perjantai 9. joulukuuta 2011

Mikä on oikeasti ympäristöystävällistä?

Muutaman viime vuoden aikana käsittämättömästi kasvanut ekoboomi on tuottanut paljon hyvää, kuten esimerkiksi yleisen tietoisuuden lisääntyminen ekoasioista, mutta valitettavasti myös joitain vähemmän onnistuneita juttuja.

Yksi esimerkki selvästi epäonnistuneista ekotuotteista on oman kokemukseni perusteella kestoleivinpaperi, jonka rippeet tässä muutama päivä sitten hautasin roskikseen. Kestoleivinpaperi saattaa äkkiseltään tuntua mainiolta keksinnöltä. Käyttökertoja luvattiin lähes 1000 ja tuotetta kehuttiin helpoksi puhdistaa. Missä sitten mätti?

En tiedä, oliko vika käyttäjässä, mutta meillä kaksi käytössä ollutta eri merkkistä kestoleivinpaperia meni lyhyessä ajassa sellaiseen kuntoon, ettei niitä voinut enää käyttää. Peseminen oli työlästä, rasva ei meinannut irrota millään ja lopulta päädyimme takaisin valkaisemattomaan kertakäyttöiseen (jota sitäkin voi joissain tilanteissa käyttää itse asiassa useampaan kertaan).

Sattumalta törmäsin tänään Iltalehden juttuun, jossa pohdittiin muovisten biobussien ongelmia. Tärkein pointti jutussa lienee siinä viime aikoina muuallakin esiin tullessa arvioissa, että tuotteen materiaalilla ei olisikaan niin suurta merkitystä ympäristön kannalta kuin on usein ajateltu. Ekologisin tuote ei välttämättä siis ole se vähiten pakattu, luonnollisimmasta materiaalista tehty kierrätysjuttu, vaan sellainen, joka parhaiten täyttää käyttötarkoituksensa. Vasta sen jälkeen tulevat kysymykseen materiaalit ja niiden kierrätys. Esimerkiksi elintarvikkeiden kohdalla ekologisin pakkaus on sellainen, josta ruoka tulee syödyksi eikä jää biojätteeksi.

Kokonaisuus on se, joka tässäkin ratkaisee. Mielestäni yhä se tärkein keino vaikuttaa ympäristöön on oman kulutuksen hillitseminen ja sitten jos jotain tarvitsee hankkia, pitää mielessä kirpparit ja ekotuotteet.

Iltalehti 9.12.2011
Kuningaskuluttaja: Biopusseista yllättäviä ongelmia - käyttöä ruvettu kieltämään

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kiire on kirosana, mutta jokapäiväistä

Hitto, nyt kun olen palannut töihin, en meinaa keretä edes sitä vähää, mitä ehdin tekemään kotona ollessa. Kuvittelin tilanteen aivan toiseksi. Turhaan ei puhuta ruuhkavuosista. Ehkä tämä tästä lähtee taas rullaamaan, mutta tällä hetkellä en pysty käsittämään, millä kukaan pienen lapsen töissä käyvä ehtii kirjoitella blogia?

Hyvät aikeet ja kiinnostavat kirjoitusaiheet saattavat nyt jäädä toteutumatta - ennen kuin tilanne hieman normalisoituu ja keksin, mihin väliin ehdin mahduttaa maailmanparannusta. Yhden kirjan aion tosin arvioida lähitulevaisuudessa, kun sellaista kivaa tarjottiin. Mutta siitä lisää sitten kun olen kahlannut opuksen loppuun.

Älkää nyt ihan kadotko. Kyllä minä vielä tulen.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kohta, kohta, kohta

Tuleva töihin paluu ja tsiljoona muuta asiaa (kuten yksi vähän päiväunia nukkuva riiviö) tässä hieman rajoittavat kirjoitusmahdollisuuksia. Päivityksiä on kuitenkin tulossa jahka palaset loksahtavat kohdalleen.

Lyhyesti voin raportoida, että dieetti ilman kotimaisia viljoja (ve-oh-ru) on mennyt yllättävän hyvin. Yhtenä päivänä teki ihan suunnattomasti mieli leipää (kaiketi sen kivan suutuntuvan vuoksi), mutta senkin himon sain laannutettua gluteenittomalla leivällä. Ravinto on ollut aika riisipainotteista, kuten täällä arveltiinkin. Leipomaan en ole valitettavasti ehtinyt eikä tarvetta ole ollutkaan, koska suklaavarastot ovat pitäneet makeanhimon kurissa.

Varsinaisesti ei ole tehnyt mieli mitään viljaa sisältävää, mutta yksi pieni lipsahdus sattui. Osa aivosoluista oli kaiketi mennyt jo maate, kun yhtenä iltana ajattelin, että ruoan kanssa maistuisi ykkösolut. Huomasin asian parin kulauksen jälkeen, mutta hei, ei kerrota niille allergiakeskuksen tädeille ja sedille tästä, joohan.

"Hyvää Suomesta" -teema on ollut mielessä. Hesarin ulkomaantoimittaja Sami Sillanpää kirjoitti muutaman päivän takaisessa lehdessä aiheesta aika samansuuntaisesti kuin olen itsekin ajatellut. Jahka löydän sen lehden (jos ei tarvitse lähteä dyykkaamaan), pistän vihdoin tekstiä aiheesta tännekin.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Maidoton-munaton-vehnätön-ohraton-rukiiton dieetti

Toinen dieettipäivä alkaa olla takana. Toistaiseksi ei ole ollut vaikeuksia selvitä. Yleensä olen pärjännyt erilaisilla dieeteillä sellaiset kolme neljä päivää ihan hyvin, esimerkiksi paastotessa tai kun aikoinaan piti kilpaurheilijana pudottaa painoa. Jostain syystä aina viidennen päivän kieppeillä alkaa tehdä mieli juuri niitä ruokia, joihin ei saisi koskea tai paaston tapauksessa ihan mitä tahansa ruokaa, vaikka olo olisi kuinka hyvä tahansa.

Kohtapa se nähdään.

Mitään ruokapäiväkirjoja minulla ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä pitää, mutta ajattelin nostaa esiin jotain uusia ruokia ja raaka-aineita, joita tämän dieetin aikana tulee vastaan. Kokeilulistalla on mm. kvinoaa, riisinuudelia, maissipastaa.

Tänään kuitenkin hehkutan raakasuklaata, jota ostin eilen Shasasta, jossa piipahdin lounaalla dieetin alkajaisiksi. Conscious -suklaa (makuna gojimarja&kookos) on ihan taivaallista. Aluksi hieman epäilin, että mitä ihmeen superfoodhöttöä tämäkin on, mutta maku vei mennessään. Raakasuklaa tuntuu olevan rakenteeltaan paljon pehmeämpää kuin tavallinen eikä se ole niin imelän makeaa kuin esim. maitosuklaa ja myös osa tummista. Siitä ei tullut äklöä oloa, ehkä siksikin, ettei suklaata tullut syötyä kuin palanen kerrallaan.

Kallistahan tuo raakasuklaa on, mutta tarviiko sitä namia syödä kilo tolkulla. Minusta vähempikin riittää ja laadusta olen valmis maksamaan.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kirppistelyä ja uuteen dieettiin valmistautumista

Normaalisti pitkään sängyssä vetelehtivä perhe (napero mukaan lukien) reippaili tänään MLL:n lastentavaroiden kirppikselle jo ennen kymmentä! Yleensä viikonloppuaamuisin ollaan hädin tuskin raahaduttu kymmenen maissa vielä edes aamiaiselle.

Mutta kannatti lähteä. Mukaan tarttui pari kestovaippaa, ehkä parin vuoden päästä sopiva villahaalari, pari läppäkirjaa (tämän hetken hittejä, joita kuluu kuin vessapaperia) ja muutama paita. Aikaa kului reilu puolituntia, kaikki ostokset tulivat tarpeeseen ja rahaakin säästyi. Kirppikset on niin mahtavuutta, ja mikä parasta, nettikirppiksillä kuvien pläräilyn sijaan pääsi itse käsin hipeltelemään tavaroita.

Ja asiasta toiseen. Seuraavat pari viikkoa tulevatkin olemaan vähemmän mahtavia. Naperolta testataan vehnäallergiaa, mikä tarkoittaa sitä, että minun maidoton ja munaton imetysdieettini laajenee parin viikon ajaksi myös vehnään, ohraan ja rukiiseen. Haastetta piisaa, mutta olen jo hetken aikaa varautunut tulevaan sekä hankkimalla sopivia ruokia että asennoitumalla tulevaan mielenkiintoisena kokeiluna. Tarkemmin ajateltuna tuleva dieetti on muuten melko lähellä tämän hetken kuuminta ruokatrendiä (kamala sana ja vielä kamalampi tuo buumi, mutta ei siitä sen enempää) eli karppausta. Tosin sillä erotuksella, että minä voin syödä kyllä kauraa, tattaria, hirssiä, kvinoaa eikä hiilareita ole mitenkään rajoitettu. Karppausta en ole oikeastaan koskaan harkinnut enkä nytkään tule täysin viljoitta olemaan. Odotan innolla kuitenkin elämistä ilman valkoisia vehnäjauhoja ja sen vaikutuksia omassa olossa.

Epäilemättä tällaiselle peruspastanjauhajalle pari viikkoa ilman spagettia, penneä ja fusillia tulee olemaan vaikeaa, siksipä olenkin koonnut itselleni aseistuksen, jonka avulla pyrin pastanhimoa hillitsemään.

1. Riittävästi tummaa suklaata
2. Riittävästi pähkinöitä ja siemeniä
3. Gluteenitonta pastaa, riisinuudelia ja täysjyväriisiä
4. Avokaadoja, marjoja ja banaaneja
5. Paljon kahvia ja soijamaitoa. Tämä yhdistelmä on jo pitkään ollut pelastukseni - se on myös tämän dieetin kulmakivi

Jos ehdin enkä ole liian kismityksen vallassa, saatan ehkä laittaa tänne jotain pientä raporttia aiheesta. Mahdollinen raportti voisi muuten olla tarpeen lapseni ihotautilääkärille, joka oli ihan kauhuissaan kun aikanaan kysyin, jätänkö minäkin kotimaiset viljat pois, kun hän ei niitä vielä lapseni ruokavalioon suositellut ja kuitenkin imetin. "Mitä sä sitten syöt?" Nii-in...no. Sopersin jotain epämääräistä.

Hänen reaktionsa ei mitenkään yllättänyt minua, silti raivostuttaa se, että tuo lihan, maidon ja kotimaisten viljojen pyhäkolminaatio pitää vielä pintansa myös lääkäreiden keskuudessa. Laajennettaisiinko vähän näkemystä siitä, mistä kaikesta voi saada ravitsevaa ruokaa aikaan, jooko?

Ps. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä resepteistä tai ihan valmiistakin ruoaista, joissa ei siis ole maitoa, munaa eikä kotimaisia viljoja (kauraa lukuun ottamatta).

torstai 27. lokakuuta 2011

Visiitti puhtaan ruoan äärelle- Shasa

Pitkään "to do" -listalla ollut Shasa tuli nyt vihdoin testattua viime viikolla. (Postaustahti on edelleen tutun verkkainen, mutta minkäs teet kun on kävelemäänopetteleuvaihe meneillään erittäin vilkkaan ja energisen lapsen kanssa).

Shasa on siis lounasravintola/kahvila/putiikki -tyyppinen paikka (perustajie ja omistajien mukaan smootilaJyväskylässä ja Tampereella, joka tarjoaa pitkälti ns. superfoodeille pohjautuvaa ruokaa - suomeksi sanottuna vegaanista, sokeritonta ja vehnätöntä safkaa. Saattaa kuulostaa aika rajulta - minäkin olin aluksi hieman skeptinen - mutta kokeilu kannattaa.

Vierailimme Tampereen Shasassa koko perheen voimin ja testasimme lounaaksi tarjolla olleen sienipiirakan sekä mokkakakun kahvilla. Rakastuin paikkaan heti ensimmäisestä suupalasta. Sienipiirakka oli aivan taivaallisen maukasta, samaa mieltä oli myös täysin sekasyöjä siippani. Mokkakakussa oli sokerisiin makeisiin juttuihin jämähtäneelle vähän totuttelua, mutta loppua kohti alkoi sekin maistua aika namilta. Mikä parasta, tuloksena oli täydellinen olo: nälkä poistui, sopiva kylläisyys täytti kropan eikä minkäänlaisesta ähkystä ollut tietoakaan. Moneen tuntiin.




Palvelu oli ystävällistä, tunnelma leppoisa. Ainoa mistä voisin itätamperelaisena napista on sijainti. Kun asustaa täällä "kosken toisella puolen" ja käy (kohta) töissä yliopistolla, on keskustan länsiosiin turhan pitkä matka hakemaan päivittäin vaikka lounasta. Hinnat (vaikkakin moneen peruskahvilaan verrattuna korkeat) olivat mielestäni kohdillaan. Luomusuperfood-ruoka olisi voinut maksaa huomattavasti enemmänkin. Eihän tuota voi kun suositella!


Kunhan tästä pääsee taas Kelan rahoilta kunnon palkkatyön ääreen, niin hipsin kyllä hakemaan tuolta energistä lounasta.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tulevia aiheita...

... tai aiheita, joista haluaisin kirjoitta, jos ehtisin...

Luomu on ollut taas viime päivinä esillä. Viime viikon A-talk oli aika pysähdyttävä, ainakin niiden luomun vastustajien kommentit olivat jotain aivan käsittämätöntä, jos niitä ehti naurultansa loppuun asti kuuntelemaan. Aihetta on käsitelty mm. Kotiäidin luomulaaksossa. A-talkin ehtii vielä katsastaa 27 päivän ajan. Älkää tikahtuko nauruun.

