perjantai 26. marraskuuta 2010

Kestovaipat

Vajaan viikon kokemuksella voin todeta, että kestovaippailu on yllättävän helppoa. Pyykkiä tulee muutenkin, joten se ei ole ongelma. Harsojen taittelu sujuu jo kuin ammattilaiselta ja lapsen ihokaan ei ole antanut merkkejä vaippaihottumasta. (Tosin lyhyen aikaa hän on vasta kestoja käyttänyt - sairaalassa kun oli kertikset käytössä)

Yllättävän moni on hämmästellyt kestojen käyttämistä ja todennut, että älkää itseänne kiusatko! No, emme kiusaakaan. Myös mieheni on suhtautunut kestovaippoihin erittäin myönteisesti eikä ole kokenut niitä millään tavalla haastavina. Ja epäilijöille sanottakoon, että hän vaihtaa vaipat lähes aina ollessaan kotona eli tässä asiassa hoitovastuu on jakautunut melko lailla tasan.

Laajempaa raporttia aiheesta luvassa sitten kun pääsyni nettiin stabiloituu. Halusin tällä pikku postauksella vain valaa uskoa niihin, jotka harkitsevat kestovaippailua, mutta joutuvat/ovat joutuneet mahdollisten epäilijöiden saartamiksi :)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Miniäitiysloma

Koska lapseni syntyi reilusti etuajassa, en ehtinyt aloittaa edes äitiyslomaa ja suurin osa valmisteluista jäi tekemättä. "Onneksi" pikku kaveri vietti sairaalassa reilun viikon, jonka aikana ehdin pikaisesti tehdä tärkeimmät ostokset ja laittaa mieheni kanssa asunnon kuntoon uutta asukasta varten.

Tämän erittäin kiireisen viikon aikana on tullut ihan miljoona postausaihetta mieleen, jotka yritän toteuttaa jossain vaiheessa. Tässä pientä esimakua tulevasta.

- Pikku kirppu, lastenkirpputori Tampereen Amurissa on aivan loistava paikka tehdä löytöjä lastenvaatteista harrastusvälineisiin. Suosittelen!

- Pikalounaalla perjantaina eksyttiin ystävän kanssa puolivahingossa aivan loistavaan lounaspaikkaan Puutarhakadulla. Eko Aldentin omistaa tunisialainen kaveri, joka sanoi käyttävänsä ruoissaan niin paljon luomuraaka-aineita kuin mahdollista. Suosittelen tätäkin!

- Lindexillä on pieni, mutta ihan hyvä valikoima luomupuuvillaisia vaatteita.

- Vauvat eivät paljon kosmetiikkaa tarvitse. Ostin kuitenkin Weledan sinkkivoidetta pepun rasvausta varten sekä Madaran kylpyöljyä. Näistä tulossa testauskommentteja jonkin ajan päästä.

- Nyt-liitteessä oli aivan loistava Anu Silfverbergin kolumni keskiluokasta ja eettisistä kulutusvalinnoista. Duunareita kaikki (löytyy netistäkin, mutten saa sitä tällä koneella liitettyä. Outoa muuten).

Lisää juttua näistä ja muista aiheista.... sitten kun elämä sallii :)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Hätähousun äiti

Vakaana aikomuksenani oli jatkaa säännöllistä päivitystahtia laskettuun aikaan asti, mutta lapseni päättikin toisin ja putkahti maailmaan hieman etuajassa. Eli kirjoittelu jää nyt satunnaisten postausten varaan, kunnes tästä päästään jonkinlaiseen arkirytmiin. Nyt on nimittäin kiirus hommata kaikki vauvakamat, joiden hankinnan jätin äitiysloman asiaksi.

Suuntana lähipäivinä siis vauvakaupat ja lastentarvikekirppikset.

Hip hei!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tampere Vintage 21.11.2010

Multa on jostain syystä mennyt autuaasti ohi tällainen tapahtuma kuin Tampere Vintage, jota mainostetaan Helsinki Vintagen pikkusisarena. Tapahtuma on nettisivujen mukaan järjestetty kertaalleen jo viime toukokuussa ja seuraava tuleminen on sunnuntaina 21.11. Eli aika pian!

Onneksi ehdin nähdä mainoksen ajoissa ja raivata tapahtumalle tilaa kalenteristani. Useamman kerran on nimittäin tullut harmiteltua sitä, ettei ole ehtinyt tai jaksanut lähteä Helsinkiin vintagen perässä. Mutta nyt siihen tulee vihdoin tilaisuus näin "lähitapahtuman" muodossa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Reilua ja reilua

Juha nosti eilen Vastuullisempia valintoja blogissaan esiin Pirkan uutuustuotteen, Reilun kaupan suklaajäätelön. Tuote oli kuitenkin pettymys, sillä reilua siinä olivatkin vain kaakaojauhe ja sokeri, ei esimerkiksi suklaa, jonka helposti olettaisi pääainesosaksi tuotteessa joka on nimetty sen mukaan.

Koin hieman samantyyppisen ihmetyksen, kun muutama viikko sitten törmäsin Pirkan Reilun kaupan vaniljakermajäätelöön. Aluksi olin innoissani ja pidin itsestään selvänä, että sen perusvaniljan tilalta ostankin tällä kertaa reilua jäätelöä. Tuoteselostetta hetken tarkasteltuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Vaniljakermajäätelössä oli nimittäin vain kaksi reilun kaupan ainesosaa: sokeri ja vaniljasokeri. Hinta oli silti moninkertainen tavalliseen vaniljajäätelöön verrattuna. Kun "tavallisen" litran vaniljajäätelöpaketin hinta pyörii kaupasta riippuen euron molemmin puolin, maksaa Reilun kaupan puolen litran paketti yli 7 euroa!

Miten pelkkä sokeri ja vaniljasokeri voivat nostaa hintaa näin paljon?

Onko hinnassa mahdollisesti hieman "reilun kaupan brändilisää", vai tekeekö muutama kalliimpi ainesosa todella noin reilun hintaeron tavallisen ja reilun tuotteen välille? Ihmettelen.

Vaikka olenkin kohtuullisen valistunut ja tiedostava kuluttaja, en ole silti valmis maksamaan ihan mitä tahansa siitä, että saan Reilun kaupan tuotteita. Kyllä reilun kaupan täytyy olla reilua myös ostajaa kohtaan.

Oma sekä Juhan kokemus pisti pohtimaan, mikä itse asiassa tekee jäätelön kaltaisesta jalosteesta reilun? Kuinka suuri osa tuotteen raaka-aineista pitäisi olla reiluja, että sertifikaatti myönnetään?

Riittääkö se, että kaikki tuotteen epäreilusti tuotetut ainesosat korvataan reiluilla, vaikka näitä "epäreiluja" ainesosia olisikin vain yksi? Ja meneekö tuotteiden brändääminen reiluiksi jo joiltain osin liian pitkälle?

maanantai 18. lokakuuta 2010

Geeniruoka on mautonta

Tämän päivän Aamulehdessä on minusta aika lohduton mielipide geenimanipuloiden ruoan puolesta. Markus Määttäsen mukaan geenimanipulointi on ainoa mahdollisuus maailman ruoantuotanto-ongelman ratkaisemiseksi ja luomu taas "rikkaiden teollisuusmaiden hyvinvoivien kansalaisten luomus".

Ööh, on tainneet Määttäsellä jäädä historian ja biologian tunnit koulussa väliin. Luomu eli luonnonmukainen viljely on käsittääkseni kuitenkin ollut se vallitseva ja ainoa viljelytapa melko pitkään ihmiskunnan historiassa. Se ei suinkaan ole muutaman trendihippeilijän 2000-luvun keksintö, vaikka siltä se ehkä brändättynä vaikuttaa.

Tuota "pientä lipsahdusta" enemmän kirjoituksessa kuitenkin ärsytti kirjoittajan sisäänrakennettu usko jatkuvaan väestönkasvuun. Senkin uhalla että olen itsekin parhaillani osallistumassa väestön lisäämiseen, totean kuitenkin, että meitä on täällä maapallolla ihan liikaa luonnon kestokykyyn nähden. Siksi maailman ruoantuotanto-ongelmiin pitäisi vastata pikemminkin väestönkasvua hillitsemällä kuin luomalla lisää mahdollisuuksia ihmislajin kasvattamiseksi. Lihansyönnin vähentäminen olisi myös yksi keino, jolla monet muutkin ongelmat saattaisivat ratketa.

