tiistai 19. lokakuuta 2010

Reilua ja reilua

Juha nosti eilen Vastuullisempia valintoja blogissaan esiin Pirkan uutuustuotteen, Reilun kaupan suklaajäätelön. Tuote oli kuitenkin pettymys, sillä reilua siinä olivatkin vain kaakaojauhe ja sokeri, ei esimerkiksi suklaa, jonka helposti olettaisi pääainesosaksi tuotteessa joka on nimetty sen mukaan.

Koin hieman samantyyppisen ihmetyksen, kun muutama viikko sitten törmäsin Pirkan Reilun kaupan vaniljakermajäätelöön. Aluksi olin innoissani ja pidin itsestään selvänä, että sen perusvaniljan tilalta ostankin tällä kertaa reilua jäätelöä. Tuoteselostetta hetken tarkasteltuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Vaniljakermajäätelössä oli nimittäin vain kaksi reilun kaupan ainesosaa: sokeri ja vaniljasokeri. Hinta oli silti moninkertainen tavalliseen vaniljajäätelöön verrattuna. Kun "tavallisen" litran vaniljajäätelöpaketin hinta pyörii kaupasta riippuen euron molemmin puolin, maksaa Reilun kaupan puolen litran paketti yli 7 euroa!

Miten pelkkä sokeri ja vaniljasokeri voivat nostaa hintaa näin paljon?

Onko hinnassa mahdollisesti hieman "reilun kaupan brändilisää", vai tekeekö muutama kalliimpi ainesosa todella noin reilun hintaeron tavallisen ja reilun tuotteen välille? Ihmettelen.

Vaikka olenkin kohtuullisen valistunut ja tiedostava kuluttaja, en ole silti valmis maksamaan ihan mitä tahansa siitä, että saan Reilun kaupan tuotteita. Kyllä reilun kaupan täytyy olla reilua myös ostajaa kohtaan.

Oma sekä Juhan kokemus pisti pohtimaan, mikä itse asiassa tekee jäätelön kaltaisesta jalosteesta reilun? Kuinka suuri osa tuotteen raaka-aineista pitäisi olla reiluja, että sertifikaatti myönnetään?

Riittääkö se, että kaikki tuotteen epäreilusti tuotetut ainesosat korvataan reiluilla, vaikka näitä "epäreiluja" ainesosia olisikin vain yksi? Ja meneekö tuotteiden brändääminen reiluiksi jo joiltain osin liian pitkälle?

maanantai 18. lokakuuta 2010

Geeniruoka on mautonta

Tämän päivän Aamulehdessä on minusta aika lohduton mielipide geenimanipuloiden ruoan puolesta. Markus Määttäsen mukaan geenimanipulointi on ainoa mahdollisuus maailman ruoantuotanto-ongelman ratkaisemiseksi ja luomu taas "rikkaiden teollisuusmaiden hyvinvoivien kansalaisten luomus".

Ööh, on tainneet Määttäsellä jäädä historian ja biologian tunnit koulussa väliin. Luomu eli luonnonmukainen viljely on käsittääkseni kuitenkin ollut se vallitseva ja ainoa viljelytapa melko pitkään ihmiskunnan historiassa. Se ei suinkaan ole muutaman trendihippeilijän 2000-luvun keksintö, vaikka siltä se ehkä brändättynä vaikuttaa.

Tuota "pientä lipsahdusta" enemmän kirjoituksessa kuitenkin ärsytti kirjoittajan sisäänrakennettu usko jatkuvaan väestönkasvuun. Senkin uhalla että olen itsekin parhaillani osallistumassa väestön lisäämiseen, totean kuitenkin, että meitä on täällä maapallolla ihan liikaa luonnon kestokykyyn nähden. Siksi maailman ruoantuotanto-ongelmiin pitäisi vastata pikemminkin väestönkasvua hillitsemällä kuin luomalla lisää mahdollisuuksia ihmislajin kasvattamiseksi. Lihansyönnin vähentäminen olisi myös yksi keino, jolla monet muutkin ongelmat saattaisivat ratketa.

Mauttominta jutussa oli kuitenkin sen otsikointi (Usko tai älä, geeniruoka maistuu hyvältä). Ihan kuin geenimanipuloitua ruokaa vastustettaisiin tai sitä epäiltäisiin sen maun vuoksi.

Onneksi viime viikolla saatiin EU:sta hieman valoisampia uutisia. 15.10. Hesari kirjoitti, että suuret luomumaat kuten Ranska ja Italia suhtautuvat geenimanipulointiin nihkeästi ja jo yli miljoona ihmistä on allekirjoittanut Avaaz.org -verkoston vetoomuksen geenimanipulointia vastaan. Euroopassa siis ollaan vielä puhtaan ruoan kannalla, ja luulenpa, että tämä trendi on vahvistumaan päin. Avaazin vetoomuksen voi allekirjoittaa osoitteessa https://secure.avaaz.org/en/eu_gmo/?vl, jonne itse löysin Kotiäidin luomulaakson kautta.