Ekosiivous. Taloudessamme on hiljalleen siirrytty siivoamaan yhä enemmän ja enemmän keittiön tuotteilla. Eli käytössä ovat vanhan kansan tuntemat ja hyväksi havaitut sooda, etikka, sitruuna ja sokeripalat. Kaupasta ostetaan enää mäntysuopaa, saniteettitilojen pesuainetta ja universal stonea. Lisäbonuksena kokemuksia lastenvaatteiden likatahrojen puhdistamisesta ilman värikkäitä, kemikaalitököttejä.

Maahanmuuttoa ei tässä blogissa ole juuri käsitelty ja äkkiseltään voisi ajatella, ettei sen käsittely tänne kuulukaan. Maahanmuutto ja ennen kaikkea siirtolaiset (käytän mieluummin tätä vanhaa termiä kuin uutta maahanmuuttajaa) ovat kuitenkin meidän arkipäivää ja siksi tämä jos mikä kuuluu myös arkipäivän aktivistimin pariin. Perussuomalaiset ovat pitäneet aihetta pinnalla pitkään ja hartaasti, mutta minusta ihan väärällä tavalla. Sen sijaan, että he olisivat käyneet sitä kaipaamaansa kriittistä maahanmuuttokeskustelua, ratkoneet ongelmia ja miettineet, mitä asialle pitäisi tehdä, he ovat jämähtäneet harkitsemattomien kommenttien tasolle, joita muut sitten kilvan kauhistelevat. Minulla ei ole rakentavia kommentteja siirtolaisuuden ongelmien ratkomiseksi, mutta haluaisin puuttua siihen, kuinka me siirtolaisia ja ylipäänsä toisia ihmisiä arjessamme kohtaamme. Tässä suomalaisilla on mielestäni paljon opittavaa muilta mailta.

Hyvää Suomesta. Voisimmeko me jo pikkuhiljaa luopua tästä kansallisesta pessimismistä ja tunnustaa, että me suomalaisetkin voimme olla joissain asioissa hyviä emmekä vain ikuisia epäonnistujia. Myös päättäjät voisivat ottaa onkeensa monista myönteisistä, jopa ylistävistä kommenteista, joita suomalainen yhteiskunta, koulutus eri toten, on saanut viime vuosien aikana ulkomailta. Esimerkiksi päivän Hesarissa kerrotaan, kuinka suomalainen peruskoulu saa suitsutusta Yhdysvalloissa. Kaikkea ei tarvitse uudistaa, jos asiat ovat hyvin.

****
Kommentoikaahan, jos jokin aihe erityisesti kiinnostaa, niin pistän sen prioriteettilistan kärkeen. Muutoin jään itsekin mielenkiinnolla odottamaan, milloin jokin noista aiheista muovautuu oikeaksi tekstiksti.

Tunnustus

Pitkästä aikaa tuli sellainen hetki, että lapsen päiväunien aikaan ehdin tulla käväisemään täällä blogimaailmassa. Ja mitä täällä odottikaan. Tunnustus! Olen hämmästynyt, otettu ja mitä nöyrimmästi kiitollinen siitä, että joku jaksaa vielä täälläkin piipahtaa, vaikka juttuja tippuu etanavauhdilla.

Kiitos puolitie.



Olen tosiaan viime aikoina ehtinyt harmittavan vähän lukemaan mitään, vähiten blogeja, joten olen aika pihalla näistä tunnustuskuvioista. Puolitien blogista kuitenkin lunttasin, että jotain faktoja pitäisi pistää tiskiin. Joten tässäpä näitä.

1) Pidin ennen pyykkäämisestä, mutta äitiyslomalla olen alkanut inhota sitä. Syynä lienee yliannostus.
2) Minulla on edelleen käytössä vuonna 2002 ostamani kannettava tietokone ja vuonna 2011 ostamani kannettava cd-soitin. En vastusta teknistä kehitystä, mutten keksi mitään syytä, miksi luopuisin toimivista laitteista vain siksi, että ne ovat vanhanaikaisia.
3) En ole koskaan värjännyt hiuksia. Eikä ole suunnitelmissa.
4) Olen käynyt kaikissa pohjoismaissa (jos Färsaaria, Huippuvuoria ja Grönlantia ei lasketa).
5) Haaveilen stand up-komiikan ja beat boxauksen kokeilemisesta, mutten ole uskaltanut. (Vielä)
6) Inhoan suklaajäätelöä. Jäätelö jäätelönä, suklaa suklaana.
7) Urheilin kilpaa 23-vuotiaaksi, kunnes akateeminen maailma vei mukanaan.
8) Olen lukenut (oikeasti) Volter Kilven Alastalon salissa, mutten muista kirjasta juuri mitään.

Ja sitten loppuhuipennukseen.

Minun tunnustukseni menee Kamomillan konditoria blogille, joka on ollut päivien pelastus kuukausia jatkuneen imetysdieetin aikana. En olisi selvinnyt (varsinkaan ensimmäisiä kuukausia) ilman Kamomillan vegaanisia leivontaohjeita. Joten tunnustus ja kiitos on todellakin paikallaan! Vaikka imetysdieetti onkin jo lopuillaan, aion jatkossakin vierailla Kamomillan konditoriassa hakemassa mainioita reseptejä. Suosittelen lämpimästi muillekin. Eikä todellakaan tarvitse olla vegaani voidakseen herkutella vegaaninameilla.

torstai 15. syyskuuta 2011

Sanakikkailu osui omaan nilkkaan

Mitähän Jussi Halla-Ahon mielessä liikkui eilen juuri ennen kuin hän päätti päivittä facebook-statuksensa? Entä kuinka pitkään ja hartaasti hän oli miettinyt "Sotilasjuntta Kreikkaan, niin talous korjaantuu"-statustaan?

Lienee melko selvää, että kyseessä oli tuiki tavallinen möläytys, joita meiltä jokaiselta pääsee suusta tai näppäimistöstä aina silloin tällöin. Kukapa ei olisi joskus katunut jotain sanomaansa?

Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole harmittomasta "pikku vahingosta". Vaikka Halla-Aho huomasi kämminsä melko nopeasti, poisti kirjoituksen ja selitteli sitä jälkikäteen, uutinen oli jo ehtinyt vyöryä sähköisiä virtoja pitkin maailmalle. Ja hyvältähän se ei näytä, kun suomalainen kansanedustaja, demokraattisilla vaaleilla valittu, ehdottelee sotilasdiktuuria taloussotkujen selvittämiseksi. Vaikka hän kuinka tekisi sen "omassa tyylilajissaan".

Tohtoriksi väitelleeltä on minusta lupa odottaa hieman enemmän tietämystä ihmisten välisestä kommunikaatiosta - edes teorioiden tasolla - kuin Halla-Ahon eilinen toiminta antaa ymmärtää. Käsittääkseni kommunikaatiossa on aina viestin lähettäjä, viesti ja vastaanottaja. Se, miten viesti ymmärretään ja millaisia merkitysyhteyksiä siihen liitetään riippuu vastaanottajasta ja siitä kontekstista, jossa viesti esiintyy. Viestin lähettäjä ei siis koskaan voi olla varma siitä, ymmärretäänkö hänen viestinsä juuri niin kuin hän on sen tarkoittanut.

Totta kai Halla-Aho tietää tämän. Rohkenen aavistella, että hän on kielentutkijana perehtynyt sen verran esimerkiksi argumentaatioteoriaan, tuntee Saussurensa ja Fiskensä. Silti hän kommentoi omaa tökeröä kirjoitteluaan vetoamalla "omaan tyyliinsä", joka "taas ymmärrettiin väärin", ikään kuin perääntyen siitä vastuusta, joka hänellä viestin lähettäjänä on.

Kenellekään ei tietysti voi langettaa loputonta vastuuta siitä, kuinka hänen sanomisiaan tulkitaan. Silti kukaan ei voi sanoa, mitä tahansa mieleen juolahtaakin ja vedota siihen, ettei häntä ymmärretty oikein. Vastuu on siis sekä sanojalla/kirjoittajalla että kuulijalla/lukijalla.

Ja sitä paitsi, tuntuu omituiselta, että kun Halla-Aho kerran osaa sanoa sen, mitä tarkoittaa, ihan selkeästi ja siten, ettei väärinymmärryksen vaaraa ole, miksei hän sitten tee niin? Tai tekee sen vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo sattunut. Äkkiseltään tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa.

Joko kyse on pirullisen nerokkaasta pelistä, jota Halla-Aho pelaa lausunnoillaan tietäen tasan tarkkaan, mitä niistä seuraa ja odottelee nyt vain haluamaansa lopputulosta.

Tai sitten, kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla tänään arvioitiin, Halla-Aho on niin vieraantunut reaalimaailmasta ja sen käytännöistä, ettei osaa kommunikoida enää muulla tavoilla kuin mihin hän on tottunut maahanmuutto"kriittisillä" keskustelupalstoilla.

Tähän viimeiseen vaihtoehtoon viittaisi esimerkiksi sekin, että Halla-Aho tuntuu kokevan median häntä kohtaan esittämän kritiikin yleensä hyökkäyksenä. Itselleen hän kuitenkin sallii muiden kritisoimisen ilman, että se olisi hyökkäystä, saatika rasismia ketään kohtaan.

Kävi miten kävi, jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tapaus-Halla-Aho vaikuttaa suomalaiseen poliittiseen elämään ja erityisesti, millainen vaikutus tällä on perussuomalaisiin puolueena.

Edit. Aiheesta muualla
Helsingin Sanomat 21.9.2011 Alku on hankala kasvaville protestipuolueille
Hyvejohtajuus 19.9.2011 Jussi Halla-Ahon radikaali retoriikka
Yle 19.9.2011 Voiko julkisista kirjoituksistaan sanoutua irti?
Aamulehti 16.9.2011 Viekas Halla-Aho pelaa kielipeliä sekavilla viesteillään
Helsingin Sanomat 15.9.2011 Tyylilaji ei ole Halla-Ahon ongelma
Lehti 5.8.2011 Halla-Ahonkirjoitukset eivät vihapuhetta

perjantai 9. syyskuuta 2011

Perusasioiden äärellä

Vaikka kesät yleensä tuntuvat menevän yhdessä hujauksessa, en osannut kuvitella, että ne voisivat kulua näin nopeasti. Ja tarkemmin kun ajattelee, en ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista. Mutta se onkin parasta kun voi keskittyä perusasioihin: perheen kanssa puuhailuun, kulttuuriin, liikkumiseen ja ruoan laittoon. Silloin sitä on onnellisimmillaan, vaikkei välttämättä tajua sitä juuri sillä hetkellä.

Kesän aikana on tullut myös huomanneeksi jälleen kerran sen kuluneen, mutta niin paikkansa pitävän klisheen: ihminen selviää yllättävän vähällä materialla. Äitiyslomalla kulutuksen vähentäminen on tietyllä tavalla helpompaa kuin työelämässä ollessa ja käy aika luonnollisesti. Sotkevan piiperon kanssa voi hyvällä omallatunnolla pitäytyä muutamissa vanhoissa rytkyissä ja laittautua vain silloin kun astuu kodin tai pihapiirin ulkopuolelle. Vaatekaappia tai beautyboksia ei tarvitse päivittää jatkuvasti (no eipä sitä minun alallani tarvitse kyllä välttämättä tehdä muutenkaan), joten kulutusta saa helposti vähennettyä.

Ja kun miltei kaikki aika menee lapsen kanssa touhutessa, ei oikeastaan jää aikaa edes miettiä, mitä ostaisi, jos ehtisi ostamaan itselle jotain. Ainoa paheeni ovat kirjat, joita haalaan kotiini aina tilaisuuden tullen. Eikä siinä vielä mitään, että ostaa kirjoja. Mutta kun ne pitäisi saada myös kiertämään eikä vain vähentämään hyllytilaa. Minulla kun ei ole tapana lukea samaa kertaa useaan kertaan (työhön liittyvät kirjat poislukien). Ja jos joku nyt heittää tähän ehdotuksen sähköiseen lukulaitteeseen siirtymisestä, niin menee kyllä aivan väärään osoitteeseen. Minusta kirja on edelleen aivan pitämätön innovaatio, joka on kestänyt vuosisatoja. Sen voi ottaa mukaansa minne tahansa ja se toimii aina, olipa sähköä saatavilla tai ei. Kirjojen painaminen on toki epäekologisempaa kuin teosten lukeminen sähköisellä laitteella, mutta toisaalta maailman eko-ongelmia tuskin kirjojen teon lopettamisella ratkaistaan. Tähän väliin täytyy tosin mainita, etten ole kokeillut sähköisiä lukulaitteita ja muutenkin olen elektroniikan suhteen varsinainen retroilija. Enkä myöskään ole mitenkään tekniikan vastainen, minusta kirja nyt vaan on edelleen erittäin käyttökelpoinen kapine ja sellaisena sen toivon pysyvän jatkossakin.

----
Aikamoista rönsyilevää tajunnanvirtaa. Pistetään nyt kuitenkin, vaikka edes todistukseksi siitä, että jonkinlaista aivotoimintaa äitiyslomalaisellakin (vielä) on.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Löydä luomusi

Kesä pyhitettiin lapsen kanssa puuhasteluun, ja ihan vähän töiden tekoon, kun mies piti isyyslomaa. Oli muuten aika eko kesä. Ei paljon reissailtu (ei lainkaan lentsikalla!) ja kulutuskin painottui ruokaan sekä palveluihin.

