämiseen oli myös yllättävän tiheässä. Bonuksena pääsimme nauttimaan kulttuuristakin täysin ilmaiseksi! On tämä Suomi hieno maa.

Työväen keskusmuseolla Werstaalla oli poikkesimme kahdessa näyttelyssä. Eilen avattu Rieväkylä ja Euroopan maku keskittyy ruokan ja ruoan tuotannon historiaan. Näkökulmia aiheeseen saadaan 9 eri maan kautta, joissa näyttely on esillä samanaikaisesti. Rieväkylän helmiä olivat ehdottomasti mainiot valokuvat tamperelaisista leipomoista ja toreista sadan vuoden takaa sekä eri maiden ruokiin liittyvät sananparret.

Hygienian historiasta kertova Likainen menneisyytemme on ollut esillä jo viime syksystä ja sen ehtii tsekata vielä helmikuun 13. päivään saakka. Viime vuosisadan alun saippumainokset, vanhat nostalgiset silitysraudat ja vanhat pesuainepaketit miellyttivät silmää. Teksteistä jäi päällimmäisenä mieleen se, että 1700-luvulla peseydyttiin paljon harvemmin kuin nykyään, mutta liasta ei silloinkaan piitattu. Sen sijaan, että liasta olisi yritetty päästä eroon, lika tuoksuineen peitettiin meikeillä, vaatteilla, peruukeilla ja hajuvesillä. "Ehostusteollisuus" syntyi siis alun perin peittämään likaa, ei välttämättä ensisijaisesti kaunistamaan ihmisiä.

Esineistä kiintoisimpia olivat reilun sadan vuoden takaiset kuukautissiteet ja siivousrätit. Itse virkatut ja neulotut hygieniatuotteet muistuttavat paljon nykyisiä vastaavia, joskin materiaaleissa on tapahtunut paljon parannusta. Minua jäikin vaivaamaan se, mikä ideologia tai ajatusmaailma oli sen kehityksen taustalla, joka jalosti näiden itse tehtyjen, pestävien kestotuotteiden tilalle kertakäyttöiset kuukautissiteet, tamponit, vaipat ja niin edelleen.

Onneksi ympyrä on nyt sulkeutumassa ja noista kertakäyttöisistä keinohirvityksistä päästäneen joskus eroon.

Ennen viimeistä näyttelyraporttia on kehuttava aivan mainiota Finlaysonin aluetta. Sinä aikana kun olen Tampereella asunut vanha tehdasalue on muuttunut tyhjistä halleista toimivaksi kulttuuri- ja viihdekeskukseksi. Finlaysonilla tällainen pienen lapsen äitikin voi helposti viettää nautinnollisen kultturipäivän helposti eikä tarvitse vaivata itseään liikkumalla pitkiä matkoja paikasta toiseen. Samassa paikassa onnistuu lounastaminen, kahvittelu, museovierailut ja leffaankin pääsisi, jos olisi varma, että lapsi nukkuu koko leffan ajan. Suosittelen ehdottomasti sekä paikallisille että täällä vieraileville.

Ja sitten vielä sokerina pohjalla se viimoinen näyttely. Eli Werstaan viereisessä rakennuksessa TR1:ssä on näytillä Miina Savolaisen kymmenen vuoden valokuvausprojektin Maailman ihanin tyttö antia. Aivan ihastuttavien, satumaisten valokuvien lisäksi esillä on valokuvissa käytettyjä pukuja, videomateriaalia ja projektissa syntynyt, samaisiin valokuviin keskittyvä kirja. Lisäksi Savolainen pitää näyttelyn esilläolon aikana yleisöluentoja voimauttavasta valokuvasta, johon koko projekti nojaa.

Yllä olevasta linkistä projektiin voi tutustua tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna valokuvaamisen ideana on ollut terapioida lastenkodissa kasvaneita nuoria tyttöjä visuaalisin keinoin. Valokuvissa tytöt on kuvattu niin kuin he ovat itse halunneet tulla kuvatuiksi ja nähdyiksi. Näin he ovat saaneet hyväksynnän kokemuksia, joista ovat aiemmin jääneet paitsi huostaanoton ja sitä edeltäneiden vaikeiden kokemusten takia.

Näyttelyn katsottuani jäin myös hetkeksi kuuntelemaan Savolaisen luentoa projektistaan. Lapsukainen nimittäin nukahti juuri sopivasti. Valokuvausta pitkään harrastaneena Savolaisen metodi kiinnosti. Erityisen mielenkiintoista oli Savolaisen käyttämä vuoropuhelu kuvaustilanteessa ja valokuvaajan "vallan" (mitä kuvataan ja miten) siirtäminen osin kuvattavalle. Tästä olisin mielelläni kuullut enemmänkin, mutta realiteetit pakottivat hyppäämään bussiin ja palaamaan kotiin.