Mauttominta jutussa oli kuitenkin sen otsikointi (Usko tai älä, geeniruoka maistuu hyvältä). Ihan kuin geenimanipuloitua ruokaa vastustettaisiin tai sitä epäiltäisiin sen maun vuoksi.

Onneksi viime viikolla saatiin EU:sta hieman valoisampia uutisia. 15.10. Hesari kirjoitti, että suuret luomumaat kuten Ranska ja Italia suhtautuvat geenimanipulointiin nihkeästi ja jo yli miljoona ihmistä on allekirjoittanut Avaaz.org -verkoston vetoomuksen geenimanipulointia vastaan. Euroopassa siis ollaan vielä puhtaan ruoan kannalla, ja luulenpa, että tämä trendi on vahvistumaan päin. Avaazin vetoomuksen voi allekirjoittaa osoitteessa https://secure.avaaz.org/en/eu_gmo/?vl, jonne itse löysin Kotiäidin luomulaakson kautta.

Aamulehti 18.1.20.2010 Puheenaihe, Usko tai älä, geeniruoka maistuu hyvältä
HS 15.10.2010 Talous, Ei geeniruokaa EU:n pihalla (maksullisessa paperi ja -verkkolehdessä)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Kestovaippaviikko

Tämä aihepiiri ei varmaan kaikkia lukijoitani kiinnosta, ymmärrän. Mutta kun asia tulee itselle ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi, niin mainitaanpa nyt sellainen asia, että tällä viikolla 11.-17.10. vietetään Kestovaippaviikkoa, jonka aikana erilaisilla tapahtumilla pyritään levittämään tietoa aiheesta.

Itselle kestovaippojen käyttäminen on itsestään selvyys. Ottaen huomioon kaiken muun eko- ja kierrätyshörhöilyni, en voisi kuvitellakaan käyttäväni lapselleni kertakäyttövaippoja. Ainakaan tässä vaiheessa.

Tällä hetkellä - kun en kestovaipoista tiedä vielä oikeastaan yhtikäs mitään - suunnittelen ompelevani itse osan vaipoista. Ompelu ei tosin ole vahvuuteni, mieluummin neulon ja virkkaan, mutta kestovaippainfon sivut onnistuivat vakuuttamaan siitä, että hieman vähemmilläkin ompelutaidoilla vaippojen teon pitäisi onnistua. Eli ei liene mikään ylitsepääsemätön urakka.

Mutta tähän asiaan alan perehtyä sitten kun jään äitiyslomalle. Ehkäpä kuulette aiheesta silloin lisää.

Ps. Ei huolta, ei tämä blogi pelkäksi mamma-lapsi-blogiksi tule muuttumaan, mutta silloin tällöin saatan lapsiin ja ekologiseen kulutukseen liittyviä aiheita sivuta.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Ihmisoikeudet esillä

Vaihteeksi hieman yhteiskunnalista asiaa. On nimittäin pakko postata ihan lyhyesti parista tämän viikon ihmisoikeuksiin liittyvästä uutisesta.

Ensinnäkin on todella hienoa, että Nobelin rauhanpalkinto uskallettiin tänä vuonna myöntää kiinalaiselle toisinajattelijalle, Liu Xiaobolle. Nyt Kiinan on pakko ottaa jotain kantaa ihmisoikeustilanteeseensa, sillä Nobelin myötä mediahuomio kohdistuu entistä painokkaammin Kiinaa kohtaan. Rohkea teko norjalaisilta - kunpa muissakin länsimaissa otettaisiin itseä niskasta kiinni ja tehtäisiin oikeasti jotain ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta. Tässä osoitan syyttävän sormeni erityisesti Kiinassa toimivia yrityksiä kohtaan.

Kiinan reaktioista voi lukea mm. Hesarista.

Toinen, surullisempi ihmisoikeuksiin liittyvä uutinen tulee kotimaasta, nimittäin tekeillä oleva ehdotus uudesta laista, joka kieltäisi kerjäämisen. Tästä voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta nyt totean vain lyhyesti, että kerjääminen, ja ennen kaikkea sen yleisin syy köyhyys, ei tästä maailmasta lakeja luomalla lopu. Suosittelen lukemaan Jari Tervon kolumnin aiheesta Uuden Suomen sivulta. Kommenttiosiosta kannattaa pysyä kaukana, ellei nimenomaisesti halua kiduttaa itseään.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Two in One -ekovihkisormus ja venäläiset mummot

Koska käytän koruja melko niukanlaisesti, en ole käsitellyt niitä juurikaan blogissani. Nyt ajattelin tehdä poikkeuksen. Menin nimittäin kirjoitustauon aikana naimisiin ja hankimme mieheni kanssa kierrätysmateriaalista valmistetut vihkisormukset.

Kyseessä on Tampereella toimivan Laura Saarivuori-Eskolan suunnittelemat ja valmistamat sormukset, joiden materiaalina on käytetty hopeahaarukoita.


Sormus on kaikinpuolin aivan täydellinen löytö. Paitsi että se on kierrätysmateriaalista ja siksi ekohenkinen, se on myös hopeaa (en pidä kultakoruista) ja kaiken lisäksi kaksipiikkisen haarukan tuoma muoto symboloi hauskasti sitä, että menimme suoraan naimisiin ilman kihlautumista. Sormuksessa on siis tavallaan sekä kihla- että vihkisormus samassa paketissa.

Laura Saarivuori-Eskolan koruja on myynnissä Tampereen Tallipihan puodissa sekä jälleenmyyjillä eri puolilla Suomea.

Ja ihan sattumalta luin tänään Aamulehden verkkosivulta, että Saarivuori-Eskola on juuri valittu vuoden nuoreksi kädentaitajaksi. Tämä tunnustus meni kyllä juuri oikealle henkilölle. Onnittelut!

Aamulehti 6.10.2010: Tamperelaisesta penninvenyttäjästä vuoden nuori kädentaitaja

Toinen, hieman aiemmin tehty ekokoruhankintani ovat Green papayan nappikorvakorut, joissa on käytetty ylijäämäkankaita. Kilpaurheiluaikanani ehdin jo oppia elämään ilman korviksia, mutta nämä matrjoska-aiheiset napit nähtyäni päätin taas kokeilla, josko korviin vielä saisi napit pistettyä.


Minun koruni ovat hieman eri väriset, mutta yhtä valloittavat kuin nämä Green Papayan sivuilta löytyneet napit.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Haasteelliset vaatteet

Olen pitkin syksyä seuraillut mm. Uudessa mustassa käytyä keskustelua eilen päättyneestä 6 vaatteen haasteesta (sopii myös mihin tahansa muuhun tavaraan, alkuperäisidea: Six items or less). Kampanjan tai haasteen tavoitteena oli saada osallistujat käyttämään syyskuun ajan vain 6 vaatekappaletta. Taka-ajatuksena lienee kerskakulutuksen kritisointi ja vaateostosten harkitumpi ennakkopohdinta.

Itsellä koko haaste meni vähän ohi. Osin tarkoituksella, osin siitä syystä, että mielessä on ollut niin paljon kaikkea muuta. Sitä paitsi periaatteessa tulin kyllä osallistuneeksi, sillä näin raskauden loppuvaiheissa, kun maha alkaa jo olla aika iso, vaatevalikoima on pakosta melko suppea. Yllättävän hyvin vähäiselläkin vaatemäärällä tulee toimeen. Tosin jossain vaiheessa uskon, että nämä muutamat housut ja tunikat alkavat ärsyttää. Kaipaan jo nyt tiettyjä rakkaimpia vaatteitani todella paljon. Ja toisin kuin haasteeseen syyskuussa osallistuneilla, minulla tämä vähien vaatteiden kanssa pärjääminen jatkuu vielä tuonne jouluun puolivälin yli tai jopa pidemmälle.