Nyt on sitten syksyn alkajaisiksi tehty naperolle kirppareilta löytöjä pitkän talven varalle. On kyllä ihan mahtava ollut huomata, kuinka hyvin lastenvaatteet ja -tarvikkeet kiertävät, ja myös kestävät. Lapsille tehdään vielä yllättävän kestäviä vaatteita, toisin kuin aikuisille. Parillakin lapsella käytetyt ulkoiluvaatteet saattavat olla vielä ihan käyttökelpoisia. No, hinnatkin ovat sitten sen mukaisia... jos siis uutena ostaa.

Mutta pöh. Lähtipä rönsyilemään ihan väärään aiheeseen. Tarkoitus oli vain nopeasti linkata uusi sivusto, jonka juuri löysin. Eli Löydä luomusi -sivulle on listattu luomua myyviä paikkoja eri puolilla Suomea. Ehdin tsekata sivuston vasta ihan pintapuolisesti, mutta vaikuttaa ensisilmäyksellä aivan mahtavalta idealta. Voisin kuvitella, että tästä olisi erityisesti hyötyä silloin kun matkaa johonkin uuteen kaupunkiin, jonka luomutarjontaa ei tunne eikä ole tuttuja, joilta kysyä. Ja saattaapa tuolta löytyä uusia paikkoja ihan kotipitäjästäkin... jos ei vaikka ole päässyt pitkään aikaan keskustaan tsekkailemaan paikkoja.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Haaste: Itä-Afrikassa tarvitaan apua

Itä-Afrikan kuivuuden ja pakolaistulvien uutisoinneilta ei ole voinut viime päivinä välttyä (ellei ole ollut täysin tiedotusvälineiden ulottumattomissa). Afrikan sarven suunnalla on siis todellinen hätä ja apua tarvitaan. Siksi lahjoitin Punaisen ristin kautta 10 euroa katastrofirahastoon ja tällä kirjoituksella haastan sinut, hyvä blogini lukija, tekemään saman ja auttamaan haluamallasi summalla.

Muutama euro ei tee lovea meidän hyvinvointiyhteiskunnan eläjien budjettiin, mutta yhdessä meidän roposet voivat saada ihmeitä aikaan katastrofialueilla. Itä-Afrikan lisäksi esimerkiksi Japanissa (tsunami), Libyassa (sisällissota) ja Haitilla (maanjäristys) tarvitaan apua yhteiskunnan jälleenrakennuksessa.

Lahjoituksen voi kanavoida mm. seuraavien järjestöjen kautta:

Punainen risti
Pelastakaa lapset
Unicef

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Norja

Norjan tapahtumat pistivät miettimään maailman ja pohjolan tilaa. Selvästikään demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan pysyvyys ei ole itsestään selvyys, vaan asia, jonka puolesta on taisteltava.

Siispä surunvalittelut norjalaisille ja kynttilä palamaan demokratian puolesta!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Luomu - tehotuotettu 1-0

Tulipa tuossa kesälomareissulla käytyä taas monenmoista keskustelua luomuruoasta. Kyllä sitä saakin perustella itsensä kipeäksi siitä, miksi luomua, ja samaa pätee myös Reilun kaupan -tuotteisiin, tulee ostettua. Miksi me luomun ja reilun ostajat emme laita noita "normaalien ruokien ja tavaroiden" kuluttajia yhtä tiukille kysymällä vastaavasti, miksi he ostavat tehotuotettua ruokaa tai riistopalkoilla tehtyjä kulutustavaroita.

Olen niin lopen kyllästynyt kommentteihin, kuten "se on ihan yliarvostettua", "eihän se maku edes poikkea tavallisesta", "ylihintaista" ja "ihan huijausta noi reilut-jutut". No, minun kantani näihin lienee teillä lukijoilla tiedossa enkä jaksa tässä jaaritella niitä samoja argumentteja, joita me luomun ja reilun käyttäjät olemme kuulleet jo loputtomiin. Linkkaan kuitenkin artikkelin tutkimuksesta, joka näyttäisi puoltavan luomutuotantoa.

HS Tutkimus: Torjunta-aineet lisäävät tuholaisten määrää pelloilla

Ps. Tämä kesäisen leppoisa ja harva päivitystahti tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa, sillä muutama muu projekti ajaa nyt tämän ohitse.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Reilua vaadittava myös kotimaassa

Reilu kauppa periaatteineen mahdollisuudesta oikeudenmukaisiin työoloihin ja ansioihin yhdistyy usein lähinnä erilaisiin kaukaa tuleviin nautintoaineisiin, kuten kahviin, suklaaseen ja teehen, sekä hedelmiin.  Sittemmin mukaan on tullut myös puuvillatuotteita, kukkia ja monenlaista muuta. Yhtä kaikki päällimmäinen mielikuva tuntuu olevan se, että epäreilut työnteettämisentavat keskittyvät kehittyviin maihin. Työnantajat jossain siellä kaukana sortavat työntekijöitä, teettävät lapsilla töitä, eivät maksa kunnollisia palkkoja, viis veisaavat ihmisten oikeudesta lepoon tai ammatilliseen järjestäytymiseen. Sisäänkirjoitettuna tässä ajattelumallissa on, jopa naiivin viaton, olettamus siitä, että meillä täällä pohjoisessa kaikki on hyvin.

No, ovathan työolot Suomessa (vielä) aivan toiselta planeetalta kuin monessa kehittyvässä maassa. Mutta kuinka kauan me saamme nauttia reiluista työoloista ja erilaisista eduista, joista on tullut itsestään selviä hyvinvointivaltion kansalaisilleen takaamia perusoikeuksia. Yritykset siirtyvät ulkomaille vieden työt pois, työehdot kiristyvät, uusissa sopimuksissa vaaditaan kohtuuttomuuksia, tietyillä aloilla käytetään pimeää työvoimaa, jonka kohtelua on luonnehdittu jopa orjuuden kaltaiseksi tilaksi.

Uhka heikkenevistä työoloista (eikä aina edes uhka, vaan vallitseva tila) on erityisen ajankohtainen. Esimerkiksi eilen A-Studio nosti esiin nuorten kesätyöläisten huonot työolot Linnanmäellä. Samasta aiheesta uutisoi myös Iltalehti tänään.

Niin surullista ja käsittämätöntä kuin se onkin, kurjat työolot ja -ehdot ovat varmaan totta monelle kesätyöläiselle. On todella ikävä juttu, jos työura alkaa näin nurjasti. Eikä tarvitse ihmetellä sitä, miksi niin monen työura vaihtuukin syrjäytymiseen jo nuorella iällä. Syitä on tietysti monia, mutta osansa on myös varmaan huonoilla kokemuksilla työelämästä.

Itselle läheisin epäreiluuden teema työssä liitty kuitenkin ns. luoviin aloihin. Tekijänoikeuksia haluttaisiin rajata ja uudelleen määritellä, jakelua uudistaa. Luovuuden tuotteista haluttaisiin maksaa yhä vain vähemmän ja niiden pitäisi olla kaikkien saatavilla mahdollisimman helposti - sen yhden hiiren napsautuksen päässä. Tämä koskee niin muusikoita, journalisteja, tieteentekijöitä, kirjailijoita kuin taiteilijoitakin.

Syynä tähän kaikkeen lienee se, että talous ja ennen kaikkea voitontavoitteilu tunkevat nyt aivan uudella volyymilla joka puolelle. Enää ei ole arvoa sillä, että joku luo jotain kulttuurisesti merkittävää tai jotain, joka tuottaa iloa ihmisille. Ennen tiede ja taide olivat arvoja sinänsä - nyt vallalla on yhä enemmän ja enemmän sellainen ajattelutapa, jossa ensisijaisena arvona onkin näiden kyky tuottaa rahallista arvoa. Pitemmän päälle ajatus on aivan kestämätön ja jos tilanteen annetaan kehittyä näin kammottavaan suuntaan, meillä on tulevaisuudessa maailma, jossa tieteen- ja taiteentekijät voiton maksimoinnissaan ottavat työnsä niin varman päälle, että todellisuudessa mitään uutta, innovatiivista ja mullistavaa ei synny.
Ajattelemisen aihetta sain muun muassa tästä: Avoin kirje journalismista maassamme. Varsinaisen kimmokkeen tähän kirjoitukseen sain kuitenkin itselleni hieman oudommalta suunnalta. Pieniä, ja epävirtuaalisia levykauppoja edelleen suosivana voin yhtyä Anssi Kelan pointtiin siitä, että myös musan ostamisessa voi vaikuttaa siihen, kuinka reilua kauppaa levyillä käydään.

Jos nyt lopuksi vedetään vähän lankoja yhteen, niin viimeistään nyt meidän pitää avata silmämme ja vaatia reiluja tuotteita, reiluja elämyksiä ja reiluja palveluja myös kotimaassa. Ehkäpä Fair Trade -merkkiä pitäisi alkaa käyttää myös meillä, jotta reilut ja epäreilut yritykset erottuisivat toisistaan.

A-Studio: 29.6.2011 (Linnanmäen osuus noin 24 min. kohdalla)
Iltalehti: Linnanmäki nöyryyttää nuoria työntekijöitään
Anssi Kela: Reilua musiikkikauppaa

torstai 23. kesäkuuta 2011

Ruokapuoti Lempi

Vihdoinkin ehdin piipahtaa Tammelassa, mikä tarkoitti myös visiittiä huhtikuussa avattuun Ruokapuoti Lempiin. Lempi on lähi- ja luomu ruokaan erikoistunut kauppa, jossa on myynnissä myös valikoima Reilun kaupan tuotteita, kuten teet, kahvia ja suklaata. Lähi- ja luomuosasto tarjoavat vihanneksia, lihaa, juustoja, kananmunia, maitotuotteita sekä viljatuotteita. Myynnissä on myös vastaleivottua leipää ja pullaa. Lisäksi tarjolla on hilloja, säilykkeitä, ekopesuaineita ja monenlaista muuta kivaa, joka ei jäänyt heti mieleen.

Erityisesti pidin Lempin sisustuksesta. Siitä tuli mieleen sellainen vanhan ajan sekatavarakauppa, jossa hyllyt notkuvat kaikkea mahdollista ja palvelu on tuttavallista. No jos rehellisiä ollaan, niin enhän minä missään vanhan ajan sekatavarakaupassa ole koskaan käynyt, mutta tuollainen mielikuva minulla niistä on.

Joka tapauksessa suositelen lämpimästi piipahtamaan, jos Tammelassa päin pyörit. Tammela on itse asiassa nykyään aikamoinen ekovegaanihörhömesta. Siellä on ravintolat Kahvilla ja Gopal, torilla on kirppistä ja Lempin vieressä posliinipuoti.

Kamera ei tullut matkaan, mutta jääpähän jotain jännitettävää, kun ei ole valmista kuvaa siitä, miltä paikka näyttää. Sijainti on muuten Tammelan toria vastapäätä, puiston kulmassa.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Reilua, suomalaista kosmetiikkaa

Huomasin tällaisen iloisen uutisen: Reilu kauppa ja Ole hyvä luonnontuote ovat julkistaneet uuden, suomalaisen kosmetiikkasarjan. Mama mango käsittää tällä hetkellä kuorintageelin, käsivoiteen ja vartalovoin. Tuotteita on myynnissä ekokaupoissa.

Kuva on lainattu Ole hyvän sivuilta.
Pitänee kokeilla, vaikka olen kyllä tavattoman laiska kuorimaan ihoa, ja vielä harvemmin tarvitsen käsi- ja vartalovoiteita. Mutta lahjaksi voisi tietysti ostaa.

Joka tapauksessa tämä on hyvä lisä Reilun kaupan kosmetiikkaan. Itse toivoisin sarjan laajenevan jatkossa myös meikkien suuntaan, ja jos yhden toiveen saisi vielä esittää, niin raaka-aineet voisivat olla paitsi reilusti tuotettuja, myös luomua...

Lue lisää:
Reilu kauppa laajenee suomalaiseen kosmetiikkaan
Mama

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Täällä on myös yksi NB-vaippoihin pettynyt

Meillä on käytetty ja yhä edelleen käytetään kestovaippoja. Ainoan poikkeuksen tekevät pitemmät reissut, joiden aikana en viitsi likaisia vaippoja kuljettaa mukana. Kestot ovat meillä reisussakin matkassa, mutta meno- ja paluumatkojen aikana käytetään kertiksiä.

Ajatus kertiksistä tuntui kamalalta, mutta sitten löysin ilokseni hieman perusvaippoja paremman vaihtoehdon: ihanaan ekohenkiseen kääreeseen pakatun Nature Babycaren. Tuntui kuin paketti olisi oikein etsinyt tällaista tiedostavaa kuluttajaa, joka haluaa kuitenkin joskus joustaa äärimmäisistä vihreistä teoistaan. Noita sitten paketti ostettiin ja käytettiin reissuissa. Ja tyytyväisiä oltiin. Pariin kertaan vaippoja oli mummulassakin lapsella matkassa, koska löysin paketista tekstin, jonka mukaan vaipat olisivat kompostiin sopivia.

Kaikki olikin hyvin kunnes törmäsin Puolitien blogaukseen aiheesta. Tajusin pian, että minua oli huijattu! ARG. Viherpesu, mistä tässäkin näyttää selvästi olevan kysymys, on kyllä rikollisinta, mihin ekoilussa voi törmätä. Jos ei oikeasti edes yritä olla ekologinen, niin ei sitten selitellä tai yritetä vedättää.

Siispä kiitos Puolitie. Nyt on matkoilla mukana suomalaisia Muumi-vaippoja. Niillä on sentään asianmukaiset merkit ja kaikki.