Joka tapauksessa olin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon energiaa tuollainen muutaman tunnin kulttuurikokemus neljän seinän sisällä enimmäkseen kököttävälle antaa. Toiseksi voin olla reilusti ylpeä kotikaupungistani, jossa on tarjolla korkeatasoista kulttuuria täysin ilmaiseksi. Työväenkeskusmuseo Werstas on nimittäin siirtynyt kokonaan pääsymaksuttomaksi ja TR1:n näyttelyihin pääsee perjantaisin ilmaiseksi.

Suosittelen lämpimästi!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kuulumisia ja ekovauva-arkea

Terveisiä täältä vauva-arjesta. En ole kokonaan hautautunut kakkavaippojen alle, mutta kyllä tämä niin hektistä on, ettei vapaina hetkinä ensimmäisenä tule blogin kirjoittaminen mieleen. Kunhan arki tästä vielä hieman tasoittuu, niin eiköhän kirjoitustahtikin hieman tiivisty.

Lapsen myötä kodin on vallannut uskomaton määrä uutta tavaraa. Siksipä ekoilu arjessa nouseekin erityisen merkittävälle sijalle juuri lapsiperheissä. Vaipat ovat tietysti helpoin ja ilmeisin esimerkki asiasta, jossa ekoilun merkitys on suuri. Ennen lapsen syntymää en ollut varautunut enkä pohtinut muuta kuin vaippojen ekologisuutta. En ollut ajatellut, että vauva tarvitsee myös kaikenlaisia liinoja, pyyhkeitä ja puhdistusliinoja päivittäisen hygienian hoitoon. Osittain tämä johtui siitä, että olin jättänyt vauvatavaroiden pohtimisen ja hankinnan äitiysloman huoleksi. Ja kuten tiedätte, en ehtinyt tuota äitiyslomaa viettää lainkaan ennen kuin lapsi jo putkahtikin maailmaan.

Aluksi käytin vauvan pepun puhdistamiseen sairaalasta erään vaippafirman näytepaketin mukana tulleita kosteita puhdistuspyyhkeitä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin siirtynyt vanhoista lakanoista tuunailemiini pesulappuihin sekä muutamaan ostamaani bambuiseen pesulappuun. Käytössä on myös jotain pehmyttä wc-paperia (en muista merkkiä), jota kostutan veteen. Hyvin tuntuu vaavin peppu noita kestävän, vaikka äkkiseltään tuntuisi, että tarvittaisiin jotain hellävaraisempaa.

Parhaimmat paikat ekologisten vauvatarvikkeiden ostoon tuntuvat löytyvän netistä. Ihme kyllä vaikka Tamperekin on Suomen mittakaavassa aika iso kaupunki, täältä löytyy yllättävän vähän kauppoja, joista saisi esim. kestovaippoja. Olen melko huono nettiostaja, koska tykkään hypistellä tavaroita ennen ostamista ja siksi ostaisin mieluummin "oikeasta kaupasta". Esimerkiksi Ruohonjuurissa ei enää kestovaippoja myydä, koska ne kuulema liikkuvat niin hitaasti ja vievät paljon tilaa. Ymmärrettävää, mutta harmillista. Pitemmän päälle voi nimittäin käydä niin, että kun kestovaipat pitää hankkia netistä, tulee sieltä pian hankittua muutkin tarvikkeet, joita edelleen voisi käydä Ruohonjuuresta tai muista ekokaupoista ostamassa.

Kertaalleen olen nettikauppaa kokeillut. Vauvavaruste.fi -nettikaupan ale sai minut innostumaan ja ostamaan kokeeksi pari vaippakuorta ja vähän muita tarvikkeita. Toimitus oli nopea ja muutenkin olin kauppaan tyytyväinen. Vaipoista en osaa vielä sanoa, kun olivat sen verran isomman kokoisia, että niitä päästään kokeilemaan käytössä vasta jonkun kuukauden päästä.

Vaikken nyt aivan täysin ole tavallisia kauppoja hylkäämässä, niin hyväksi havaituista vauvatarvikkeita myyvistä nettikapoista voit vinkata tuonne kommenttiboksiin.

Miljoona asiaa olisi mielessä, mutta "pieni työnantajani" kaipailee mammaa jo hommiin. Tähän loppuun huhuilenkin vain vaihtopäisen hammasharjan perään. Aiemmin käyttämäni Frisadent on nimittäin lopettanut aikuisten hammasharjojen valmistuksen - lasten vaihtopäisiä harjoja saa edelleen - eikä ainakaan Tampereen Ruohonjuuresta saa enää noita vaihtopäitä. Vinkatkaa, jos tiedättä vielä paikan, josta vaihtopäitä saisi tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen merkkisen harjan. Heip.