6 vaatteen haaste on monien muiden samantyyppisten kampanjoiden (autoton päivä, älä osta mitään päivä jne.) ohella ihan hyvä keskustelun herättäjä ja silmien avaaja, varsinkin kun tämä haaste on kestänyt päivän sijaan koko kuukauden. Silti on pakko kysyä, mitkä ovat lopulta tällaisen kampanjan pitkäaikaisvaikutukset. Muuttuvatko ihmisten ostotottumukset ja muuttavatko ihmiset käsityksiään siitä, kuinka paljon materiaa, tässä tapauksessa vaatteita, ihmisellä tarvitsee olla?

Itse en vaatteiden suhteen ole ollut aivan yhtä "hyvä" ekoilija kuin esim. kosmetiikan ja elintarvikkeiden. Olen silti jo teini-iästä asti ostellut vaatteita kirppareilta, korjaillut, tuunannut ja säästänyt hyvin säilyneitä suosikkivaatteita pitkäänkin.

Vanhin vaate, jota edelleen silloin tällöin pidän ja joka sopii erityisesti tähän raskausvaiheeseen erityisen hyvin, on vuonna 1994 Hollannista ostamani tunika. Jossain vaiheessa siskoni naureskelivat tälle vaatteelle, mutta nyt, kuudentoista vuoden jälkeen se onkin jälleen yllättävän ajankohtainen. Joskus siis vaatteiden arkistoiminen todella kannattaa.

Opiskeluaikana vaatteiden laatuun ja materiaaleihin tuli kiinnitettyä vähemmän huomiota. Yleensä hinta ratkaisi. Työelämään siirtymisen myötä olen pyrkinyt siihen, etten ostaisi huonoa halvalla, vaan vaikka kuinka kirpaisisi, yritän etsiä kestävän, ekologisen ja eettisesti valmistetun tuotteen. Tällä hetkellä tilanne on jo paljon parempi kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta edelleen toivoisin tarjolle enemmän ekologis-eettisiä perusvaatteita: trikoopaitoja, perusneuleita ja housuja laajasti eri väreissä. Designia ja erikoisempaa mallistoa kyllä löytyy tästä kategoriasta, mutta noita "vaatekaappia ylläpitäviä tuotteita" soisi tulevan tarjolle enemmän.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Uusia tuotetuttavuuksia


No niin, pitkästä aikaan päästään ihan asiaankin. Tästä taitaa tulla hieman sillisalaatti-postaus, sillä ajattelin vinkata teille erilaisista Reilun Kaupan ja luomutuotteista, joihin olen tässä kesän ja syksyn aikana törmännyt.

S-ryhmän tuotemerkki Rainbow on kunnostautunut luomutuotteissa. Silmiini on osunut esimerkiksi Turkissa luomupuuvillasta valmistettuja pumpulipuikkoja, jotka on kaiken lisäksi pakattu vielä kierrätettävään pahvipakkaiseen.

Toinen suosikkini on Rainbow'n luomukaurasta valmistetut pikapuurohiutaleet, jotka sopivat erityisen hyvin työpaikalle iltapäiväruoaksi. Myllärillä on pelkän kauran lisäksi vaihtoehtoina ovat puolukalla ja tyrnillä maustetut luomupuurot.

Pikaisen klikkailun perusteella kilpailevan ketjun Pirkalta näyttää taas olevan saatavilla Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vanupuikkoja. Puikot on valmistettu Ranskassa.

Näitä en ole kokeillut, mutta toimivat varmasti yhtä hyvin kuin nuo Rainbowtkin. Vielä kun saisi yhdistettyä Reilun kaupan ja luomun samaan tuotteeseen näin edullisesti.

Pirkka-merkin alta löytyy myös Earl Grey Reilun kaupan irtoteetä. Earl Grey on ehdoton must aamuisin, joten täytyypä käydä ostamassa tätäkin paketti kokeiluun. Viimeisen puolen vuoden aikana olen nautiskellut aamuisin Nordqvistin Reilu luomunen Earl Grey teetä, joka on siis nimensä mukaisesti sekä reilua että luomua, mutta nyt vaikuttaa siltä, että ainakin vakiokauppani Kalevan Prisma Tampereella on harmillisesti jättänyt sen pois valikoimistaan. Vinkatkaa, jos olette nähneet tätä myynnissä jossain muualla.

Esitellään tähän loppuun vielä aivan mainio siivousrätti, johon törmäsin taannoin Ruohonjuuressa. Kierti-merkkiset rätit on valmistettu bambusta Suomessa ja ne ovat pestävissä ja käytettävissä vuosikausia. Lisäbonuksena todella silmiä hivelevä design. Näillä kelpaa siivota!
















Saatavilla on tiskirättejä ja lattiapyyhkimiä sekä tuotteita henkilökohtaiseen hygieniaan. Tuotteita saa ainakin Tampereella Ruohonjuuresta ja kehräsaaren Pikkuputiikista.

Kiertin sivuilta voi tsekata muun Suomen myyntipaikat tai tilata verkosta. Sivuilta saa myös infoa rättien pesusta ja käytöstä.

Seuraavissa postauksissa aiheina saattavat olla ekohäät, äitiysvaatteet tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen ruohonjuuritasolla. Saa nähdä, mistä nyt eniten satun innostumaan.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Paluu arkipäivän aktivismiin

Pitkän tauon jälkeen arkipäivän aktivisti on päättänyt taas aktivoitua digitaalisesti. Käytännön arkipäivän aktivismia en ole tässä tauon aikanakaan heittänyt sikseen, vaan lähinnä tämä kirjoittaminen piti hetkeksi jättää muiden kiireiden vuoksi.

Toivottavasti te lukijat ette ole tyystin kaikonneet sillä mietintämyssyyni on ehtinyt kertyä monia juttuaiheita, joita alan toteuttaa pikku hiljaa.

Blogiin on luvassa muutamia pieniä muutoksia. Ensinnäkin tulen entistä enemmän keskittymään paikallisuuteen ja erityisesti Tampereen tarjontaan ja tapahtumiin. Toiseksi uutena teemana tulen käsittelemään ekologisia ja eettisiä vauvatuotteita. Laskettuaika on joulun tienoilla ja kohta alkaa olla aika ryhtyä tekemään hankintoja. Jotain on toki jo hankitty, mutta niistä lisää myöhemmin.

Tästä eteenpäin tarkoituksena olisi päivittää blogia kerran viikossa. Tulevaisuus näyttää vakiintuuko joku tietty päivä tähän tarkoitukseen.

Seuraavassa kirjoituksessa teemana ovat uudet luomu- ja Reilun kaupan tuotteet, joihin olen viime aikoina törmännyt.

Siihen asti, nauttikaa syksyn väriloistosta!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Take it easy

Nyt näyttää siltä, että tämän blogin kirjoittelu jää joksikin aikaa hieman vähemmälle huomiolle. Kroppa, tarkemmin vatsa, on viime aikoina viesteillyt, että nyt menee tytöllä vähän liian lujaa. Kun vielä lääkäri vahvisti asian, ymmärsin että slow-life-asenne (tai leppoistaminen) pitää ottaa ihan vakavasti, jos ei halua kärsiä omituisista vatsakivuista loppuelämäänsä.

Siksipä keskitynkin nyt hetken aikaa rentoon, pakottomaan elämään ja oleiluun ja palailen tänne aina silloin kun se tuntuu hyvältä ja sopivalta. Töistä kun ei voi tässä tilanteessa oikein joustaa, on valitettavasti joustettava jostain muusta.

Elämä on elämistä, ei kiireitä ja deadlineja varten.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kyllähän turkki pitää saada föönata...

Tämänpäiväinen Wulffmoregenthaler (Hesari 13.4.2010) kiteyttää osuvasti ehkä suurimman ympäristön suojeluun ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvän ongelman länsimaissa. Omasta elintasosta on niin vaikea tinkiä.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Asenne esiin - seksuaalirikoslait uusiksi

Seksuaalirikosten lievä rangaistuskäytäntö on viime aikoina ollut tapetilla. Laissa asteikkoa riittäisi ankarimpiinkin rangaistuksiin, mutta jostain syystä - lieneekö taas se kuuluisa maan tapa - tuomiot ovat suurimmaksi osaksi pysytelleet asteikon alapäässä.

