keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Take it easy

Nyt näyttää siltä, että tämän blogin kirjoittelu jää joksikin aikaa hieman vähemmälle huomiolle. Kroppa, tarkemmin vatsa, on viime aikoina viesteillyt, että nyt menee tytöllä vähän liian lujaa. Kun vielä lääkäri vahvisti asian, ymmärsin että slow-life-asenne (tai leppoistaminen) pitää ottaa ihan vakavasti, jos ei halua kärsiä omituisista vatsakivuista loppuelämäänsä.

Siksipä keskitynkin nyt hetken aikaa rentoon, pakottomaan elämään ja oleiluun ja palailen tänne aina silloin kun se tuntuu hyvältä ja sopivalta. Töistä kun ei voi tässä tilanteessa oikein joustaa, on valitettavasti joustettava jostain muusta.

Elämä on elämistä, ei kiireitä ja deadlineja varten.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kyllähän turkki pitää saada föönata...

Tämänpäiväinen Wulffmoregenthaler (Hesari 13.4.2010) kiteyttää osuvasti ehkä suurimman ympäristön suojeluun ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvän ongelman länsimaissa. Omasta elintasosta on niin vaikea tinkiä.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Asenne esiin - seksuaalirikoslait uusiksi

Seksuaalirikosten lievä rangaistuskäytäntö on viime aikoina ollut tapetilla. Laissa asteikkoa riittäisi ankarimpiinkin rangaistuksiin, mutta jostain syystä - lieneekö taas se kuuluisa maan tapa - tuomiot ovat suurimmaksi osaksi pysytelleet asteikon alapäässä.

Monilla tahoilla on vaadittu uudistuksia lakiin, äänekkäimpänä Amnesty, jonka mukaan kaikki tahdon vastainen seksi pitäisi tulkita raiskaukseksi.

Amnesty on kevään mittaan kerännyt allekirjoituksia lainsäädännön uudistamista vaativaan adressiin. Viime kuun lopulla luovutettuun vetoomukseen osallistui lähes 15 ooo allekirjoittajaa.

Amnestyn tiedotteen mukaan kukaan vetoomuksen vastaan ottaneista kansanedustajista ei vastustanut vaatimusta. No, kukapa tuollaista vaatimusta kehtaisi julkisesti vastustaakaan. Eri asia onkin sitten jo se, tehdäänkö lakiin oikeasti mitään muutoksia. Toivottavasti - sillä nykyinen laki tuntuu jo aikansa eläneeltä.

Vetoomus meni jo, mutta kampanjaan voi edelleen osallistua esimerkiksi ostamalla Asenne esiin t-paita: Amnestyn verkkokaupasta.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Reilua kultaa ja kierrätyskoruja

Reilun kaupan periaatteet ovat leviämässä myös kulllan kaivuuseen Latinalaisen Amerikan maissa. Niin kuin monen muunkin tuotteen kohdalla itse raaka-aineen kerääjät eivät saa varsinaisen tuotteen hinnasta kuin murto-osan. Pienkaivoksilla työskentelevien elinolot ja tulot ovat usein huonot, vaikka kulta sinänsä on raaka-aineenakin arvokasta. Tämä on mielestäni aika hieno laajennus Reilun kaupan sertifikaatille.

Lisää aiheesta Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tiedotteessa:
Reilu kauppa kasvoi vuonna 2009 ja laajenee kultaan

Reilujen korujen ohella kannattaa muistaa myös kierrätetyt korut, joita on viime aikoina tullut tarjolle kiihtyvällä tahdilla. Itse piipahdin vähän aikaa sitten ostoksilla Tampereen Tallipihalla vanhoista pöytähopeista koruja suunnittelevan Laura Saarivuori-Eskolan puodissa. Kuvia Laurase-merkin tuotteista osoitteesta www.laurase.com. Aikas kivoja, vai mitä?

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Arkipäivän aktivisti päätyi top-listalle!

Vielä yksi postaus tälle päivälle. Tein nimittäin hauskan ha hämmentävän löydön. Blogini löytyy kansainvälisen Cision -firman ympäristöblogilistauksen sijalta 10. Cision listasi ympäristöblogit.

Listalla on sekä asiantuntijoiden että "amatöörien" blogeja. Useita mielenkiintoisia sivuja, joista itselle ainoa tuttu on oikeastaan Daily eko. Käykäähän tsekkaamassa ja löytämässä uusia ideoita.

1. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa http://leostranius.fi/
2. Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta http://tuukkasimonen.blogspot.com/
3. Gaia http://planeetta.wordpress.com/
4. SLL:n ilmastoblogi http://ilmastoblogi.wordpress.com/
5. Greenpeacen blogi http://blogi.greenpeace-online.net/
6. Villi planeetta (WWF Suomi) http://www.wwf.fi/villiplaneetta/
7. Daily Eko - luonnollisempaa arkea http://dailyeko.blogspot.com/
8. Ville-Veikko Mastomäki http://mastomaki.blogspot.com/
9. Ekofokus http://www.ekofokus.com/
10. Arkipäivän aktivisti http://arkipaivanaktivisti.blogspot.com/


*****
Vaikka kirjoitankin tätä blogia aivan täysin huvikseni, vailla pyrkimystä minkäänlaiseen maailman maineeseen, on hauska huomata, että tätä luetaan. Blogini elää sen mukaan, miten muu elämä soljuu. Eli välillä innostun ja ehdin kirjoittelemaan tiheästi. Toisinaan blogi on miltei täydellisessä koomassa. Koska ekokirjoittelu on aivan puhdas harrastus, en jaksa stressata siitä, että tätä pitäisi jotenkin säännöllisesti päivittää. Stressin aiheuttajia on elämässä muutenkin ihan riittämiin. Siksi myös jatkossa sama epäsäännöllisen säännöllinen meininki jatkuu.

Joka tapauksessa haluan tämän myötä kiittää kaikkia teitä lukijoita. Sillä kaikesta huolimatta, ei ole kirjoitusta ilman oletettua yleisöä. Ja jos yksikin teistä tekee blogini vaikutuksesta edes pienen muutoksen kulutustottumuksissaan, maailma on jo piirun verran parempi paikka.

Kestohedelmäpussi

Sain ystävältäni vinkin myyntiin tulevasta uudesta ekotuotteesta. Joidenkin kaupunkien ruokakauppojen hedelmä- ja vihannesosastoille on nimittäin tullut kokeiluluonteisesti myyntiin ekologisia kestohedelmäpusseja. Näillä kestopusseilla voi siis korvata useita kertakäyttöisiä muovi- tai paperipusseja.

Kestopusseja on saatavilla 29.3.– 25.4. K-kaupoista, Nokialla, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Rovaniemellä. Tampereella sitä pitäisi olla Prismoissa sekä S-market Pendoliinossa ja Sale Järvensivussa.

Viimeksi Kalevan Prismassa käydessä en kestopusseja valitettavasti löytänyt.

Kestopussi on Punaisen ristin principles in action -tuote, jota Suomeen välittää Nexet oy. Osa pussien tuotosta menee Punaisen ristin kotimaan toiminnan tukemiseen.

Ihan jees idea, varsinkin kun samalla voi tukea Punaista ristiä. Kestopusseja voi toki tehdä itsekin. Minulla on itse asiassa ollut harvakseltaan käytössä tämäntyyppinen kestopussi, mutta ongelmana on ollut sen unohtaminen kotiin kauppareissulle lähdettäessä.

Kirjojen ostolakko jatkuu

Tämähän lähti liikkeelle siitä, että olen vuosien varrella haalinut kirjahyllyyni lukemattomia kirjoja, joista moni on edelleen lukematon. Jokseenkin sivistyneestä harrastuksestani on se huono puoli, että hyllyt täyttyvät nopeammin kuin ehdin lukea ostamiani kirjoja. Osan tietysti säästän, mutta useimmiten kirjan voi pistää lukemisen jälkeen kiertoon.

Kirjojen ostolakon tarkoituksena on siis saada minut lukemaan hyllymetrin verran kirjoja, jotta saan tilaa uusille, joita pääsen ostamaan lakon loputtua. Koko ajan voin toki lukea myös kirjastosta tai kavereilta lainattuja kirjoja. Ainoa rajoitus on, etten saa ostaa niitä.

Lakko on pitänyt kohtuullisen hyvin. Taannoisella työmatkalla kävin tapani mukaan paikallisessa kirjakaupassa ja muistin vasta ostoksen maksettuani, että näitä kirjoja ei nyt saanutkaan ostaa. No, kyseinen englanninkielinen romaani menee sitten hyllymetrin jatkoksi.

Toinen repsahdus sattui, kun vein kasan jo ennen lakkoa lukemiani kirjoja divariin. Niistä sai paremman hinnan jos vaihtoi kirjat kirjoihin, joten matkaani lähti venäläistä runoutta.

Muuten on "pysytty ruodussa" ja luettu paljon kirjoja. Tämä tempaus on itse asiassa vähentynyt turhaa tv:n katselua. Paljon mieluummin luen hyvää kirjaa kuin surffailen päättömästi kanavilla ja valitan kun ei tule mitään järkevää.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Vanhoillakin pärjää

Tämän kirjoituksen jälkeen pidätte minua todennäköisesti jonnekin 1990-luvulle jämähtäneenä elektroniikkakonservatiivina. Tästä ilmeisestä riskistä huolimatta aion paljastaa teille viime aikoina tekemiäni ympäristöä säästäviä päätöksiä. Aiheena on elektroniikka, erityisesti viihde sellainen.