Aamulehti 18.1.20.2010 Puheenaihe, Usko tai älä, geeniruoka maistuu hyvältä
HS 15.10.2010 Talous, Ei geeniruokaa EU:n pihalla (maksullisessa paperi ja -verkkolehdessä)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Kestovaippaviikko

Tämä aihepiiri ei varmaan kaikkia lukijoitani kiinnosta, ymmärrän. Mutta kun asia tulee itselle ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi, niin mainitaanpa nyt sellainen asia, että tällä viikolla 11.-17.10. vietetään Kestovaippaviikkoa, jonka aikana erilaisilla tapahtumilla pyritään levittämään tietoa aiheesta.

Itselle kestovaippojen käyttäminen on itsestään selvyys. Ottaen huomioon kaiken muun eko- ja kierrätyshörhöilyni, en voisi kuvitellakaan käyttäväni lapselleni kertakäyttövaippoja. Ainakaan tässä vaiheessa.

Tällä hetkellä - kun en kestovaipoista tiedä vielä oikeastaan yhtikäs mitään - suunnittelen ompelevani itse osan vaipoista. Ompelu ei tosin ole vahvuuteni, mieluummin neulon ja virkkaan, mutta kestovaippainfon sivut onnistuivat vakuuttamaan siitä, että hieman vähemmilläkin ompelutaidoilla vaippojen teon pitäisi onnistua. Eli ei liene mikään ylitsepääsemätön urakka.

Mutta tähän asiaan alan perehtyä sitten kun jään äitiyslomalle. Ehkäpä kuulette aiheesta silloin lisää.

Ps. Ei huolta, ei tämä blogi pelkäksi mamma-lapsi-blogiksi tule muuttumaan, mutta silloin tällöin saatan lapsiin ja ekologiseen kulutukseen liittyviä aiheita sivuta.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Ihmisoikeudet esillä

Vaihteeksi hieman yhteiskunnalista asiaa. On nimittäin pakko postata ihan lyhyesti parista tämän viikon ihmisoikeuksiin liittyvästä uutisesta.

Ensinnäkin on todella hienoa, että Nobelin rauhanpalkinto uskallettiin tänä vuonna myöntää kiinalaiselle toisinajattelijalle, Liu Xiaobolle. Nyt Kiinan on pakko ottaa jotain kantaa ihmisoikeustilanteeseensa, sillä Nobelin myötä mediahuomio kohdistuu entistä painokkaammin Kiinaa kohtaan. Rohkea teko norjalaisilta - kunpa muissakin länsimaissa otettaisiin itseä niskasta kiinni ja tehtäisiin oikeasti jotain ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta. Tässä osoitan syyttävän sormeni erityisesti Kiinassa toimivia yrityksiä kohtaan.

Kiinan reaktioista voi lukea mm. Hesarista.

Toinen, surullisempi ihmisoikeuksiin liittyvä uutinen tulee kotimaasta, nimittäin tekeillä oleva ehdotus uudesta laista, joka kieltäisi kerjäämisen. Tästä voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta nyt totean vain lyhyesti, että kerjääminen, ja ennen kaikkea sen yleisin syy köyhyys, ei tästä maailmasta lakeja luomalla lopu. Suosittelen lukemaan Jari Tervon kolumnin aiheesta Uuden Suomen sivulta. Kommenttiosiosta kannattaa pysyä kaukana, ellei nimenomaisesti halua kiduttaa itseään.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Two in One -ekovihkisormus ja venäläiset mummot

Koska käytän koruja melko niukanlaisesti, en ole käsitellyt niitä juurikaan blogissani. Nyt ajattelin tehdä poikkeuksen. Menin nimittäin kirjoitustauon aikana naimisiin ja hankimme mieheni kanssa kierrätysmateriaalista valmistetut vihkisormukset.

Kyseessä on Tampereella toimivan Laura Saarivuori-Eskolan suunnittelemat ja valmistamat sormukset, joiden materiaalina on käytetty hopeahaarukoita.


Sormus on kaikinpuolin aivan täydellinen löytö. Paitsi että se on kierrätysmateriaalista ja siksi ekohenkinen, se on myös hopeaa (en pidä kultakoruista) ja kaiken lisäksi kaksipiikkisen haarukan tuoma muoto symboloi hauskasti sitä, että menimme suoraan naimisiin ilman kihlautumista. Sormuksessa on siis tavallaan sekä kihla- että vihkisormus samassa paketissa.

Laura Saarivuori-Eskolan koruja on myynnissä Tampereen Tallipihan puodissa sekä jälleenmyyjillä eri puolilla Suomea.

Ja ihan sattumalta luin tänään Aamulehden verkkosivulta, että Saarivuori-Eskola on juuri valittu vuoden nuoreksi kädentaitajaksi. Tämä tunnustus meni kyllä juuri oikealle henkilölle. Onnittelut!

Aamulehti 6.10.2010: Tamperelaisesta penninvenyttäjästä vuoden nuori kädentaitaja

Toinen, hieman aiemmin tehty ekokoruhankintani ovat Green papayan nappikorvakorut, joissa on käytetty ylijäämäkankaita. Kilpaurheiluaikanani ehdin jo oppia elämään ilman korviksia, mutta nämä matrjoska-aiheiset napit nähtyäni päätin taas kokeilla, josko korviin vielä saisi napit pistettyä.


Minun koruni ovat hieman eri väriset, mutta yhtä valloittavat kuin nämä Green Papayan sivuilta löytyneet napit.