Monilla tahoilla on vaadittu uudistuksia lakiin, äänekkäimpänä Amnesty, jonka mukaan kaikki tahdon vastainen seksi pitäisi tulkita raiskaukseksi.

Amnesty on kevään mittaan kerännyt allekirjoituksia lainsäädännön uudistamista vaativaan adressiin. Viime kuun lopulla luovutettuun vetoomukseen osallistui lähes 15 ooo allekirjoittajaa.

Amnestyn tiedotteen mukaan kukaan vetoomuksen vastaan ottaneista kansanedustajista ei vastustanut vaatimusta. No, kukapa tuollaista vaatimusta kehtaisi julkisesti vastustaakaan. Eri asia onkin sitten jo se, tehdäänkö lakiin oikeasti mitään muutoksia. Toivottavasti - sillä nykyinen laki tuntuu jo aikansa eläneeltä.

Vetoomus meni jo, mutta kampanjaan voi edelleen osallistua esimerkiksi ostamalla Asenne esiin t-paita: Amnestyn verkkokaupasta.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Reilua kultaa ja kierrätyskoruja

Reilun kaupan periaatteet ovat leviämässä myös kulllan kaivuuseen Latinalaisen Amerikan maissa. Niin kuin monen muunkin tuotteen kohdalla itse raaka-aineen kerääjät eivät saa varsinaisen tuotteen hinnasta kuin murto-osan. Pienkaivoksilla työskentelevien elinolot ja tulot ovat usein huonot, vaikka kulta sinänsä on raaka-aineenakin arvokasta. Tämä on mielestäni aika hieno laajennus Reilun kaupan sertifikaatille.

Lisää aiheesta Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tiedotteessa:
Reilu kauppa kasvoi vuonna 2009 ja laajenee kultaan

Reilujen korujen ohella kannattaa muistaa myös kierrätetyt korut, joita on viime aikoina tullut tarjolle kiihtyvällä tahdilla. Itse piipahdin vähän aikaa sitten ostoksilla Tampereen Tallipihalla vanhoista pöytähopeista koruja suunnittelevan Laura Saarivuori-Eskolan puodissa. Kuvia Laurase-merkin tuotteista osoitteesta www.laurase.com. Aikas kivoja, vai mitä?

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Arkipäivän aktivisti päätyi top-listalle!

Vielä yksi postaus tälle päivälle. Tein nimittäin hauskan ha hämmentävän löydön. Blogini löytyy kansainvälisen Cision -firman ympäristöblogilistauksen sijalta 10. Cision listasi ympäristöblogit.

Listalla on sekä asiantuntijoiden että "amatöörien" blogeja. Useita mielenkiintoisia sivuja, joista itselle ainoa tuttu on oikeastaan Daily eko. Käykäähän tsekkaamassa ja löytämässä uusia ideoita.

1. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa http://leostranius.fi/
2. Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta http://tuukkasimonen.blogspot.com/
3. Gaia http://planeetta.wordpress.com/
4. SLL:n ilmastoblogi http://ilmastoblogi.wordpress.com/
5. Greenpeacen blogi http://blogi.greenpeace-online.net/
6. Villi planeetta (WWF Suomi) http://www.wwf.fi/villiplaneetta/
7. Daily Eko - luonnollisempaa arkea http://dailyeko.blogspot.com/
8. Ville-Veikko Mastomäki http://mastomaki.blogspot.com/
9. Ekofokus http://www.ekofokus.com/
10. Arkipäivän aktivisti http://arkipaivanaktivisti.blogspot.com/


*****
Vaikka kirjoitankin tätä blogia aivan täysin huvikseni, vailla pyrkimystä minkäänlaiseen maailman maineeseen, on hauska huomata, että tätä luetaan. Blogini elää sen mukaan, miten muu elämä soljuu. Eli välillä innostun ja ehdin kirjoittelemaan tiheästi. Toisinaan blogi on miltei täydellisessä koomassa. Koska ekokirjoittelu on aivan puhdas harrastus, en jaksa stressata siitä, että tätä pitäisi jotenkin säännöllisesti päivittää. Stressin aiheuttajia on elämässä muutenkin ihan riittämiin. Siksi myös jatkossa sama epäsäännöllisen säännöllinen meininki jatkuu.

Joka tapauksessa haluan tämän myötä kiittää kaikkia teitä lukijoita. Sillä kaikesta huolimatta, ei ole kirjoitusta ilman oletettua yleisöä. Ja jos yksikin teistä tekee blogini vaikutuksesta edes pienen muutoksen kulutustottumuksissaan, maailma on jo piirun verran parempi paikka.

Kestohedelmäpussi

Sain ystävältäni vinkin myyntiin tulevasta uudesta ekotuotteesta. Joidenkin kaupunkien ruokakauppojen hedelmä- ja vihannesosastoille on nimittäin tullut kokeiluluonteisesti myyntiin ekologisia kestohedelmäpusseja. Näillä kestopusseilla voi siis korvata useita kertakäyttöisiä muovi- tai paperipusseja.

Kestopusseja on saatavilla 29.3.– 25.4. K-kaupoista, Nokialla, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Rovaniemellä. Tampereella sitä pitäisi olla Prismoissa sekä S-market Pendoliinossa ja Sale Järvensivussa.

Viimeksi Kalevan Prismassa käydessä en kestopusseja valitettavasti löytänyt.

Kestopussi on Punaisen ristin principles in action -tuote, jota Suomeen välittää Nexet oy. Osa pussien tuotosta menee Punaisen ristin kotimaan toiminnan tukemiseen.

Ihan jees idea, varsinkin kun samalla voi tukea Punaista ristiä. Kestopusseja voi toki tehdä itsekin. Minulla on itse asiassa ollut harvakseltaan käytössä tämäntyyppinen kestopussi, mutta ongelmana on ollut sen unohtaminen kotiin kauppareissulle lähdettäessä.

Kirjojen ostolakko jatkuu

Tämähän lähti liikkeelle siitä, että olen vuosien varrella haalinut kirjahyllyyni lukemattomia kirjoja, joista moni on edelleen lukematon. Jokseenkin sivistyneestä harrastuksestani on se huono puoli, että hyllyt täyttyvät nopeammin kuin ehdin lukea ostamiani kirjoja. Osan tietysti säästän, mutta useimmiten kirjan voi pistää lukemisen jälkeen kiertoon.

Kirjojen ostolakon tarkoituksena on siis saada minut lukemaan hyllymetrin verran kirjoja, jotta saan tilaa uusille, joita pääsen ostamaan lakon loputtua. Koko ajan voin toki lukea myös kirjastosta tai kavereilta lainattuja kirjoja. Ainoa rajoitus on, etten saa ostaa niitä.

Lakko on pitänyt kohtuullisen hyvin. Taannoisella työmatkalla kävin tapani mukaan paikallisessa kirjakaupassa ja muistin vasta ostoksen maksettuani, että näitä kirjoja ei nyt saanutkaan ostaa. No, kyseinen englanninkielinen romaani menee sitten hyllymetrin jatkoksi.

Toinen repsahdus sattui, kun vein kasan jo ennen lakkoa lukemiani kirjoja divariin. Niistä sai paremman hinnan jos vaihtoi kirjat kirjoihin, joten matkaani lähti venäläistä runoutta.

Muuten on "pysytty ruodussa" ja luettu paljon kirjoja. Tämä tempaus on itse asiassa vähentynyt turhaa tv:n katselua. Paljon mieluummin luen hyvää kirjaa kuin surffailen päättömästi kanavilla ja valitan kun ei tule mitään järkevää.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Vanhoillakin pärjää

Tämän kirjoituksen jälkeen pidätte minua todennäköisesti jonnekin 1990-luvulle jämähtäneenä elektroniikkakonservatiivina. Tästä ilmeisestä riskistä huolimatta aion paljastaa teille viime aikoina tekemiäni ympäristöä säästäviä päätöksiä. Aiheena on elektroniikka, erityisesti viihde sellainen.