Ja vielä kertauksena itselle: kaikki, missä on vihreät kääreet, ei ole ympäristöystävällistä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ryhtyiskö "takinkääntäjäksi"?

Niin on ollut lämpimiä päiviä ja poliittista jännitystä ilmassa, että on meinannut koko blogi unohtua. On siipan kanssa innokkaina veikkailtu minkä värinen ja muotoinen hallitus saadaan aikaan - jos nyt minkäänlaista. Hienoa tässä on kuitenkin se, että pitkästä pitkästä aikaa politiikka on oikeasti mielenkiintoista. Surullista toisaalta taas se, että ne oikeat asiat tuntuvat jäävän valtapelin ja venkoilun jalkoihin.

Muttamutta, käännytäänpä tästä sivuraiteilta siihen suuntaan, mihin piti oikeasti mennä eli luvassa on pientä raporttia edelleen jatkuvasta maidottomasta ja munattomasta dieetistäni. Taustalla siis hiljattain maitoallergiseksi todettu lapseni, jota olisi tarkoitus imettää ainakin vuoden ikäiseksi. Dieetti ei siis ihan heti ole loppumassa, joten erilaisia maidottomia ja munattomia reseptejä olen aikeissa kokeilla, kuten myös kaikkia mahdollisia maitotuotteiden "korvikkeita".

Nyt kun dieettiä on jatkunut kohta viisi kuukautta, olen havainnoinut itsestäni seuraavia asioita:

1) Vastoin kaikkia ennakko-oletuksiani, olen alkanut tottua soija-, riisi- ja kauramaitojen makuun ja jopa pitämään niistä. Tätä en olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut.

2) En enää itke maitokahvin perään, mutta sen sijaan olen alkanut juoda enemmän kahvia kuin aiemmin.

3) Olo tuntuu todella hyvältä ja kevyeltä, vaikka syön päivittäin herkkuja (tummaa suklaata/soijasuklaavanukasta/pullaa). No, kyllähän noi herkut alkaa jossain vaiheessa painaa. Ainakin sitten kun imetys lakkaa, joten tällä linjalla ei voi loputtomiin jatkaa. I know.

4) Lapsen maitoallergian selvittyä sain kokeilla pieniä määriä juustoa enkä ollut uskoa sitä pettymystä minkä koin. Juusto ei maistunutkaan niin taivaalliselta kuin muistin. Intohimoisena juustonsyöjänä en pysty käsittämään enkä käsittelemään tätä.

5) Olosuhteiden pakosta olen löytänyt kosolti uusia ihania reseptejä ja uusia näkökulmia ruoanlaittoon. Olen vihdoin saanut kokeiltua monia "eksoottisia" ruoka-aineita, joita en aiemmin, lähinnä laiskuuttani, tullut ostaneeksi.

Vielä on liian aikaista vetää mitään johtopäätöksiä näistä, mutta jos nyt saisin veikata, niin myös jatkossa ruokavalioni tulee mitä todennäköisimmin sisältämään enemmän maidottomia ja munattomia ruokalajeja ja tuotteita. Täyttä vegaani minusta ei tule, sen voin taata, mutta monia juttuja taidan ottaa pysyvästi käyttöön (ja onhan noita monia vegaanisia juttuja ja reseptejä ollutkin jo käytössä). Yksi on kuitenkin varma. Tumma suklaa on tullut jäädäkseen. En voi enää kuvitella syöväni maitosuklaata.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Klassikkomunkit vegenä

Tuli vihdoin testattua Pyynikin näkötornin kahvilan vegemunkit. Ja olihan ne hyviä, ihan yhtä hyviä kuin ne "tavalliset" munkitkin. Hinta on sama kuin tavallisilla ja vegejä on myös päivittäin tarjolla. Jos haluaa isomman satsin ostaa vaikka mukaan, kannattaa soittaa etukäteen, että osaavat varautua. Erityismaininta täytyy vielä antaa siitä, että kahvin sai kauramaidon kera.

Pyynikin näkötorni on yksi niitä paikkoja Tampereella, jossa pitää vähintään kerran kesässä käydä. Se on erittäin suositeltava paikka myös muualta tulleille. Eikä vain munkkien, vaan myös henkeäsalpaavien näkymien vuoksi.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Kuin uusi

Puhelin alkoi tosissaan reistata - tai lähinnä sen akku, joten oli pakko ryhtyä toimiin. Marssin tuohon lähiostarin kännykauppaan ja tivasin uuden akun hintaa. 12 euroa kuulosti siltä, että halusin käydä vielä tsekkaamassa hintoja muissakin paikoissa. Myyjä, joka muuten ei ollut nauranut vanhalle luurilleni, vaan todennut sen vaan "luottakapulaksi", ehdotti diiliä. Saisin akun kaupantekijäisiksi, jos vaihtaisin liittymää.

Hmm, mietin ehkä minuutin ja päätin vaihtaa. Mikäs siinä kun puhelinoperaattorit eivät juuri ekoloogisuudella tai eettisyydellä kilpaile. Ja kun akun tehneen riistotyöläisen palkkakaan ei olisi noussut, vaikka olisin akusta riihikuivaa pulittanut, niin suostuin mielihyvin tällaiseen tarjoukseen.

Ja nyt luottoluurini toimii taas, ties kuinka kauan. On jotenkin kierolla tavalla kamalan tyytyväinen olo. Hiilijalanjälkeni tästä muuttui tuskin suuntaan tai toiseen. Mutta osoitinpahan esimerkilläni, ainakin itselle ja sille myyjälle, että aina ei tarvitse ostaa uutta, jos vanhan voi pienellä vaivalla saada vielä toimimaan.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Vegepullat

Vegemunkit onnistuivat vappuna niin kivasti, että päätin soveltaa samaa taikinaa myös ihan tavallisiin, iki-ihaniin vegepulliin. Tein tuplataikinan, lisäsin hieman enemmän rasvaa ja kohotin taikinaa hiukan pidempään. Pullien voiteluun käytin kauramaitoa ja päälle ripottelin ruokosokeria ja kanelia. Paistuivat 225 asteessa n. 10-13 minuuttia.

Nytkin niitä on pakkanen pullollaan. Nam.


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kaupunki on edelleen paheiden pesä

Aiemmilla vuosisadoilla, kun kaupungistuminen ei ollut vielä näin pitkällä ja teollistuminen vasta tuloillaan, kaupunkeja pidettiin yleisesti paheiden pesinä, joissa yhteiskunnan lieveilmiöt kuten rikollisuus, köyhyys ja prostituutio jylläsivät. Nykyään tilanne on toinen. Kaupungit kukoistavat maaseudun vanhetessa ja rapistuessa. Tosin jos asiaa tarkastelleen ekologisuuden perspektiivistä kaupunki ei nappaakaan pisteitä kotiin. Tämä käy ilmi tämänpäiväisen Hesarin Sunnuntai-sivujen ajatuksia herättävästä jutusta "Kaupunkilainen saastuttaa enemmän kuin maalainen".

Aalto yliopistossa on nimittäin tutkittu eri asuinalueilla elävien hiilijalanjälkiä Suomessa ja yllätys yllätys: tutkimuksen mukaan kaupunkilainen näyttäisi saastuttavan enemmän kuin maalla asuva. Pointtina on nimen omaan se, että kaupunkilainen elämäntapa on kuluttavampi kuin maalainen. Kaupunkilaiset shoppailevat, syövät ulkona ja matkustelevat useammin kuin maalla asuvat.

Tärkein seikka, mikä jutusta nousee esiin on se, että elämäntavan ekoloogisuuden mittaamisessa kokonaisuus ratkaisee. Tutkijoiden mukaan julkisissa keskusteluissa on aivan liikaa keskitytty liikenteen päästöihin muiden saastuttajien kustannuksella. Tähän perustuu pitkälti myös se väite, että maalaisen elämäntapa on ekologisempi. Vaikka maaseudulla pitkien välimatkojen takia ajellaan enemmän autolla, eläminen kuluttaa siellä vähemmän luonnonvaroja kuin kaupungissa.

Loogiselta kuulostaa. Yhden asian demonisoinnilla ei voiteta mitään ei myöskään viherpesulla eikä varsinkaan saarnaamisella. Pitkällä tähtäimellä kyse on minusta siitä, että on hyväksyttävä se tosiasia, että jos jatkamme samaan malliin, tällä planeetalla ei kohta elellä. Seuraava askel onkin sitten elämäntapamme raju muutos. Kaikesta kivasta ei tarvitse luopua, mutta uhrauksia tarvitaan - kaikilta.

Helsingin Sanomat 22.5.2011 Suomessa kaupunkilainen saastuttaa eniten
(Laajempi juttu paperiversiossa)

maanantai 16. toukokuuta 2011

Lähiruokakauppa Tampereelle!

Monesta jää paitsi kun ei tilaa Aamulehteä. Tämmösen tiedon löysin nimittäin netistä. Tammelaan on avattu lähiruokakauppa. En osannut edes unelmoida tällaisesta. Jos joku on jo ehtinyt piipahtaa, niin kommentia lootaan. Me menemme riiviön kanssa visiitille heti kun ehdimme. Ehkä jo tällä viikolla.

Aamulehti (Moro) 20.4.2011
Äiti ja tytär perustivat lähiruokapuodin Tammelaan

torstai 12. toukokuuta 2011

Kermainen intialaismättö ja pari muuta ohjetta

Apua, tästähän on hyvää vauhtia tulossa kokkausblogi. Ja sitä kun juuri yritin pitkään vältellä. Noh, mutta ajat muuttuvat, tavoitteet muuttuvat ja... pistetääs nyt se resepti sitten jakoon.

Eli bongasin jokunen vuosi sitten Hesarin D-osiosta muutaman reseptin intialaista ruokaa ja päätettiin siipan kanssa niitä kokeilla, molemmat kun ollaan intialaisen safkan ystäviä. Ohjeiden joukossa oli lammaskorma, jonka suurena korma-fanina ja kasvissyöjänä muunsin itselleni sopivaksi. Toinen kestosuosikkini on linssimuhennos eli dhal. Lisukkeena meillä on yleensä ollut basmatiriisi. Ja jos oikein innostutaan, niin saatetaan tehdä myös naan-leipää ja kurkku-raitaa. Pitäkää hyvänänne, kokeilut omalla vastuulla.

Kasviskorma
n. 500g kasviksia (porkkana, bataatti, sipuli, kukkakaali, peruna, parsakaali - mistä nyt satut eniten tykkäämään)
2-3 valkosipulin kynttä
loraus öljyä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1tl mustapippuria
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
ripaus kardemummaa
1 tl sitruunamehua

Suurustamiseen: 2 dl kookosmaitoa 2 tl vehnäjauhoja
Kuori ja pilko vihannekset. Esikeitä niitä n. 5-10 min. Kaada ylimääräinen vesi pois, lisää mausteet, kookosmaito ja vehnäjauhot. Hauduta kannen alla riittävän kauan, ehkä n. 20 min. (vaikea sanoa, kun en ole koskaan ottanut aikaa...).

Linssimuhennos eli dhal
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl öljyä
n. 4 dl vettä
2 dl punaisia linssejä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl paprikaa
suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota ne öljyssä. Lisää vesi ja kylmällä vedellä huuhdotut linssit. Lisää mausteet ja anna kiehua noin 20-25 min. Muhennos on valmista kun linssit ovat kypsiä.


Naan-leipä
2 dl vettä
5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl jugurttia
25 g hiivaa
1 rkl sokeria
1,5 tl suolaa
3 rkl öljyä tai voita

Murenna hiiva haaleaan nesteeseen, lisää sokeri ja suola. Lisää jauhot ja öljy. Taikina saa jäädä melko löysäksi. Kohota taikina kaksinkertaiseksi liinan alla. Leivo taikinasta tanko ja jaa n. 12 osaan. Pyörittele pulliksi ja anna kohota liinan alla n. 10 min. Kauli pullista liitteitä leipiä ja paista ne 225-asteisessa uunissa.

Kurkkuraita
2 dl maustamatonta jugurttia
2-3 dl karkeaksi raastettua kurkkua
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus juustokuminaa
1/2 tl sokeria
tuoretta minttua

Sekoita ainekset keskenään ja anna vetäytyä hetken jääkaapissa.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Blogilöytö: Gastropapu

Pakko hehkutaa näin yön pimeinä tunteina tekemääni blogilöytöä. Kiitos Annan vinkin, kävin vilkaisemassa eläinoikeusfoorumin keskustelua vegaanisen ravintolaruoan tarjonnasta Tampereella. Ja kuinkas ollakaan sieltä kävi ilmi, että tamperelainen Liina on aloittanut Gastropapu-nimisen blogin vuoden alusta. Blogista löytyy ihailtavan pikkutarkkoja analyyseja eri ravintoloiden annoksista kuvien kera. Arvostan.

Kohkataan nyt sitten vielä toisestakin asiasta. Aikoinaan täysin vegaaniksi ryhtyminen tyssäsi lopulta siihen, etten löytänyt sopivaa kahvimaidon korviketta. Joko maussa tai rakenteessa oli vikaa. Puhumattakaan siitä, että niitä olisi iljennyt juoda sellaisenaan. Siksipä olinkin ihmetyksestä soikea kun riskillä join tänään Rice Dreamia kokkailemani intialaisen setin kanssa. Maistui oikeasti ihan hyvältä. Nam. Ja ennen kuin joku tulee tänne kommentoimaan riisin epäekologisuudesta ja siitä, että kauramaito olisi paljon parempi vaihtoehto, niin antakaa minun edes hetki nauttia tästä.

