torstai 1. huhtikuuta 2010

Vanhoillakin pärjää

Tämän kirjoituksen jälkeen pidätte minua todennäköisesti jonnekin 1990-luvulle jämähtäneenä elektroniikkakonservatiivina. Tästä ilmeisestä riskistä huolimatta aion paljastaa teille viime aikoina tekemiäni ympäristöä säästäviä päätöksiä. Aiheena on elektroniikka, erityisesti viihde sellainen.

Koko jutun ydin lähtee oikeastaan siitä, että olen suunnitellut jo pitkän aikaa uuden kannettavan tietokoneen hankkimista. Se olisi kaikin puolin järkevää ja ihan perustelua jopa tosi tiukalle ekouskovaiselle, sillä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kannettavana on Compaq vuodelta 2002. Sen käyttöjärjestelmä ei ole edes Windows XP, vaan Millenium edition, josta on tosin ollut se hyvä puoli, että viruksista ei ole ollut kovin paljon huolta. Kukapa jaksaisi nähdä vaivaa jonkun Millenium edition -koneen sekoittamiseen.

Koneeni toimi yllättävänkin hyvin jonnekin vuoteen 2006 asti ja sain kirjoitettua sillä menestyksekkäästi graduni ja ensimmäiset haparoivat tutkimussuunnitelmani väitöskirjaa varten. Lupasin itselleni uuden kannettavan, kunhan saisin ensimmäisen apurahan.

No, apuraha tuli ja sen mukana myös työhuone pöytäkoneineen yliopistolla. Koska kannettavani toimi edelleen kohtalaisesti ajattelin venyttää uuden koneen hankintaa siihen asti, kunnes sen toimintakyky heikentyisi ratkaisevasti.

Vuoden 2008 aikana koneeni ei enää jaksanut pöyrittää paisuvia nettisivuja, mutta muut ohjelmat toimivat hyvin, tosin melko hitaasti. Aloin tosissani harkita uutta konetta, sillä mitä nykypäivänä tekee tietokoneella, jolla ei pääse nettiin?

Kuten varmaan arvaatte, en ole edelleenkään ostanut uutta kannettavaa. Syitä tähän on kaksi. Teen töitä tietokoneella, mikä tarkoittaa sitä, että istun päivittäin vähintään 8 tuntia koneen ääressä. Sen jälkeen ei houkuttele enää kamalasti jatkaa samaa vielä kotonakin. Toiseksi työkoneeni on edelleen loistava ja koska voin hoitaa sillä myös yksityisiä asioita, en ole keksinyt vielä riittävän painavaa syytä sille, miksi tarvisin uuden koneen. Vanhalla voin nimittäin edelleen hoitaa nettiä lukuun ottamatta kaikki muut asiat.

Teen silloin tällöin töitä kotona ja siihen netitön kone on mitä parhain. Työhuoneella harhautuu usein lukemaan kaikenlaista tyhjänpäiväistä kesken työpäivän. Mutta kun teen töitä kotona ilman nettiä, tulosta syntyy huomattavasti tehokkaammin. Kahdeksan vuotta vanha kannettavani itse asiassa jopa hieman nopeutui kun poistin siitä turhaksi käyneen virustorjunnan ja muita ohjelmia, joita se ei enää tarvitse.

Vanhan kannettavan lisäksi otin hiljattain käyttöön myös vuonna 2001 ostetun kannettavan cd-soittimen, joka oli mukanani edellisessä postauksessa mainitulla Hamburgin-matkalla. Olisittepa nähneet niiden saksalaisnuorten ilmeet kun vaihtelin cd-levyjä soittimeen. "Eikö kukaan ole kertonut tuolle urpolle, että mp3-soittimet on keksitty?"

Jostain syystä en ole tullut hankkineeksi mp3-soitinta enkä ole myöskään kirjautunut spotifyihin. Ehkä olen todella kummajainen, mutta materialistina olen rakastunut omaan levykokoelmaani, jota päivitän jatkuvasti. Kuuntelen mieluummin kokonaisia levyjä, hypistelen levyjen kansia, ja parhautta on se, jos levyn saa todella muinaisessa muodossa eli vinyylinä. Tästä materian hankkimisen näkökulmasta katsottuna en lopulta toimi kovin ekologisesti.

Ja cd-soittimeen palatakseni, miksi ostaisin uuden laitteen, jos minulla on toimiva, vaikkakin vanhan formaatin masiina?

Tarkoituksenani ei ole hankkia itselleni minkään ekojeesuksen tai -natsin (ihan kummin vaan) sädekehää, vaan kertoa arkipäivän tarina siitä, kuinka vanhankin elektroniikan avulla voi yllättävästi pärjätä eikä aina tarvitse olla sitä uusinta teknologiaa joka paikassa. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja joskus uusinta tekniikkaa tarvitsee esimerkiksi töiden tekemiseen. Usein uudempi tekniikka myös kuluttaa vähemmän sähköä kuin vanhat tehottomat laitteet. Silti aika moni voisi harkita hieman tarkemmin uutta elektroniikkaa hankkiessaan sen todellista tarpeellisuutta.

Vai onko tällä lopultakaan mitään väliä?

1 kommentti:

Nzqu kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla kanssasi tuossa elektroniikka-asiassa. Itse ostin ensimmäisen uuden (kannettavan) tietokoneeni vasta muutama kuukausi sitten, siihen saakka olin pärjännyt toisten vanhoilla pöytäkoneilla. Energiankulutus olisi ollut mielenkiintoista mitata, mutta mittaamattakin tiedän tämän kannettavan olevan siinä suhteessa parempi.

Muuten ostan elektroniikkaa todella harvoin. Kännykänkin ostin 3,5 vuotta sitten käytettynä. MP3-soitin on kaapissa käyttämättömänä; hälyä on joka paikassa muutenkin niin paljon, että suoraan korviin tuleva musiikki ei juuri nykyään houkuta.

Rakastan myös levykokoelmaani, ja varsinkin vinyylisoitintani. Digitaalisessa muodossa olevasta musiikista puuttuu se jokin; se on kylmää ja jollain tavalla liian "terävää". En kuitenkaan osta enää paljoakaan levyjä, joitain tosi spesiaaleja kylläkin, ja tietty kirppiksiltä tarttuu toisinaan jotain mukaani. Mutta netistä koneelle ladattava musiikki - ei kiitos, tulen toimeen ilmankin vallan hyvin. :) Kutsuttakoon minua vanhanaikaiseksi.