Koko jutun ydin lähtee oikeastaan siitä, että olen suunnitellut jo pitkän aikaa uuden kannettavan tietokoneen hankkimista. Se olisi kaikin puolin järkevää ja ihan perustelua jopa tosi tiukalle ekouskovaiselle, sillä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kannettavana on Compaq vuodelta 2002. Sen käyttöjärjestelmä ei ole edes Windows XP, vaan Millenium edition, josta on tosin ollut se hyvä puoli, että viruksista ei ole ollut kovin paljon huolta. Kukapa jaksaisi nähdä vaivaa jonkun Millenium edition -koneen sekoittamiseen.

Koneeni toimi yllättävänkin hyvin jonnekin vuoteen 2006 asti ja sain kirjoitettua sillä menestyksekkäästi graduni ja ensimmäiset haparoivat tutkimussuunnitelmani väitöskirjaa varten. Lupasin itselleni uuden kannettavan, kunhan saisin ensimmäisen apurahan.

No, apuraha tuli ja sen mukana myös työhuone pöytäkoneineen yliopistolla. Koska kannettavani toimi edelleen kohtalaisesti ajattelin venyttää uuden koneen hankintaa siihen asti, kunnes sen toimintakyky heikentyisi ratkaisevasti.

Vuoden 2008 aikana koneeni ei enää jaksanut pöyrittää paisuvia nettisivuja, mutta muut ohjelmat toimivat hyvin, tosin melko hitaasti. Aloin tosissani harkita uutta konetta, sillä mitä nykypäivänä tekee tietokoneella, jolla ei pääse nettiin?

Kuten varmaan arvaatte, en ole edelleenkään ostanut uutta kannettavaa. Syitä tähän on kaksi. Teen töitä tietokoneella, mikä tarkoittaa sitä, että istun päivittäin vähintään 8 tuntia koneen ääressä. Sen jälkeen ei houkuttele enää kamalasti jatkaa samaa vielä kotonakin. Toiseksi työkoneeni on edelleen loistava ja koska voin hoitaa sillä myös yksityisiä asioita, en ole keksinyt vielä riittävän painavaa syytä sille, miksi tarvisin uuden koneen. Vanhalla voin nimittäin edelleen hoitaa nettiä lukuun ottamatta kaikki muut asiat.

Teen silloin tällöin töitä kotona ja siihen netitön kone on mitä parhain. Työhuoneella harhautuu usein lukemaan kaikenlaista tyhjänpäiväistä kesken työpäivän. Mutta kun teen töitä kotona ilman nettiä, tulosta syntyy huomattavasti tehokkaammin. Kahdeksan vuotta vanha kannettavani itse asiassa jopa hieman nopeutui kun poistin siitä turhaksi käyneen virustorjunnan ja muita ohjelmia, joita se ei enää tarvitse.

Vanhan kannettavan lisäksi otin hiljattain käyttöön myös vuonna 2001 ostetun kannettavan cd-soittimen, joka oli mukanani edellisessä postauksessa mainitulla Hamburgin-matkalla. Olisittepa nähneet niiden saksalaisnuorten ilmeet kun vaihtelin cd-levyjä soittimeen. "Eikö kukaan ole kertonut tuolle urpolle, että mp3-soittimet on keksitty?"

Jostain syystä en ole tullut hankkineeksi mp3-soitinta enkä ole myöskään kirjautunut spotifyihin. Ehkä olen todella kummajainen, mutta materialistina olen rakastunut omaan levykokoelmaani, jota päivitän jatkuvasti. Kuuntelen mieluummin kokonaisia levyjä, hypistelen levyjen kansia, ja parhautta on se, jos levyn saa todella muinaisessa muodossa eli vinyylinä. Tästä materian hankkimisen näkökulmasta katsottuna en lopulta toimi kovin ekologisesti.

Ja cd-soittimeen palatakseni, miksi ostaisin uuden laitteen, jos minulla on toimiva, vaikkakin vanhan formaatin masiina?

Tarkoituksenani ei ole hankkia itselleni minkään ekojeesuksen tai -natsin (ihan kummin vaan) sädekehää, vaan kertoa arkipäivän tarina siitä, kuinka vanhankin elektroniikan avulla voi yllättävästi pärjätä eikä aina tarvitse olla sitä uusinta teknologiaa joka paikassa. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja joskus uusinta tekniikkaa tarvitsee esimerkiksi töiden tekemiseen. Usein uudempi tekniikka myös kuluttaa vähemmän sähköä kuin vanhat tehottomat laitteet. Silti aika moni voisi harkita hieman tarkemmin uutta elektroniikkaa hankkiessaan sen todellista tarpeellisuutta.

Vai onko tällä lopultakaan mitään väliä?

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Tampereen tienoilla majaileville olisi seuraavassa ekohenkinen menovinkki. Huomenna lauantaina voi nimittäin osallistua helposti kahteen ekotapahtumaan yhdellä kertaa. Paikkana on Tammelan torin kulmilla sijaitseva ravintola Kahvilla, jossa klo 20.30-21.30 vietetään kansainvälistä ilmastokampanjaa Earth houria. Kahvillassa Earth hourin viettoon yhdistyy myös porkkanamafian tempaus, jonka tuotto menee perinteisesti ravintolan ekotehokkuuden parantamiseen.

Kahvilla on muutenkin tsekkaamisen arvoinen paikka ihan jo sen vuoksi, että toiminta perustuu lähtökohtaisesti ympäristönäkökulmien huomioon ottamiseen. Menussa on runsaasti luomuruokaa ja vegaanitkin on otettu huomioon. Cappucinonsa tai lattensa saa joko lehmänmaidolla tai soijalla.

Ps. Porkkanamafia on uudistanunt sivunsa: www.porkkanamafia.fi/

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Vintagea Hamburgissa

Jos satutte seikkailemaan Saksassa päin, tässä olisi pieni vinkki alkuviikon työmatkalta Hamburgista. Ihan päärautatieaseman lähettyvillä, Kurze Mühren kadulta löysin aika mainion 1950-70-luvuille keskittyneen second hand-kaupan nimeltään Vintage&Rags. The other kind of second-hand. Pikaisen vilkaisun perusteella ei kyllä selvinnyt, mistä tuo other kind of second hand tulee. Minun silmiini valikoima näytti aika samalta kuin muissakin alan liikkeissä.






Hamburgissa olisi myös ollut myös Globe hopen tuotteita myyvä LilleStor, Schanzenstraße 97, jonne en kuitenkaan hyvistä aikeista huolimatta ehtinyt.

Ja jos nälkä yllättää, alle kympillä saa maittavan lounaan Sushi factorysta...

torstai 4. maaliskuuta 2010

Perättömän laskun mitätöinti onnistui

Kirjoittelin viime viikolla kaveristani, jolle suoramarkkinointikieltoa kauppaava yritys oli tehnyt tepposet. Yritys oli tulkinnut myönteisen suhtautumisen suoraan tilaukseksi ja lähetti hänelle laskua laskun perään vaikka henkilö itse ei ollut tilausta mielestään tehnyt. Lopulta postiluukkuun ilmestynyt perintälasku sai kaverini toimimaan. Hän otti yhteyttä kuluttajaneuvontaan ja teki reklamaation firmalle. Ja tämä tepsi. Lasku mitätöitiin välittömästi. Kaverini teki tämän lisäksi vielä ilmoituksen laskun mitätöinnistä perintötoimistolle - ihan siltä varalta, ettei tieto olisikaan kulkeutunut sinne asti. Nyt tilanne näyttäisi olevan selvä. Jos jotain kuitenkin vielä ilmenee, raportoin asiasta täällä.

Siltä varalta, että joku teistä lukijoista sattuu törmäämään samantyyppiseen toimintaan, voisin linkata teille kuluttajaviraston sivuilta pienen pätkän teemaan liittyen. Kiitokset Kulutusjuhla-blogin Marille tästä vinkistä.