Ehkä sen intialaismössön (tai oikeastaan mössöjen) ohjeen voisi raapustaa tänne. Tosi iisi resepti, jonka bongasin Hesarista (sic!) joku vuosi sitten.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kirppikselle äitienpäivänä

Aamulehden Moro-liitteen järjestämä peräkonttikirppis valtaa keskustorin ensi sunnuntaina. Jos äitienpäivämenoilta aikaa liikenee, niin suosittelen poikkeamista. Myyjiä on niin paljon ja laidasta laitaan, että on miltei mahdotonta olla löytämättä jotain kiinnostavaa. Ja ilmojenkin pitäisi olla kohdillaan. Eli ei muuta kuin käteistä seinästä ja aarteiden etsintä voi alkaa.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Munkinpaistorasvan hävitys ekologisesti?

Oli tuossa muutama päivä sitten probleemi munkinpaistorasvan kanssa. Miten paitossa käytetty rasva pitäisi hävittää, jotta ympäristön kuormitus oli mahdollisimman vähäinen?

Jostain luin, että rasvan voi hävittää suljetussa astiassa sekajätteen mukana. Toinen nopealla haulla löytynyt, ekologisempi vaihtoehto olisi ollut käyttää rasva uudelleen paistamiseen. Olisi tietysti pitänyt suunnitella koko munkinpaisto-operaatio paremmin ja paistaa samalla jotain muuta ylijääneellä rasvalla, mutta se ei nyt vaan onnistunut, joten menin tolla ensimmäisellä vaihtoehdolla.

Mites te muut hoiditte asian?  Jos jollain on povitaskussaan ihan briljantti ratkaisu, niin paljastakoon hän sen tässä ja nyt!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Vegaanivappu

En muista olenko tullut maininneeksi (enkä jaksa tarkistaa, sori), että olen ollut koko kevään maidottomalla ja munattomalla dieetillä. Pikkutermiitillä epäillään allergiaa ja kun mä vielä imetän, niin todennäköisimmät allergian aiheuttajat on eliminoitu myös minun ruokavaliostani.

Pakko myöntää, että vegaaniruokavalio (lisättynä kalalla, mikähän tällaisen ruokavalion nimi muuten olisi?) on ollut paljon haastavampi kuin oletin. Ei siksi, etteikö korvaavia tuotteita ja reseptejä löytyisi, vaan siksi, että olen niin addiktoitunut tiettyihin maitoa sisältäviin juttuihin. Esimerkiksi latteen ja fetajuustoon. Toinen murheenkryyni on ollut tarjoiluista kieltäytyminen vieraisilla sekä ongelma löytää ravintoloita, joissa olisi muutama vegaaninen vaihtoehto. Tai edes kala-annos, jossa ei olisi käytetty maitoa ja munaa.

Any case, tämän kirjoituksen pointti on siinä, että kun nyt olen joutunut/päässyt tai päässyt/joutunut pohtimaan tätä asiaa syvemmästi, niin voisin hieman jakaa kokemuksiani, jos vaikka joku pääsisi aavistuksen helpommalla. Ja jos jollain on vinkkejä erityisesti ravintoloista, joissa on loistava vegaanimenu, olisin enemmän kuin kiitollinen. Itämaiset ravintolat ovat usein hyviä vaihtoehtoja, mutta niiden lisäksi olisi kiva saada muitakin listalle.

Toivottavasti tuo vegaani-termi ei nyt sitten karkota imetysdieetillä olevia lihansyöjä-äitejä, sillä kysehän ei ole mistään sen kummemmasta kuin maidottomista ja munattomista ruoista, joissa minun tapauksessani nyt sitten ei ole myöskään lihaa mukana. Tuli tämäkin mieleen kun oli tuossa taannoin se hurja keskustelu kasvisruokapäivästä...

Ja näin lopuksi jotain otsikkoonkin liittyvää. Tekaisin tänään nimittäin kulhollisen vegaanimunkkeja (tai maidottomia ja munattomia munkkeja), joista tuli yllättäen ihan "aitojen" makuisia. Vastoin melko yleistä käsitystä, vegaanikin voi syödä hyvin ja perinteisiäkin herkkuja. Tekeillä on vielä perunasalaatti, katsotaan päätyykö se kokeilu tänne.

Luomuvegaanimunkit 2011

Tässä vielä resepti, jonka bongasin täältä.

Vegaanimunkit (12 kpl)
2,5 dl kauramaitoa
25 g hiivaa
0,75 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
6,5 dl vehnäjauhoja
loraus rypsiöljyä taikinaan ja runsaasti paistamiseen


- Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita sokeri, suola, kardemumma sekä n. 5 desiä jauhoja. Alusta sitten öljy ja loput jauhot taikinaan ja vatkaa sitä sen aikaa, että saat sopivan tuntuisen taikinan.
- Nostata reilu puolituntia. Paista munkkirinkilät tai -pallurat  kuumassa öljyssä. Paras paistolämpötila löytyy kokeilemalla ja riippuu munkkien koosta.
- Kierittele munkit heti paiston jälkeen sokerissa ja sitten vain nautiskele!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Muutosta odotellessa

Täällä on myös yksi vaalitulokseen pettynyt. Yllättynyt sen sijaan en ole. Perussuomalaisten nousu oli odotettavissa, samoin kolmen perinteisen ison puolueen kannatuksen hiipuminen. Itse asiassa persut taisivat viedä kaikilta muilta paikkoja paitsi RKP:ltä.

Vaikken todennäköisesti tulekaan olemaan uuden hallituksen suuri kannattaja (minkälainen hallitus sieltä nyt ikinä sorvataankaan), niin odotan silti kiinnostuksella sitä, mikä maassa muuttuu vai muuttuuko mikään. Persut ovat kovasti kohkanneet siitä, ettei nykymeno voi jatkua ja että vanhojen puolueiden valta on murrettava. Käykö näin ja miten se käytännössä tehdään?

Toinen kiinnostava seikka uudessa hallituksessa tulee olemaan sen suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristö/ekoasioihin. Miten käy esimerkiksi luomuviljelyn, ydinvoimaloiden ja julkisen liikenteen?

Just wait and see.

Onneksi vaalit on neljän vuoden välein. Huoh.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Savolainen puhelinmyyjä

Leppoisa, savonmurretta porissut puhelinmyyjä ilahdutti minua soitollaan tässä männä viikolla. Ykköstykki oli liittymätarjous, jonka sain kuitenkin torpattua sillä, että laskuni heittelevät niin paljon, ettei mulle oikein sopinut se heidän pakettitarjouksensa. (Pientä hätävalhetta käytin, tosin, mutta ei kerrota muille.)

Toinen veto oli nettiliittymä, mutta sekin meni puihin kun meillä oli aikas hyvänhintainen soppari. No, jäppinen oli yritteliäs, mistä pisteet. Lopulta hän hoksasi, että tälle tyypille voi kaupata puhelimen! Kukapa voisi vastustaa tarjousta, jossa uuden "kotimaisen" älykapulan saisi vain 24 eurolla (euron per kuukausi, 2 vuoden liittymäsopimuksen kanssa). Tyyppi innostui oikein tosissaan kun tenttailun tuloksena paljastui, että kännyni on vuodelta 2004. Eli noissa piireissä jo museotavaraa. Äänestä kuuli kun savolaispoika myhäili. Että nyt on helppo nakki.

Mutta, mutta. Minä pistin vastaan ja heitin "akku-kortin", että voishan sitä tuota vanhaakin vielä käyttää, kun hommais uuden akun. No, tyyppi siihen sitten, että no eihän se kannata, kun uusi akku maksaa 4-15 euroa ja tässä saisit puhelimen, siis kokonaan uuden (ja tätä päivää olevan) PUHELIMEN melkein samalla hinnalla. No, minä sitten, että mutkun en tarvi sellaista puhelinta, kun tässä vanhassa on kaikki hyvin. Voi soittaa ja viestitellä, on jopa radiokin (vaikkakaan ei mikään loistava). Ja jäppinen taas, että mutta halavalla lähtee (senkin muumio). No, minä, että joo, mutta kun ei se halpa hinta pelkästään ole kriteerinä, vaan siellä on Ghanan rannat jo täynnä jätettä ja mihin se minunkin vanha puhelin oikein joutuu, jos uuden laitan. Ja siihen jäppinen sitten vakuutteli, että kyllä ne kaikki kierrätettään ja silleen. Mutta minä pysyin tiukkana ja sanoin, että minulle et saa kyllä puhelinta myytyä (etkä liittymiä) niin lopetettiin sitten se puhelu.

Vaan mikäpä olikaan tarinan opetus, jos sellaista haluaa hakea? No, minun kannaltani ainakin se, että jos oikeesti tuohon mun vanhaan puhelimeen saa akun noin halvalla, niin en kyllä tasan tarkkaan hanki uutta puhelinta. Siis oikeesti. Ymmärrän kyllä, jos joku muu haluaa puhelimensa ihan viimisen päälle, mutta minä en halua. Puhelimella puhutaan, kameralla otetaan kuvia ja tietokoneella surffaillaan netissä.

No toinen opetus sitten voisi olla se, että noille tuttavallisesti puhuville savolaisille puhelinmyyjille on tosi vaikea sanoa ei. Kaksi kertaa on onnistunut, mutta entäs kun tulee se kolmas kerta?

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ärs-ärs-ärsyttää

Tehtiin tuossa juuri jälkikasvun kanssa perinteinen vaunulenkki, joka kulkee lähimarketin kierrätysroskisten kautta. Meillä kun ei ole taloyhtiössä pahvin-, lasin- eikä metallinkierrätystä, niin tulee viikottain tehtyä tuollainen hyötyliikuntalenkki.

Mutta mennäänpä tuohon otsikon aiheeseen. Keväisten merkkien ihastelu sai nimittäin karmaisevan sävyn, kun seurasin pyörätien varteen kehittynyttä, lumen alta paljastuvaa kaatopaikkaa. Hedelmien kuoria, muovipakkauksia, auton pölykapseleita, mäyräkoirien nahkoja, siis kaikkea mahdollista.

Roskiksilla ärsytys vain paheni. Jäteastioiden vieressä oli nimittäin (taas) vuori jonkun hylkäämää kamaa (vanha nojatuoli, leluja, metallikoreja, paistinpannu ja runkopatja). Onhan se tietysti aina parempi, että kaatopaikalle kuuluvat jätteet päätyvät edes roskis-nimiseen paikkaan metsän tai moottorien laidan sijasta.

Silti jäi mietittymään, mikä on se perimmäinen syy sille, että ihmiset eivät tunne olevansa vastuussa hankkimistaan tavaroista ja huolehdi niitä lailliseen loppusijoituspaikkaan tai kierrätykseen. Onko materia sitten kuitenkin niin halpaa, että sen voi käyttämättömänä hylätä ilman tunnon tuskia. Valitamme kun johtajat tienaavat huippuliksoja, mutta itse ostamme tuosta noin vaan hemmetin ison television, vaikka vanha olisi aivan käypä ja toimiva. Vai olemmeko me länsimaiset velliperseet vain niin välinpitämättömiä, ettei meitä voisi vähempää kiinnostaa, mihin meille tarpeettomat tavarat tai niiden kuoret päätyvät käytön jälkeen.

Pitäisi kiinnostaa. Eipä tässä muuta.

Tai olisi itse asiassa montakin pointtia mainitusta aiheesta, joita en kuitenkaan tässä vitutuksen tilassa pysty muotoilemaan. Ehkä joku toinen kerta.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Ruisleipä ilman juurta

Kokeilin tuota otsikossa mainittua itse asiassa jo muutama päivä sitten, mutten ehtinyt aiemmin raportoimaan. Eli nyt tuli testattua ja lopputulos on, että aika hyvää ruisleipää pystyy tekemään ilman juurta. Koska en löytänyt yhtä hyvää reseptiä, joka olisi tuntunut juuri omalta, sovelsin parhaani mukaan muutamia nopeasti netistä bongaamiani. Ohjeesta tuli jotakuinkin tällainen:

n. 20g hiivaa (vajaa puoleta tuorehiivapaketista)
6 dl kädenlämpöistä vettä (toiseen pistin n. 2,5 dl kotikaljaa, toimi aika kivasti)
2 rkl sokeria (jos kotikaljaa on mukana niin sitten ei tarvitse, ettei makeutta tule liikaa)
riittävästi ruisjauhoja
lisäksi käytin leipien muotoilussa vähän vehnäjauhoja, mutta ruisjauhoillakin olis varmaan pärjännyt


Paistoin aluksi 225 asteessa n. 15-20 min. ja sen jälkeen vielä 200 asteessa n. 30-40 min. Ja lopuksi liinan alle vetäytymään.

Tattadadaa... minusta tuo jopa näyttää ihan ruisleivältä.

Täytyy sanoa, että ihmetyin suuresti lopputuloksesta. Oli meinaan hyvää ruisleipää. Ja siippakin kehui ylitsevuotavammin kuin normaalisti, josta päättelin, että taisi olla ihan jees.

Kun tämä leivän teko on näin kivaa ja helpohkoa, niin taidanpa ottaa viikko-ohjelmaan ainakin yhden leivän pyöräyttämisen. Uusia reseptejäkin voisi kokeilla, myös niitä juurella tehtäviä, kun nämä kaksi alkavat olla jo hallussa.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Two in One

Jos et käytä vielä ekosähköä, niin tsekkaapa alla oleva linkki. Ruohonjuuri tarjoaa nimittäin 10 euron lahjakortin niille, jotka tekevät ekoshäkösopimuksen Ruohonjuuren kautta. Ei paha, minusta. Tarttuisin tarjoukseen, mutta meilläpä käytetäänkin jo vihreää sähköä.