Koko jutun ydin lähtee oikeastaan siitä, että olen suunnitellut jo pitkän aikaa uuden kannettavan tietokoneen hankkimista. Se olisi kaikin puolin järkevää ja ihan perustelua jopa tosi tiukalle ekouskovaiselle, sillä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kannettavana on Compaq vuodelta 2002. Sen käyttöjärjestelmä ei ole edes Windows XP, vaan Millenium edition, josta on tosin ollut se hyvä puoli, että viruksista ei ole ollut kovin paljon huolta. Kukapa jaksaisi nähdä vaivaa jonkun Millenium edition -koneen sekoittamiseen.

Koneeni toimi yllättävänkin hyvin jonnekin vuoteen 2006 asti ja sain kirjoitettua sillä menestyksekkäästi graduni ja ensimmäiset haparoivat tutkimussuunnitelmani väitöskirjaa varten. Lupasin itselleni uuden kannettavan, kunhan saisin ensimmäisen apurahan.

No, apuraha tuli ja sen mukana myös työhuone pöytäkoneineen yliopistolla. Koska kannettavani toimi edelleen kohtalaisesti ajattelin venyttää uuden koneen hankintaa siihen asti, kunnes sen toimintakyky heikentyisi ratkaisevasti.

Vuoden 2008 aikana koneeni ei enää jaksanut pöyrittää paisuvia nettisivuja, mutta muut ohjelmat toimivat hyvin, tosin melko hitaasti. Aloin tosissani harkita uutta konetta, sillä mitä nykypäivänä tekee tietokoneella, jolla ei pääse nettiin?

Kuten varmaan arvaatte, en ole edelleenkään ostanut uutta kannettavaa. Syitä tähän on kaksi. Teen töitä tietokoneella, mikä tarkoittaa sitä, että istun päivittäin vähintään 8 tuntia koneen ääressä. Sen jälkeen ei houkuttele enää kamalasti jatkaa samaa vielä kotonakin. Toiseksi työkoneeni on edelleen loistava ja koska voin hoitaa sillä myös yksityisiä asioita, en ole keksinyt vielä riittävän painavaa syytä sille, miksi tarvisin uuden koneen. Vanhalla voin nimittäin edelleen hoitaa nettiä lukuun ottamatta kaikki muut asiat.

Teen silloin tällöin töitä kotona ja siihen netitön kone on mitä parhain. Työhuoneella harhautuu usein lukemaan kaikenlaista tyhjänpäiväistä kesken työpäivän. Mutta kun teen töitä kotona ilman nettiä, tulosta syntyy huomattavasti tehokkaammin. Kahdeksan vuotta vanha kannettavani itse asiassa jopa hieman nopeutui kun poistin siitä turhaksi käyneen virustorjunnan ja muita ohjelmia, joita se ei enää tarvitse.

Vanhan kannettavan lisäksi otin hiljattain käyttöön myös vuonna 2001 ostetun kannettavan cd-soittimen, joka oli mukanani edellisessä postauksessa mainitulla Hamburgin-matkalla. Olisittepa nähneet niiden saksalaisnuorten ilmeet kun vaihtelin cd-levyjä soittimeen. "Eikö kukaan ole kertonut tuolle urpolle, että mp3-soittimet on keksitty?"

Jostain syystä en ole tullut hankkineeksi mp3-soitinta enkä ole myöskään kirjautunut spotifyihin. Ehkä olen todella kummajainen, mutta materialistina olen rakastunut omaan levykokoelmaani, jota päivitän jatkuvasti. Kuuntelen mieluummin kokonaisia levyjä, hypistelen levyjen kansia, ja parhautta on se, jos levyn saa todella muinaisessa muodossa eli vinyylinä. Tästä materian hankkimisen näkökulmasta katsottuna en lopulta toimi kovin ekologisesti.

Ja cd-soittimeen palatakseni, miksi ostaisin uuden laitteen, jos minulla on toimiva, vaikkakin vanhan formaatin masiina?

Tarkoituksenani ei ole hankkia itselleni minkään ekojeesuksen tai -natsin (ihan kummin vaan) sädekehää, vaan kertoa arkipäivän tarina siitä, kuinka vanhankin elektroniikan avulla voi yllättävästi pärjätä eikä aina tarvitse olla sitä uusinta teknologiaa joka paikassa. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja joskus uusinta tekniikkaa tarvitsee esimerkiksi töiden tekemiseen. Usein uudempi tekniikka myös kuluttaa vähemmän sähköä kuin vanhat tehottomat laitteet. Silti aika moni voisi harkita hieman tarkemmin uutta elektroniikkaa hankkiessaan sen todellista tarpeellisuutta.

Vai onko tällä lopultakaan mitään väliä?