Eli kuluttajaviraston mukaan: puhelinmyynnissä myyntitarkoitus on esitettävä ymmärrettävästi ja se kaikkein tärkein tämänkaltaisen tapausten kannalta: näyttövelvollisuus tilauksesta on yrityksellä.

www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/yritykselle/etamyynti/puhelinmyynti/.

torstai 25. helmikuuta 2010

Epäilyttävä yritys liikkeellä

Viime kuukausina on useampi tuttuni saanut soiton suoramarkkinointikieltoa tarjoavalta yritykseltä. Moni on tästä palvelusta kieltäytynyt, mutta yksi tuttuni kiinnostui ja yritys kertoi lähettävänsä lisää tietoa palvelusta. Tuttuni sai postitse lisätietoa, sopimuspohjan ja laskun. Palvelu ei kuitenkaan tuntunut tarpeelliselta eikä hän näin ollen allekirjoittanut sopimusta eikä lähettänyt sitä eteenpäin.

Eipä aikaakaan kun hänelle saapui muistutuslasku - siis palvelusta, jota hän ei ollut edes tilannut. Jälleen kerran lasku ohitettiin, koska sille ei ollut perusteita. Tällä viikolla hän sai yllätyksekseen kirjeen perintätoimistolta, joka vaati summaa nyt jo kaksinkertaisena, perimiskuluineen. Edelleenkään tuttuni ei ollut tehnyt sopimusta kyseisestä palvelusta.

Kyseisellä firmalla tuntuu olevan selvä huijausstrategia, joka häilyy kuluttajasuojalain rajamailla. Kuluttajille tarjotaan palvelua ja jos suostuu ottamaan vastaan lisätietoa yritys tulkitsee sopimuksen syntyneen, vaikka asiakkaalle tällaista käsitystä ei jääkään. Lain mukaan suullinen ja kirjallinen sopimus ovat yhtä päteviä, tosin suullista sopimusta on vaikeampi näyttää toteen.

Eniten tässä tapauksessa haisee se, että yritys ja sen käyttämä perintäfirma ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa. Perintätoimisto itse asiassa hoitaa yrityksen rahaliikenteen. Eli yritys on varautunut siihen, että kaikki asiakkaat eivät tajua tilanneensa tuotetta, maksamattomat laskut viedään perintään, jolla saadaankin tuplahinta tuotteesta.

Kehottaisin siis varovaisuuteen, jos sinulle satutaan tarjoamaan suoramarkkinoinnin kieltävää palvelua puhelimessa. Saatat yllätykseksi tilata palvelun huomaamattasi ja joutua tekemisiin perintätoimiston kanssa.

Tuttuni teki tästä tapauksesta reklamaation kyseiselle firmalle. Raportoin täällä myöhemmin kuinka asia etenee.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Ihan voi panna suunsa kiinni ja todeta: tätä minä en syö

Tästä tämä lähti...

Helsingin kaupunginvaltuusto: Kasvisruokapäivä

Videoklikki Helsingin kaupunginvaltuuston kasvisruoasta käymästä keskustelusta vetää sanattomaksi. Kaikenlaista olen kasvissyönnistä kuullut sen 16 vuoden aikana, jolloin olen ollut kasvissyöjä, mutta mihinkään vastaavaan en ole aiemmin törmännyt.

Muutaman valitun puheenvuoron perusteella kerran viikossa pidettävän kasvisruokapäivän ehdottaminen on

"elitististä, moralistista ja ällöttävää".

"Ei ole oikein, että ideogisista syistä pakotetaan lapset siirtymään kasvisravintoon"
,

sitä paitsi

"ois ehkä hyvä, että oppilailla olisi jotain, mistä he saa päättää eli edes sen mitä he pistävät suuhunsa"
,

ja lopuksi suuri suosikkini:

"ihan voi panna suunsa kiinni ja todeta: tätä minä en syö"
.

Hmm, voisiko joku valmistaa minua siitä, miksi koulussa pitäisi lähtökohtaisesti olla jotain, mistä lapset saisivat itse päättää. Eikö koulussa olla sitä varten, että siellä opitaan tulevan elämän kannalta tärkeitä asioita. Kasvavat ja kehittyvät lapset eivät aina tiedä omaa parastaan ja siksi he eivät itse päätä, mitä koulussa tehdään. Sama koskee mielestäni myös ruokaa. Sen vuoksi kouluruokailussa ei tarjota hampurilaisia ja pizzaa, vaan terveellistä perusruokaa, josta siitäkään kaikki eivät aina tykkää. Toiseksi vähän epäilen, että helsinkiläislapsilta ei ole edes kysytty, haluavatko he yhden kasvisruokapäivän viikossa. Tähän on siis aika naurettavaa vedota.

On myös surkuhupaisaa väittää, että hukkaan menevän ruoan määrä tulee automaattisesti kasvamaan kasvisruokapäivän myötä, kun sapuska ei kelpaa. Haloo, kelpaako kaikille sitten ne koulujen nami-nami-liharuoat joka päivä? Jos muistelen omia kouluaikojani silloin kun vielä söin lihaa, ei tule kovin ruusuisia kuvia mieleen. Kyllä ne inhokki ruoat löytyvät ihan kaikista kategorioista.

Ja tuohon viimeiseen lausahdukseen viitaten, saako näin toimia minkä tahansa ruoan kohdalla. Saako esimerkiksi liharuoan kanssa tarjottavista kasviksista kieltäytyä samaan periaatteeseen vedoten? Ja saako myös sellaisista liha- tai kalaruoista kieltäytyä, joista ei tykkää vai koskeeko tämä toimintamalli vain tuota saatanallisen ideologista kasvisruokaa?

Näiden ja muiden videolla nähtävien kommenttien perusteella herää kysymys, mitä nämä ihmiset oikein pelkäävät? Kunnon perusteita kasvisruokapäivää vastaan ei näiden puheenvuorojen joukosta löytynyt - päinvastoin, argumentaation perusteet tuntuvat näillä koulutetuilla ihmisillä olevan aivan hukassa. Vastustuksen taustalla lienee siis aivan jotain muuta.

Pelätäänkö tässä sitä, että sekaravintoa käyttäviltä viedään pikkuhiljaa "moraalinen oikeus" mussuttaa joka päivä lihaa. Onko taustalla suurten ikäluokkien kauhukokemukset entistajan kouluruokailusta, jossa kasvisruoat olivat puurovelliä ja kaalikeittoa? Vai edustavatko kasvisruoanvastustajat kenties lihateollisuutta ja vaarana on aineellisen tuen katoaminen? Vai pelko siitä, että normiksi muuttunut käsitys lihan todellista suuremmasta merkityksestä ihmisen ruokavaliossa, kääntyykin pikkuhiljaa terveempään suuntaan? Tai ehkä tässä vain vastustetaan vihreitä puolueena.

Ja kaikki tämä keskustelu lähti liikkeelle niin isosta ja kamalasta asiasta kuin, että helsinkiläiskouluissa tarjottaisiin yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa kaikille oppilaille. Ja kääntäen, helsinkiläislapset pakotetaan olemaan ilman lihaa tai kalaa yhden aterian verran viikossa.

Kenelle tämä ruokavalio olikaan ideologinen kysymys?

maanantai 22. helmikuuta 2010

Putiikki rannalla on nyt Onkiniemessä

Selasin viime viikolla pitkästä aikaa blogini linkkilistaa läpi ja huomasin, että Putiikki rannalla on muuttanut Onkiniemeen eli ihan kiven heiton päähän Särkänniemestä. Aiemmin kauppa sijaitsi kaukana kaukana keskustasta eikä sinne siksi tullut lähdettyä. Nettikaupassa kävin toki kurkkimassa, mutta eihän se mitenkään vastaa sitä, että pääsee itse hypistelemään vaatteita ja kenkiä.