Ekosähkö - suomalaista vihreää sähköä parhaimillaan

torstai 31. maaliskuuta 2011

Asiaa

Alkuperäinen tarkoitukseni oli pistää lusikkani tuohon vellovaan lisäainesoppaan. Mutta kun siitä on jo kohtattu aika tavalla (hyville jäljille pääset vaikkapa Anja Nysténin blogista ja kirjoituksesta Lisäainekeskustelujen loputon suo) eikä minulla oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että vältän niitä terveen järjen puitteissa, päädyinkin yhteen toiseen teemaan. Se on ikävä uutinen, jonka kuulin äskettäin.

Nimittäin pitkään aikaan parasta, mitä on tapahtunut Suomen radiorintamalla, Radio Asia, joutuu lopettamaan toimintansa, koska ei saanut toimilupaa. Radio Asia on kuulunut pilottihankkeena Tampereella ja Helsingissä nyt jonkin aikaa ja voin kertoa, että on ollut mahtavaa saada kuunnella radiota, josta on tullut kaikkea muuta kuin listahittejä. On ollut oikein toimitettuja radio-ohjelmia (kuten maan mainio Lentävä Lada), oikeasti hyvää musaa aina eikä ikinä ole ollut tarvista vaihtaa kanavaa.

Harmittaa todella ja vetää aika synkeäksi. Miksi noiden kymmenien kaupallisten soittorasioiden sekaan ei olisi mahtunut yhtä kanavaa, joka olisi vähän eronnut valtavirrasta ja kuuluisi muuallakin kuin Helsingissä. Meinaan nyt se ainoa kuunneltava radiokanava on sitten Radio Helsinki.

Meni vähän ylistämiseksi, mutta oli niin hyvä radiokanava, että ihan ansioista tulee. Jos jaat murheeni, niin käyhän allekirjoittamassa adressi hyvän Asian puolesta.

Radioni hiljenevät toistaiseksi. Sniff.

torstai 24. maaliskuuta 2011

"Reilu" uutinen Kiinasta

Satuinpa huomaamaan kiintoisan Kiinaan liittyvän uutisen, joka liippaa tämänkin blogin aihepiiriä. Kiinassa on nimittäin säädetty laki, joka tekee palkkojen maksamatta jättämisestä rikoksen. Toisin sanoen yritys, jolla olisi varaa palkat maksaa, muttei näin tee, voidaan tuomita sakkoihin ja firman johtajat jopa vankeuteen.

En tiedä, miten Kiinassa lait käytännössä toimivat. Ovatko ne tehty rikottaviksi ja ylenkatsottaviksi kuten Venäjällä vai piitataanko niiden noudattamisesta oikeasti. Joka tapauksessa tämä uusi laki on selkeä viesti sekä kiinalaisille että ulkomaisille yrityksille työntekijöiden paremman kohtelun puolesta.

Ehkä maailma on nyt piirun verran parempi paikka, jos ei oteta lukuun Japanin ja Arabimaiden tilanteita, jotka nekin osaltaan saattavat viedä parempaan suuntaan, jos virheistä opitaan.

Taloussanomat 21.3.2011, Palkasta tuli Kiinassa pakko

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Eduskuntavaalit 2011

Puolue ja todennäköisesti ehdokaskin kevään eduskuntavaaleihin on minulla jo selvillä, mutta kävin silti huvikseni testaamassa sekä Hesarin että Ylen vaalikoneet.

En tiedä, olinko huono vastaaja, oliko vika kysymyksissä vai eduskuntaan pyrkivissä, mutta sain molemmista aivan eri tulokset. Kymmenen lähimmäksi sopineen ehdokkaan kohdalla ei ollut yhtään samaa henkilöä.

Minua tämä ei hetkauta, sillä en ole aiemminkaan valinnut ehdokastani vaalikoneiden avulla. Ehkä mediassa olisi kuitenkin hyvä noiden vaalikoneiden ja gallupien kohdalla muistuttaa ihmisiä siitä, että ne eivät ole mitään viimeisiä totuuksia, vaan tulokset saattavat vaihdella paljonkin sen perusteella, mitä ja miten on kysytty.

Anyway, tärkeintä on, että mahdollisimman moni äänestäisi.

Helsingin Sanomien vaalikone
Ylen vaalisivut

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kestää, ei kestä, kestää...

Kerrankin onnisti. Paljon hehkutettu dokkari suunnitellusta vanhenemisesta (Hehkulamppuhuijaus) osui nimittäin yksiin imettämisen kanssa ja ehdin kuin ehdinkin nähdä sen telkkarista. Ihan parhautta. Areenassakin dokkari lienee nähtävillä vielä jonkin aikaa. Monen muun tavoin, suosittelen.

Sinänsä dokumentti ei tuonut paljon uutta. Onhan tuo ollut jo vuosikausia nähtävillä, että elektroniikkalaitteiden käyttöiät, takuista nyt puhuttakaan, ovat laskeneet jatkuvasti. Ja pahempaa lienee luvassa.

Mitä tässä nyt voi sitten tehdä? No aluksi voi käydä liittymässä Uuden mustan mielenilmaukseen naamiksessa Vaadimme kestäviä tuotteita -virtuaalimielenilmaus ja sen jälkeen käydä itsensä kanssa vakavaa keskustelua siitä, mitä voisi tehdä itse toisin.

Minulla tämä pohdinta kohdistuu juuri nyt kännykkään, joka on nykymittapuulla yllättävän pitkän elontiensä loppupuolella. Vuoden 2004 joulukuussa ostettu kapula toimii muuten edelleen moitteettomasti, paitsi että akku ei kovin pitkiä puheluja enää kestä. Koska olen puhelimeeni kuitenkin erittäin tyytyväinen (siinä ei ole mitään turhaa, vaan juuri ne ominaisuudet joita puhelimelta kaipaan), aion käydä muutaman kännyputiikin läpi ja kysellä niistä uusia akkuja. Raporttia myyjien ilmeistä ja kommenteista seuraa lähiaikoina. Jos omistaisin videokameran, tekisin aiheesta lyhytelokuvan.

Ja loppuun vielä Hehkulamppuhuijauksen kirvoittamien lapsuusmuistojen myötä erityiskiitokset vanhemmilleni, joiden esimerkin ansiosta minusta kehkeytyi tällainen ekohörhö. Meillä nimittäin käytettiin kaikki mahdolliset elektroniset laitteet todellakin loppuun asti. Muistan kun kotona oli samat videot ja telkkari varmaan 15 vuotta. Eikä tietsikkaa lainkaan. Mikrokin hommattiin vasta kun olin jotain 15. Silloin hävetti ihan tolkuttomasti kavereiden silmissä, kun oli niin vanhanaikaiset laitteet eikä edes commadore 64:sta. Onneksi pääsi kavereille pelaamaan.

Silloin kismitti, mutta nyt tajuan asian "oikean" laidan ja olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen. Ne olikin oikeesti tosi fiksuja. Jos nyt vähän pihejäkin.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Miten varjella lasta moskaruoalta?

Vaikka tämä ei nyt vielä ole ajankohtaista, niin on tullut kyllä mietittyä, kuinka lapseni ruokailujen käy sitten kun hän menee päivähoitoon ja kouluun. Onko mitään mahdollisuutta löytää sellaista hoitopaikkaa - ja myöhemmin koulua -, jossa saisi puhdasta ja turvallista ruokaa ilman turhia lisäaineita?

Tällä hetkellä kiikarissa on yksi päiväkoti, mutta lisä valikoima ei olisi pahitteeksi. Raporttia seuraa kun saan selvitystyön parammalle tolalle. Vinkit otetaan erityisellä kiitollisuudella vastaan.

Ja loppuun vielä syy, miksi asia tuli mieleen juuri nyt eli aiheesta on juttua Taloussanomissa, jonne löysin Ipanaelämää -blogin kautta.

Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa?

Tee-se-itse vauvakino

Eräs myöskin lapsen kanssa kotona hengaileva ystäväni ehdotti tässä hiljattain vauvakinoon menemistä. Innostuin ajatuksesta, koska leffoja, varsinkaan uusia leffoja, ei ole viime aikoina sattuneesta syystä tullut juuri katsottua. Olin tosin hieman empiväinen, koska leffamakuni käy harvoin yksiin Finnkinossa esitettävien rainojen kanssa. No, ajattelin, että melkein mikä vaan käy, kun viime kerrasta on niin pitkä aika ja onhan se ihan eri asia katsoa leffaa teatterissa kuin kotisohvalla. Bonuksena vauvakinossa on se, että sinne voi mennä huutavan vauvan kanssa ja siellä on vieläpä kaikenmoisia aiheeseen liittyviä tuote-esittelyjä ja näytepakkauksia.

No, aikataulut tietysti pettivät emmekä koskaan päässeet vauvakinoon asti ja toista kertaa ei ole saatu sovituksi. Ja tarkemmin kun aloin koko vauvakinoa pohtia tajusin, ettei konsepti ehkä ollutkaan minua varten. Vauvakinossa esitettävät leffat ovat harvoin niitä, joita haluaisin nähdä ja toiseksi, niitä tuote-esittelyjä pitävät sellaiset vauvakamoihin ja ruokiin keskittyvät firmat, joita en halua suosia (nimiä mainitsematta). Ja siksipä keksinkin yhdessä erään toisen ystävän kanssa pitää ihan omia vauvakinoja jomman kumman luona.

Pyysimme mukaan vielä pari muuta tuttua tyyppiä vauvojensa kanssa, hoidimme tarjoilut nyyttäriperiaatteella ja yhdistimme samaan vielä lastenvaatteiden ja -kamojen kierrätyksen. Lopputuloksena siis ekohenkinen vauvakino. Ekologisuuden lisäksi tässä tee-se-itse-vauvakinossa tuohon Finnkinon järkkäämään oli se, että leffan saattoi valita itse (toki tässä piti hieman neuvotella, mutta pelivaraa oli kuitenkin enemmän) ja mikä parasta leffan saattoi stopata kriittisillä hetkillä. Oli erittäin hauskaa ja hyödyllistä. Suosittelen!

No, tämä nyt ei varmaan ollut mikään uniikki juttu, mutta halusinpa kuitenkin kertoa teille kun minusta tämä oli niin hauska idea.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Earth Hour 26.3.2011

Ensi viikolle olis pieni tapahtumavinkki. Tampereella on nimittäin tarjolla kaksi kärpästä yhdellä iskulla 26. maaliskuuta. Tampereen porkkanamafia järjestää perinteisen tempauksen Kahvila Valossa Earth Hour -tapahtuman aikaan. Earth hour on nimensä mukaisesti tunnin mittainen (Suomessa klo 20.30-21.30), mutta mafiatempaukseen lasketaan koko päivän tuotto. Valo on luvannut muuten täydet 100 prossaa päivän tuotosta ekotekokkuusinvestointeihin (mikä sanahirviö).

Menossa ollaan itsekin - tosin, lapsiystävälliseen aikaan.

Pistetään vielä porkkanamafian linkki loppuun, jos toiminta ei ole vielä tuttua tai sen ydin on päässyt unohtumaan. www.porkkanamafia.fi/

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Luomuleipää

Olin pitkään siinä uskossa, että kunnollista leipää (muita kuin sämpylöitä) ei pysty valmistamaan ilman leivinuunia. Vanhempieni luona olen leivinuunilla paistanut monet leivät, mutta kotona en ole rohjennut edes yrittää. Hämmästys oli siksi melkoinen kun sain onnistuneen, ihan "oikealta" näyttäneen leivän aikaiseksi kotikonstein vajaa vuosi sitten.

Ensimmäisen leipäni tein taikinajuuresta, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että leivän tekoon meni useita päiviä ja se tuntui aika työläältä. Hyvää leivästä kyllä tuli, mutta kun ensimmäinen juuri ehti vanheta jääkaapin uumenissa (sen olisi varmaan voinut pakastaakin) enkä jaksanut uutta alkaa tekemään, jäi leipäharrastus hetkeksi sivuun.

Nyt mammalomalla olen ryhtynyt uudelleen leivän tekoon, kiitos kivan ohjeen, jolla saa tosi mainiota leipää aikaiseksi - ja mikä parasta, ilman juurta. Reseptin löysin yhdestä nimeltä mainitsemattomasta vauvoihin ja vanhemmuuteen keskittyvästä lehdestä, jota satuin hiljattain selailemaan. Hieman muunneltuna ohje on seuraavanlainen:

25 g hiivaa
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
1-2 rkl luomuhunajaa
3-4 dl luomukauraleseitä
6-8 dl luomuvehnäjauhoja


Sekoita ainekset, taikina saa olla aika löysä. Kohota tunnin verran ja lisää sen jälkeen vielä 1-2 dl jauhoja. Muovaa taikina leivinpaperin päällä leiväksi ja kohota vielä 20 min. Paista sitten 15 min. 225 asteessa ja sen jälkeen 25 min. 200 asteessa.

Tällä ohjeella tulee siis sellainen vaalean maalaisleivän tyyppinen tuotos rapealla kuorella. Mieheni mukaan leipä oli "älyttömän hyvää" ja pakko myöntää, että pidin itsekin. Seuraavaksi aikomukseni olisi kokeilla jotain variaatiota ja ehkäpä myös uskaltaudun tekemään ruisleipää. Siihen vain pitäisi löytää hyvä ohje, mieluusti ilman juurta.

Ulkonäössä on vielä hiomista, mutta maku oli kohdallaan.