Siksipä lauantain kirppiskierrokseen sisällytettiin piipahdus Putiikissa rannalla, joka oli kyllä ihanimpia vaate/sisustuskauppoja, joissa olen käynyt. Putiikki sijaitsee vanhassa punatiilisessä teollisuusrakennuksessa, jossa ylläribonuksena oli vielä Pannu ja huone -bistro. Notkuvat herkkupöydät, sydämellinen palvelu ja ranskalaissävelet saivat kirpeän pakkaspäivän tuntumaan elämykseltä. Ehdoton ensi kesän pyöräretken kohde.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Luomulaatikko testattu

Tampereella jo jonkin aikaa toiminut Luomulaatikko on nyt testattu. Homma toimii niin, että tilaat haluamasi luomutuotteet Luomulaatikon nettisivujen kautta ja ne tuodaan ovellesi alueesi jakopäivänä. Tuotteet voi myös hakea itse Luomulaatikon Nekalassa sijaitsevista tiloista (Ahlmannintie 56). Tarjolla on hedelmiä, vihanneksia ja juureksia sekä muita elintarvikkeita ja muutamia ekotuotteita. Hedelmät, vihannekset ja juurekset myydään 5-6 kilon laatikoissa, joista on saatavilla erilaisia yhdistelmiä.

Aloitin kokeiluni laatikolla, jossa oli sekalainen valikoima luomuvihanneksia ja -juureksia. Systeemi toimi erittäin hyvin ja tuotteet olivat loistokunnossa, mitä ei aina voi sanoa kaupan vihanneksista. Kaiken lisäksi tuollaisen muiden kokoaman "yllärilaatikon" tilaamisessa on aina pientä jännitystä mukana. Ja tuleepahan kokeiltua sellaistakin, mitä ei itsellä tarttuisi kaupan vihannesosastolta mukaan. Esimerkiksi fenkoliin en olisi ehkä tutustunut muuten. Nyt se odottelee jääkaapissa pääsyä johonkin kivaan ruokaan.

Ja näin loppukevennykseksi sopiikin hyvin päivän Hesarin (tai siis jo eilisen) Biller-sarjakuva, jossa kommentoidaan kevyttuotteita aika osuvasti. (Olisin heittänyt tähän linkin, mutta Billeriä ei Hesarin nettisivuilla valitettavasti ole, sniff. Malin Billerin kotisivuilta voi joka tapauksessa käydä kurkkaamassa muita hauskoja juttuja, joissa muutamissa kommentoidaan myös ekoasioita: www.biller.se)

tiistai 16. helmikuuta 2010

Eko-designea Brooklynissa

Tadaa - tässä se nyt vihdoin tulee. Pikakatsaus muutamaan Brooklynin ekoputiikkiin.

Viime marraskuisella - aivan liian lyhyellä - New York-Boston-matkallani ehdin jonkin verran haistella New Yorkin ekovaatetarjontaa.

Muutamassa päivässä ehtii nähdä niin vähän, etten väitä olevani mikään asiantuntija, mutta ajattelin kuitenkin jakaa nämä muutamat mielenkiintoiset löydöt, jos joku vaikka sattuisi kaupungissa piipahtamaan.

Kokemukseni mukaan Manhattanilla oli aika paljon peruskauppoja, joita löytää muualtakin. Tosin pyörin pääasiassa Broadwaylla, joten sivukujien pikkuputiikit jäivät kokematta. Brooklynista, ja erityisesti Park Slopen alueelta, jossa ystäväni luona majailin, löytyi yllättäen aivan ihania pieniä kauppoja. Tässä muutama, joissa ehdin piipahtaa.

Lempparikauppani oli ehdottomasti Brooklynin 5th Avenuella sijaitseva Eidolon, joka pohjaa paikallisuuteen ja käsityöhön.

Harmittavasti matkabudjetti oli tässä vaiheessa jo ylitetty, puhumattakaan matkatavaroiden painosta. Siksi todella mainiot kengät saivat jäädä odottamaan toista ostajaa. Putiikissa on omistajan itsensä suunnittelemien vaatteiden lisäksi myös muiden paikallisten suunnittelijoiden tuotteita. Käsittääkseni tilaaminen onnistuu myös netin kautta, tosin postimaksut Atlantin yli ovat melkoisen hintavat.


Brooklyn Industries samaisella 5th Avenuella käyttää tuottannossaan sataprosenttisesti tuulivoimaa, kuten kuvasta näkyy. Tarjolla oli runsas valikoima laukkuja, huppareita, mekkoja ja kaikenlaista pikkusälää. Täältäkin olisi tehnyt mieli ostaa vaikka ja mitä, mutta onnistuin pitämään kukkaron nyörit tiukalla.

Kolmas paikka 5th Avenuella, jossa piipahdin oli second hand -putiikki Odd Twin. Tarjolla oli kaikkea mahdollista vaatteista ja kengistä laukuihin, koruihin ja erilaisiin sisustustavaroihin. Täältä mukaan tarttui ehkä maailman ihanin käsilaukku, jonka kuvan toivottavasti muistan joskus ottaa ja lisätä tänne. Odd Twinin nettisivut ovat valitettavasti olemattomat. En osaa sanoa, onko niihin tulossa muutosta lähiaikoina.


Sitten vielä linkit pariin paikkaan, joissa piipahdin todella pikaisesti.

Diane Kane - vaatteita, koruja ja sisustustarvikkeita kestävään käyttöön

Kiwi - ei mitenkään erityisen eko, mutta ideana laadukas suunnittelu ja pienet mallistot

En toki halua yllyttää ketään lentämään New Yorkiin ja tuskin kukaan sinne nyt vain näiden takia lähtisikään. Mutta jos olet jo muutenkin suuntaamassa sinne ja ehdit viettää aikaa vaatekapoissa, voin lämpimästi suositella kaikkia näitä ja yleisestikin tuota Park Sloapen aluetta (erityisesti 5th Avenue ja Atlantic Avenue). Maaliskuussa olisi tilaisuus ottaa selvää Hamburgin ekoelämästä. Kyseessä on kaksi päivää kestävä työmatka, joten voi olla, etten ehdi tätä projektia toteuttaa. Raportoin, jos jotain sen arvoista ilmenee.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Sniff

Lattiakaivo-ongelma on nyt ratkennut. Koska lattiakaivo ei reagoinut perusteelliseen pesuun millään tavalla, päätin turvautua epäekologisimpaan vaihtoehtoon. Ostin perusmyrkkyä ja homma hoitui sillä. En ole ylpeä, mutten viitsinyt toista kertaa ostaa ekokaupan lattiakaivoon tarkoitettua ainetta vain todetakseni, ettei se toimi.

Nyt hartain toiveeni on, että ongelma oli tilapäinen. Jatkossa täytynee kokeilla jotain kangasviritelmää tai vastaavaa, jotta hiuksia ja muuta moskaa ei pääsisi putkia tukkimaan. Jos siis säännöllinen pesu ei riitä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

No impact man

Kiitos ystäväni näin eilen erittäin kiintoistan ekoleffan No impact man. Moni on tästä varmaan kuullutkin, mutta niille, jotka ovat asiasta yhtä autuaan tietämättömiä kuin minä ennen eilistä, tiedoksi, että kyseessä on neworkilaisen kirjailijan Colin Beavanin ekoprojekti. Beavan kokeili vuoden ajan erittäin puritaanista ekodieettiä. Vuonna 2006 alkaneen projektin aikana koko hänen kolmihenkinen perheensä pyrki mahdollisimman vähäiseen luonnon kuormittamiseen eikä esimerkiksi käyttänyt lainkaan wc-paperia, sähköä, jääkaappia, tv:tä, roskista, autoa jne vuoden aikana. Projektista ja sen vaikutuksista tarkemmin: No impact man.

Jotkut no impact -projektin jutuista tuntuivat äkkiseltään aika absurdeilta ja osa toisaalta omaan arkeen jo kuuluvilta itsestään selvyyksiltä. On vaikea kuvitella, miten voisi oikeasti olla tuottamatta roskaa ja esimerkiksi Suomessa ei vaan voi elää talven läpi ilman lämmitystä. Pidin kuitenkin Beavanin perusviestistä: kaikesta ei tarvitse luopua, mutta on turha väittää, ettei voi muuttaa edes pieniä asioita elämässään ekologisemmiksi, jos ei ole kokeillut. Toisin sanoen jokainen meistä voi tehdä osansa omaan elämäänsä sopivilla tavoilla.