Parasta kotitekoisessa leivässä on paitsi se, että koti tuoksuu ihanasti tuoreelta leivältä, myös se, että tietää tasan tarkkaan, mitä pistää suuhunsa. Luomuleipä ei sitä paitsi tule edes kovin tyyriiksi, kun sen itse tekee. Parin leivän perusteella tuolla mainitulla repeptillä valmistettu leipä säilyy huoneen lämmössä puuvillaliinan alla noin kolmisen päivää. Jos ei ehdi siinä ajassa syödä koko satsia, niin osan voi aina pakastaa. Järkevää olisi tehdä moninkertainen leipäsatsi kerralla, pakastaa osa ja ottaa aina tarpeen mukaan sulamaan. Näillä kokeilukerroilla en ole halunnut ottaa sitä riskiä, että lopputulos olisi syömäkelvoton floppi.

Näin lopuksi on pieni kiitos paikallaan, sillä innostus leivän leivontaan tuli itse asiassa alun perin ystävältäni, jonka maukkaita leipiä olen päässyt useasti maistelemaan. Hänen esimerkkinsä on osoittanut, ettei se leivän teko niin vaikeaa ole ja toisaalta hänen kauttaan olen saanut muistutuksen siitä, että leipien tekeminen vaatii harjoittelua, kärsivällisyyttä ja tuotekehittelyä. Eli kiitokset Nekalan suuntaan E:lle.

Ps. Hyviä ja toimivaksi havaittuja leipäreseptejä saa vinkata kommenttilootaan. Kiitos!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Uusia näkökulmia ekoiluun II

Toistaiseksi ekoarjen pyörittäminen on ollut äityslomalla ehkä hieman yllättäen jopa helpompaa kuin ennen lapsen syntymää. Tältä tuntuu ainakin vielä näin vauva-aikana.

Aiempaan verrattuna on tullut syötyä puhtaampaa ja terveellisempää ruokaa. Vaikka kokkailuun meneekin päivässä todella paljon aikaa, olen pitänyt kiinni siitä, että teen kaiken alusta asti itse luomuraaka-aineista enkä käytä eineksiä tai puolivalmisteita. Sosiaalisesta näkökulmasta työporukan kanssa vietettyjä lounashetkiä on todella ikävä, sen sijaan lounaspaikkojen e-koodimössöjä ja bulkkivihanneksia ei. Sähköä ruoan laittoon kuluu tietysti enemmän kuin aiemmin, mutta olen yrittänyt kompensoida sitä tekemällä kerralla isoja satseja useammaksi päiväksi.

Kotiäitiyden myötä, ja tulotason pienenemisen myötä ennen kaikkea, kulutukseni on vähentynyt roimasti. Enpä minä aiemminkaan mikään ongelmashoppailija ollut, mutta nyt tavaroiden haaliminen on entisestään vähentynyt. Sähköä ja vettä kuluu tietysti paljon enemmän kuin aiemmin. Pahimmat syöpöt lienevät valaistus, pesukone, tv ja tietsikka. Täytyy seuraavasta sähkölaskusta yrittää hahmotella, paljonko lisäystä energiankulutukseen on tullut.

Kotona olosta on myös paljon hyviä puolia, jotka säästävät sekä luontoa että omaa kukkaroa. Esimerkiksi kosmetiikan käyttö on pudonnut radikaalisti. Sitä kun hiimailee kotona meikittä ja deodorantitta, pesee palasaippualla ja rasvaa kätensä kookosöljyllä, niin ei paljon tule ympäristöä kuormittaneeksi. Deodorantin käytön vähenemisen myötä olen muuten huomannut, että hikoilukin on vähentynyt. Tässä ei ollut takana mitään tietoista testaamista, ihan vaan laiskuuttani ja muistamattomuuttani se jäi. Ja nyt tuntuis hassulta pistää deoa, kun ei enää juuri hikoile. Reissut ihmisten ilmoille ovat sitten toinen juttu. Niitä varten on kivakin ehostaa, kun sitä nykyisin harvemmin tekee.

Äitiysloma on myös mainiota aikaa käyttää loppuun vaatekaapissa vuosia maanneet kamalat rytkyt  (joita ei ole edes kirpparille tai hyväntekeväisyyteen iljennyt viedä). Pienen vauvan kanssa on koko vaatteet milloin minkäkinlaisissa eritteissä, joten on aivan se ja sama mitkä vaatteet on päällä. Siksi minusta on ollut järkevintä pistää ne kaameimmat hirvitykset etusijalle ja tehdä niistä aikanaan vaikka luutuja, kun vauva-arki joskus tulee tiensä päähän.

Summa summarum: tämä mamma kuluttaa tässä elämäntilanteessa lähinnä ruokaa ja sähköä, hieman kosmetiikkaa sekä vanhoja vaatteita. Hiilijalanjäljestä en osaa sanoa. Varmaan se on silti liikaa maapallon sietokykyyn nähden.

En ole mitenkään tietoisesti pyrkinyt kulutuksen vähentämiseen, vaan se on käynyt itsestään ja melko luonnollisesti. Tässä ensimmäisten kuukausien aikana huomio on kiinnittynyt lähinnä lapseen ja toisaalta noilla tämän talven hirmupakkasten aikaan en oikein päässyt kuluttamaan ja olen aina ollut huono ostamaan nettikaupoista mitään.

Kovat pakkaset muuten edesauttoivat sitä, että olen sallinut itselleni melko epäekologisen rentoutumiskeinon - kuumat, pitkät suihkut.(Tai no, eivät ne suihkut imettävällä naisella kovin pitkiä ehdi olemaan.) Kuuma vesi on kallista, tiedän, ja sen kohtuuton kuluttaminen ei ole hyvä juttu, mutta oli vaan pakko päästä rentoutumaan hetkeksi yksin ilman lasta, ilman miestä. Tästä pidän edelleen kiinni. Sanokaa mitä sanotte.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Uusia näkökulmia ekoiluun I

Lapsen saaminen ja kotiäitinä olo ovat antaneet paljon uusia näkökulmia paitsi elämään ylipäänsä myös ekoiluun ja arkipäivän aktivismiin. Lapsiperheen elämään ekoilu sopii erittäin luontevasti, sillä jätteen määrä kasvaa (vaikka käyttäisi kestovaippoja) ja monenlaisia hankintoja tulee tehtyä. Jos kaikki vauvaa varten tehdyt hankinnat ottaa huomioon meillä länsimaissa hiilijalanjälki on jo hyvin nuorella iällä kohtuullisen suuri. Vauvathan eivät toki voi itse sille mitään, että vanhemmat, sukulaiset ja tutut täyttävät lapsiperheen kodin valtavalla tavaramäärällä ennen kuin pienokainen on edes oppinut kertomaan, mitä ruoan ja hoivan lisäksi oikeasti haluaa ja tarvitsee. Siksi vanhemmilla onkin äärimmäisen tärkeä rooli pitää vauvan/taaperon ympärillä pyörivä kulutus kohtuuden rajoissa.

On ollut hienoa huomata, kuinka mahtavasti kierrätys lapsiperheiden kesken toimii. Monet sellaisetkin tutut, jotka eivät muuten juuri kierrätä vanhoja tavaroita, ovat auliisti tarjonneet kaikenlaista vauvakamaa lainaan tai kiertoon. Myös meidän neuvolan tosi aktiivisesta kierrätyspisteestä ja kestovaippainfon kirpparilta olen tehnyt mahtavia löytöjä – ja osan niistä täysin ilmaiseksi.

Itse asiassa juuri mitään ei olisi tarvinut ostaa uutena vauvaa varten. No, tutteja ei hygienian takia oikein viitsi kierrättää ja tietysti kaikki kertakäyttöiset jutut, kuten voiteet ja lääkkeet, pitää jokaisen tietysti erikseen ostaa. Mutta miltei kaiken muun voi hommata käytettynä. Olisi aika mahtavaa, jos samanlainen kierrätysalttius toimisi myös muilla elämän alueilla. Ihmiset tarjoaisivat automaattisesti käyttötavaroitaan lainaan ja jos tarvitsisivat satunnaisesti jotain, kysyisivät ensin tuttavapiiristään lainaan ennen kuin ostaisivat uuden. Varmasti joissain piireissä tämä onkin arkipäivää, mutta saisi vielä huomattavasti laajentua, myös minun arjessani. Esimerkiksi kirjoja, leffoja ja kodinkoneita voisi kierrättää paljon enemmän.

Paljon mitään ei olisi tarvinnut ostaa myöskään sen vuoksi, että kaikenlaista on tullut, öh miten sen kauniisti sanoisi, "yllätyksenä ja pyytämättä". Sukulaiset ja ystävät ovat olleet käsittämättömän anteliaita. Onneksi pahimmilta turhakkeilta on vältytty ja lahjat ovat enimmäkseen olleet erittäin käyttökelpoisia tai ne on voinut pistää eteen päin muille vastaavassa tilanteessa oleville. Ilmeisesti olen sitten onnistunut riittävän hyvin viherpropagandassani. Pelkään kuitenkin että pahempaa on luvassa, kun poitsu tuosta vähän vielä kasvaa ja alkaa sukulaisten mielestä "tarvita" kaikenlaista. Täytynee pitää "propagandamylly" toiminnassa.

Vaikka olenkin tosi kiitollinen kaikista saaduista lahjoista ja kierrätystavaroista, ihan snadisti harmittaa se, ettei itse pääse valitsemaan kaikkia oman lapsensa vaatteita. Olen äärimmäisen visuaalinen ihminen siinä mielessä, että välitän paljon siitä, miltä ympärilläni näyttää ja kotiäitinä vauvanvaatteita, peittoja ja muita esineitä "joutuu" katsomaan tuhansia tunteja. Siksi olisi ollut kiva saada valita ne itseä eniten miellyttävät kuosit. Varsinkin kun tarjolla olisi aivan valtavasti tosi kivoja vaatteita, jotka ovat vielä luomua ja eettisesti valmistettja. Järkeilin asian kuitenkin niin, että pienimpiin vauvan vaatteisiin on jokseenkin turha panostaa kovin paljon, kun niiden hankinnassa voi säästää sekä luontoa että omaa kukkaroa. Tingitään siis visuaalisuudesta, vaikka se kirpaiseekin.

Ja eiköhän tuolle pikku riiviölle saa, ehdi ja joudu vielä ostamaan vaatetta ihan kyllästymiseen asti.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kierrätys kannattaa (sittenkin)

Monesti on tullut mietittyä, olenko aivan täyspäinen kun kierrätän tuikkukynttilöistä jääviä metalliaosia. Ensinnäkin siinä on kamala vaiva kaapia ne streaarinin jämät pois. Varsinkin jos on piheyksissään ostanut jotain halpistuikkuja, jotka ei pala kunnolla loppuun asti. Havin kanssa tätä ongelmaa ei ole. Sitten toisekseen sellanen gramman painava alumiinikuppi ei tunnu kovin pahalta roskalta.

No, tänä aamuna selvisi, etten ole lainkaan hullu ja että tuikkujen alumiinialustoja kannattaa todellakin kierrättää, sillä alumiinin uusiokäyttö säästää Hesarin D-osiossa olleen jutun mukaan runsaasti sähköä. Hip hei. Olen siis kierrättämilläni tuikkualustoilla saanut kerättyä alumiinia ainakin muutaman juomatölkin verran. Yhteen nimittäin kuluu n. 15 tuikkukuppia. Mutta alumiiniseen veneeseen on vielä matkaa. Siihen kuluu 300 000 tuikkukuppia. Ihan niin kovan luokan kynttiläfiilistejä en ole tähän mennessä ollut.

HS 2.3.2011 Tuikusta Busteriksi, Marko Hamilo (verkossa maksullisessa Hesarin näköisversiossa)

torstai 17. helmikuuta 2011

Kolme kuukautta kestoilua

No nyt on kertynyt reilut kolme kuukautta kestoilukokemusta ja ehdin vihdoin viimein tännekin kirjoittelemaan. Omien kokeilujen lisäksi apua ja vertaistukea olen saanut kestovaippainfosta, jossa on aivan loistava keskustelupalsta ja kirppis*.

Ennen kuin lapsi oli edes suunnitelmissa, pidin kestovaippojen käyttöä itsestään selvyytenä. Mitään muuta ajatusta minulla ei sitten kestovaipoista ollutkaan ennen kuin lapsukainen ehtikin jo syntyä. Tästä huolimatta alkuun päästiin ja lapsi saatiin vaippoihin. Jos olisin ehtinyt olla äitiyslomalla, olisin varmasti perehtynyt kestoihin paremmin etukäteen. Pelkällä tiedolla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Oma lapsi ja omat tottumukset lopulta määrittelevät sen, millaiset vaipat sopivat ja kuinka paljon niitä on hankittava.

Itse asiassa pelkäänpä, että jos olisin ehtinyt lukea kaiken sen, mitä olen lapsen syntymän jälkeen kestovaipoista ammentanut ja nettikauppojen valikoimia selaillut, olisin todennäköisesti sortunut ylenmääräiseen vaippashoppailuun. Nimittäin, kestovaippailussa, vaikka se ekologista onkin, on myös vaaransa.

Valloittavat kuosit, houkuttelevat muodot ja pehmeät materiaalit vetävät puoleensa erityisesti hormonihöyryisiä herkistyneitä kotiäitejä. Erään kestovaippainfon keskustelun mukaan yleisin ongelma kestoilijoilla tuntuukin olevan se, että vaippoja on tullut joko ostettua tai ommeltua aivan liikaa.

Vaikkei ompelutaitoinen olisikaan, tilannetta ei juurikaan helpota se, että kestovaippoja tarjoavia putiikkeja on netti pullollaan. Itsellekin meinasi vaippamania iskeä, kun aloin vauvan kasvaessa etsimään uusia vaippoja pieneksi käyvien tilalle. Mikä sitten neuvoksi vaippakauppaviidakossa selviytymiseen?

Kun vaippojen valitseminen alkoi käydä liian vaikeaksi (ja niitä olisi tehnyt mieli ostaa mielin määrin), päätin hankkia mahdollisimman paljon käytettyjä, uusina vain kotimaisia kestoja. Käytetyissä vaipoissa on se hyvä puoli, että ne ovat jo pesujen myötä saavuttaneet parhaan imutehonsa, ja mitä useammin ja useammalla lapsella vaippoja käyttää, sen ympäristöystävällisempiä ne lopulta ovat. Käytettyjä vaippoja olen ostanut tutuilta ja nettikirppiksiltä. Muutaman olen jopa saanut ilmaiseksi tutuilta ja kestovaippainfon kautta. Lämpimät kiitokset niistä. Lähtevät sitten aikanaan lahjoituksena jollekin tarvitsevalle.

Uusien vaippojen kohdalla olen pyrkinyt tukemaan kotimaista vaippatuotantoa. Putiikkeja selatessani olen huomannut, että moni kauppa on syntynyt ompelutaitoisen kotiäidin harrastuksesta ja laajentunut myyntiin siinä vaiheessa kun oma lapsi on oppinut kuivaksi. Toinen yhdistävä tekijä näissä vaippakaupoissa on se, että ne sijaitsevat usein pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei todennäköisesti ole ollut kestoja missään myynnissä ja suhteellisen pitkä matka lähimpään vaippoja myyvään kauppaan. Kestovaippayritykset näyttävät siis työllistävän väkeä pienemmillä paikkakunnilla, mikä on erittäin hyvä asia. Siksi olenkin enimmäkseen suosinut pieniä kotiompelimotyyppisiä kauppoja isojen, ulkomaisten vaippojen maahantuontiin keskittyneiden sijaan.

Vaippaputiikkeja on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella, omiin suosikkeihin kuuluvat MannaMaa, Myllymuksut, Ronja ja Roope ja Aukustiina.

Siltä varalta, että tänne eksyy joku aloitteleva kestoilija, pistän muutaman vinkin, joilla pääsee alkuun ja vähän pidemmällekin.

1. Ota etukäteen selvää eri vaippatyypeistä, materiaaleista ja malleista. Kestovaippojen maailma aukeaa pikku hiljaa ja pian aio:t, tsi:t, taskut ja pulit ovat osa päivittäistä sanavarastoasi.

2. Kysele kokemuksia ja käytettyjä vaippoja ystäviltä ja tutuilta. Vertaistuki on korvaamattoman tärkeää ja käytetyt vaipat saa vieläkin edullisemmin kun välttyy postikuluilta.

3. Varaa muutamat kuoret ja harsot vastasyntyneelle ja tee vaippaostokset myöhempää varten vasta sitten kun näet millainen lapsesi on. Vaippojen sopivuus vaihtelee paljon vartalotyypin mukaan.

4. Tarkkaile vaippakirppisten lisäksi vaippakauppojen alennusmyyntejä ja poistokoreja. Välillä uusiakin vaippoja saa todella edullisesti, jos et ole turhan tarkka siitä, ovatko vaipat kuuminta uutta.

5. Varsinkin alussa tarvitaan runsaasti kärsivällisyyttä. Kestovaippojen käyttö palkitsee, kunhan niihin ja niiden käyttöön perehtyy kunnolla.

Loputtomasti lisää vinkkejä, ohjeita ja ennen kaikkea keskustelua löytyy netistä.

Kestovaippainfo
Kestovaippayhdistys
-----------------------
* Kirppis löytyy sieltä keskusteluosion sisältä. En aluksi meinannut sitä itsekään löytää. On todella vilkas kauppapaikka. Kannattaa tsekata myös Annetaan- ja vaihdetaan-palstat sekä oman paikkakunnan taviskirpparit.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Kulttuuria pilkkahintaan

Uskaltauduin eilen täältä mammalandiasta bussilla keskustaan sivistyksen pariin. No keskusta sinänsä ei vielä edusta sivistystä, mutta kolme näyttelyä, joissa vaunumatkaajan kanssa piipahdimme, sitäkin enemmän. Täytyy sanoa, että teki todella hyvää. Kaikista epäilyistäni huolimatta vaunujen ja pienen lapsen kanssa liikkuminen sujui yllättävän hyvin. Bussilla pääsee ainakin isoissa kaupungeissa ilmaiseksi ja lastenhoitohuoneita vaipan vaihtoon ja imettämiseen oli myös yllättävän tiheässä. Bonuksena pääsimme nauttimaan kulttuuristakin täysin ilmaiseksi! On tämä Suomi hieno maa.

Työväen keskusmuseolla Werstaalla oli poikkesimme kahdessa näyttelyssä. Eilen avattu Rieväkylä ja Euroopan maku keskittyy ruokan ja ruoan tuotannon historiaan. Näkökulmia aiheeseen saadaan 9 eri maan kautta, joissa näyttely on esillä samanaikaisesti. Rieväkylän helmiä olivat ehdottomasti mainiot valokuvat tamperelaisista leipomoista ja toreista sadan vuoden takaa sekä eri maiden ruokiin liittyvät sananparret.

Hygienian historiasta kertova Likainen menneisyytemme on ollut esillä jo viime syksystä ja sen ehtii tsekata vielä helmikuun 13. päivään saakka. Viime vuosisadan alun saippumainokset, vanhat nostalgiset silitysraudat ja vanhat pesuainepaketit miellyttivät silmää. Teksteistä jäi päällimmäisenä mieleen se, että 1700-luvulla peseydyttiin paljon harvemmin kuin nykyään, mutta liasta ei silloinkaan piitattu. Sen sijaan, että liasta olisi yritetty päästä eroon, lika tuoksuineen peitettiin meikeillä, vaatteilla, peruukeilla ja hajuvesillä. "Ehostusteollisuus" syntyi siis alun perin peittämään likaa, ei välttämättä ensisijaisesti kaunistamaan ihmisiä.

Esineistä kiintoisimpia olivat reilun sadan vuoden takaiset kuukautissiteet ja siivousrätit. Itse virkatut ja neulotut hygieniatuotteet muistuttavat paljon nykyisiä vastaavia, joskin materiaaleissa on tapahtunut paljon parannusta. Minua jäikin vaivaamaan se, mikä ideologia tai ajatusmaailma oli sen kehityksen taustalla, joka jalosti näiden itse tehtyjen, pestävien kestotuotteiden tilalle kertakäyttöiset kuukautissiteet, tamponit, vaipat ja niin edelleen.

Onneksi ympyrä on nyt sulkeutumassa ja noista kertakäyttöisistä keinohirvityksistä päästäneen joskus eroon.

Ennen viimeistä näyttelyraporttia on kehuttava aivan mainiota Finlaysonin aluetta. Sinä aikana kun olen Tampereella asunut vanha tehdasalue on muuttunut tyhjistä halleista toimivaksi kulttuuri- ja viihdekeskukseksi. Finlaysonilla tällainen pienen lapsen äitikin voi helposti viettää nautinnollisen kultturipäivän helposti eikä tarvitse vaivata itseään liikkumalla pitkiä matkoja paikasta toiseen. Samassa paikassa onnistuu lounastaminen, kahvittelu, museovierailut ja leffaankin pääsisi, jos olisi varma, että lapsi nukkuu koko leffan ajan. Suosittelen ehdottomasti sekä paikallisille että täällä vieraileville.

Ja sitten vielä sokerina pohjalla se viimoinen näyttely. Eli Werstaan viereisessä rakennuksessa TR1:ssä on näytillä Miina Savolaisen kymmenen vuoden valokuvausprojektin Maailman ihanin tyttö antia. Aivan ihastuttavien, satumaisten valokuvien lisäksi esillä on valokuvissa käytettyjä pukuja, videomateriaalia ja projektissa syntynyt, samaisiin valokuviin keskittyvä kirja. Lisäksi Savolainen pitää näyttelyn esilläolon aikana yleisöluentoja voimauttavasta valokuvasta, johon koko projekti nojaa.

Yllä olevasta linkistä projektiin voi tutustua tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna valokuvaamisen ideana on ollut terapioida lastenkodissa kasvaneita nuoria tyttöjä visuaalisin keinoin. Valokuvissa tytöt on kuvattu niin kuin he ovat itse halunneet tulla kuvatuiksi ja nähdyiksi. Näin he ovat saaneet hyväksynnän kokemuksia, joista ovat aiemmin jääneet paitsi huostaanoton ja sitä edeltäneiden vaikeiden kokemusten takia.

Näyttelyn katsottuani jäin myös hetkeksi kuuntelemaan Savolaisen luentoa projektistaan. Lapsukainen nimittäin nukahti juuri sopivasti. Valokuvausta pitkään harrastaneena Savolaisen metodi kiinnosti. Erityisen mielenkiintoista oli Savolaisen käyttämä vuoropuhelu kuvaustilanteessa ja valokuvaajan "vallan" (mitä kuvataan ja miten) siirtäminen osin kuvattavalle. Tästä olisin mielelläni kuullut enemmänkin, mutta realiteetit pakottivat hyppäämään bussiin ja palaamaan kotiin.

Joka tapauksessa olin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon energiaa tuollainen muutaman tunnin kulttuurikokemus neljän seinän sisällä enimmäkseen kököttävälle antaa. Toiseksi voin olla reilusti ylpeä kotikaupungistani, jossa on tarjolla korkeatasoista kulttuuria täysin ilmaiseksi. Työväenkeskusmuseo Werstas on nimittäin siirtynyt kokonaan pääsymaksuttomaksi ja TR1:n näyttelyihin pääsee perjantaisin ilmaiseksi.

Suosittelen lämpimästi!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kuulumisia ja ekovauva-arkea

Terveisiä täältä vauva-arjesta. En ole kokonaan hautautunut kakkavaippojen alle, mutta kyllä tämä niin hektistä on, ettei vapaina hetkinä ensimmäisenä tule blogin kirjoittaminen mieleen. Kunhan arki tästä vielä hieman tasoittuu, niin eiköhän kirjoitustahtikin hieman tiivisty.

Lapsen myötä kodin on vallannut uskomaton määrä uutta tavaraa. Siksipä ekoilu arjessa nouseekin erityisen merkittävälle sijalle juuri lapsiperheissä. Vaipat ovat tietysti helpoin ja ilmeisin esimerkki asiasta, jossa ekoilun merkitys on suuri. Ennen lapsen syntymää en ollut varautunut enkä pohtinut muuta kuin vaippojen ekologisuutta. En ollut ajatellut, että vauva tarvitsee myös kaikenlaisia liinoja, pyyhkeitä ja puhdistusliinoja päivittäisen hygienian hoitoon. Osittain tämä johtui siitä, että olin jättänyt vauvatavaroiden pohtimisen ja hankinnan äitiysloman huoleksi. Ja kuten tiedätte, en ehtinyt tuota äitiyslomaa viettää lainkaan ennen kuin lapsi jo putkahtikin maailmaan.

Aluksi käytin vauvan pepun puhdistamiseen sairaalasta erään vaippafirman näytepaketin mukana tulleita kosteita puhdistuspyyhkeitä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin siirtynyt vanhoista lakanoista tuunailemiini pesulappuihin sekä muutamaan ostamaani bambuiseen pesulappuun. Käytössä on myös jotain pehmyttä wc-paperia (en muista merkkiä), jota kostutan veteen. Hyvin tuntuu vaavin peppu noita kestävän, vaikka äkkiseltään tuntuisi, että tarvittaisiin jotain hellävaraisempaa.

Parhaimmat paikat ekologisten vauvatarvikkeiden ostoon tuntuvat löytyvän netistä. Ihme kyllä vaikka Tamperekin on Suomen mittakaavassa aika iso kaupunki, täältä löytyy yllättävän vähän kauppoja, joista saisi esim. kestovaippoja. Olen melko huono nettiostaja, koska tykkään hypistellä tavaroita ennen ostamista ja siksi ostaisin mieluummin "oikeasta kaupasta". Esimerkiksi Ruohonjuurissa ei enää kestovaippoja myydä, koska ne kuulema liikkuvat niin hitaasti ja vievät paljon tilaa. Ymmärrettävää, mutta harmillista. Pitemmän päälle voi nimittäin käydä niin, että kun kestovaipat pitää hankkia netistä, tulee sieltä pian hankittua muutkin tarvikkeet, joita edelleen voisi käydä Ruohonjuuresta tai muista ekokaupoista ostamassa.

Kertaalleen olen nettikauppaa kokeillut. Vauvavaruste.fi -nettikaupan ale sai minut innostumaan ja ostamaan kokeeksi pari vaippakuorta ja vähän muita tarvikkeita. Toimitus oli nopea ja muutenkin olin kauppaan tyytyväinen. Vaipoista en osaa vielä sanoa, kun olivat sen verran isomman kokoisia, että niitä päästään kokeilemaan käytössä vasta jonkun kuukauden päästä.

Vaikken nyt aivan täysin ole tavallisia kauppoja hylkäämässä, niin hyväksi havaituista vauvatarvikkeita myyvistä nettikapoista voit vinkata tuonne kommenttiboksiin.

Miljoona asiaa olisi mielessä, mutta "pieni työnantajani" kaipailee mammaa jo hommiin. Tähän loppuun huhuilenkin vain vaihtopäisen hammasharjan perään. Aiemmin käyttämäni Frisadent on nimittäin lopettanut aikuisten hammasharjojen valmistuksen - lasten vaihtopäisiä harjoja saa edelleen - eikä ainakaan Tampereen Ruohonjuuresta saa enää noita vaihtopäitä. Vinkatkaa, jos tiedättä vielä paikan, josta vaihtopäitä saisi tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen merkkisen harjan. Heip.