Leffasta ja saman projektin myötä syntyneestä kirjasta myös täällä: Jenni Järventaus: Vaikutusta vai ei? Voima, Fifi, 21.9.2009.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Sukupuoliyhteyteen pakottaminen = Raiskaus

Jotenkin hämärästi olen tiedostanut sen, että Suomen lainsäädäntö seksuaalirikoksissa on jonkin verran vinoutunut, mutta viime viikolla esiin tullut poliisin tekemä raiskaus ja hänen saamansa tuomio avasivat silmäni aivan toisella tavalla.

Kenen oikeustajun mukaan on kohtuullista, että henkilö, joka juottaa alaikäisen humalaan, raiskaa tämän ja valokuvaa vielä kaupan päälle, selviää tästä kaikesta istumatta päivääkään vankilassa? Vahingonkorvaukset ja työpaikan menetys ovat tietysti jo tuntuvia rangaistuksia, mutta jos verrataan esimerkiksi talousrikollisten tuomioihin, niin Suomen laki ei tunnu ihmisruumista ja sen koskemattomuutta juuri arvostavan.

Viime perjantain Aamulehdessä tästä kyseisestä tuomiosta kysyttiin joltain asiantuntijalta. Hän totesi, että lieventävinä asianhaaroina tapauksessa on ollut se, ettei tekijä käyttänyt väkivaltaa ja että uhri oli mennyt rikoksentekijän asuntoon vapaaehtoisesti. Samalla argumentilla perusteltiin erästä toista raiskaustapausta Helsingin Sanomissa muistaakseni lauantaina. 15-vuotias tyttö oli mennyt vapaaehtoisesti 30-vuotiaan miehen asuntoon kaverinsa kanssa ja kun he olivat jääneet kahdestaan katsomaan tv:tä, mies oli raiskannut tytön. Tuomioistuin ihmetteli sitä, miksei tyttö ollut huutanut apua eikä hänessä ollut väkivallan merkkejä.

Siis mitä? Tarkoittaako tämä kääntäen sitä, että jos menen henkilön X asuntoon hänellä on vähän niin kuin oikeus raiskata minut väkivallattomasti ja selvitä siitä ehdottomalla tuomiolla ja pään silityksellä. Jos minua ei hakata raiskauksen yhteydessä henkihieveriin, kyseessä on vain sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Olenko ymmärtänyt jotain väärin, kun minun maailmassani sukupuoliyhteyteen pakottaminen on synonyymi raiskaukselle?

Minun oikeustajuni mukaan jokainen henkilö on oikeutettu ruumilliseen koskemattomuuteen. Piste. Vaikka olisin kuinka niukoissa vaatteisssa tahansa, kuinka kännissä tahansa tai vaikka alasti, kenelläkään ei olisi oikeutta raiskata minua. Suomen on laki on toista mieltä.

Muutosta tarvitaan nyt, joten allekirjoita Amnestyn vetoomus, www.amnesty.fi

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kiitos lahjoista ystävät

Täytin tässä jokin aika sitten tasavuosia (voitte arvailla mitä...) ja ilmoitin ystävilleni, että lahjoja ei paranisi tuoda - entisillekään ei meinaa löytyä tilaa. Vaihtoehdoksi tarjosin erilaisten järjestöjen tukemista tai ns. toisenlaisen lahjan antamista.

Ilahduin kovasti, kun aika moni tarttui tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sain siis lahjaksi puun taimen, muutaman aapisen, ammatin ja tukea Amnestylle. Olin vilpittömän iloinen näistä lahjoista ja etenkin siitä, että pystyin omalla toiminnallani sekä auttamaan köyhempien maiden asukkaita, mutta myös levittämään ajatusta muiden auttamisesta ja materialismin välttämisestä.

Harva voi väittää, ettei olisi iloinen saadessaan viinipullon tai kivan levyn. Kysymys kuuluukin, tarvitsenko aina jotain vai voisinko ohjata materiaa toisaalle, sinne missä sille on oikeasti tarvetta. Olen miettinyt usean joulun alla, että kieltäisin lahjojen antamisen, jos ne eivät kuulu yllämainittuihin vaihtoehtolahjoihin. Materianhalu on kuitenkin ollut niin polttava, etten ole pystynyt. On ollut tarvetta uusille vaatteille, olen halunnut tietyn kirjan ja niin edelleen. Ensi joulua on vielä turha pohtia, mutta materianhimoa voi hillitä jo sitä ennen.

Pahamaineisena kirjojen hamstraajana julistankin itseni nyt kirjanostolakkoon, kunnes olen lukenut hyllystäni vähintään hyllymetrin kirjoja. En siis saa ostaa yhtään kirjaa ennen kuin olen sivistänyt mieltäni ja tyhjentänyt hyllyäni riittävästi. Luku-urakan päätteeksi kirjat, joita en tarvitse päätyvät divariin tai lahjoituksina jollekin niitä tarvitsevalle. En tiedä, onko tästä mitään itsekasvatuksellista hyötyä vai paheneeko materialismini vain pakon myötä, mutta kokeillaan nyt kumminkin.

torstai 21. tammikuuta 2010

Lattiakaivo-ongelma

Vielä ennen New York-postausta tällainen vähän tylsempi ja arkipäiväisempi kirjoitus. Ongelmana on nimittäin suihkun lattiakaivo, joka taas pitkän ongelmattoman jakson jälkeen on alkanut tukkiutua. Kerran olen ratkaissut ongelman perusmyrkyllä, kerran koetin ekologista "myrkkyä" ja tässä viime aikoina lattiakaivon kunnossapidossa on auttanut Sini-lattiakaivosuodatin. Mikään näistä ratkaisuista ei tunnu täydelliseltä, sillä myrkkyjä en haluaisi putkiin laittaa, tähän tarkoitukseen sopiva ekoaine on tosi kallista, jos sitä joutuu jatkuvasti ostamaan ja noista lattiakaivosuodattimista taas tulee jatkuvasti roskaa, jota yritän muutenkin vältellä. Lisäksi lattiakaivosuodattimen materiaali on sellaista, ettei sitä voi kierrättää.

Pelkkä lattiakaivon säännöllinen puhdistaminen ei tunnu riittävän, jos jotain näistä apukeinoista ei käytä. Mikä siis neuvoksi?

Suunnitelmissani on jo pitempään ollut yrittää itse väsätä tuollainen lattiakaivosuodatin, jonka voisi hävittää vaikka biojätteen mukana. Periaatteessa tehtävän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön. Tarvitaan vain jonkinlainen tukevasta materiaalista tehty rengas, jonka ympärille voi kääräistä jotain ekologista, pienireikäistä materiaalia (bambu/puuvillakangasta...?). Ajatuksena olisi, ettei tuota rengasta tarvisi vaihtaa, vaan sen ympärille tulisi aina uusi suodatinkangas. Tähän asti olen suunnittelussa päässyt ja olisi tekojen vuoro.

Sitä ennen haluaisin kuitenkin kuulla, jos joku on kokeillut vastaavanlaista viritystä tai jos jollain on parempia, ekologisempia, kätevämpiä vaihtoehtoja hoitaa lattiakaivon siistiminen.

torstai 14. tammikuuta 2010

Haitissa tarvitaan auttavaa kättä

Maanjäristyksen runtelemassa Haitissa tarvitaan apuasi. Lahjoita esim. Punaisen ristin kautta vaikka huomisen pullakahvit osoitteessa http://lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus. Minä lahjoitin reilun lounaan verran.

Päivitystä tulossa

Ei, en ole kadonnut, vaikka blogini onkin viettänyt hiljaiseloa. Olen viime aikoina keskittänyt energiaani muihin asioihin eikä blogin päivittäminen ole tuntunut ajankohtaiselta. Päivitystä New Yorkin design-putiikeista on kuitenkin tulossa jahka ehdin irrottaa sille hieman aikaa.

Jollain tasolla olen myös hieman uuvahtanut tähän ekohörhöilyyn. Joka puolella on kaikkea liikaa, tarvisi melkein kartan tässä ekoviidakossa suunnistamiseen.