tiistai 29. syyskuuta 2009

Auton kirous

Kuljin vuosikaudet yksin asuessani pyörällä, kävellen ja julkisilla. Muuttaessani yhteen mieheni kanssa kaupan päälle tuli auto. Mielestäni pärjäisimme ilmankin, mutta toisaalta kun se menopeli on olemassa ja kun siitä kohtuullisesti kulujakin on, olisi tyhmää olla käyttämättä sitä.

Kohtuukäyttö olisikin vielä jotenkin hyväksyttävissä, mutta kun autoilun vaivattomuuteen tottuu, se meinaa viedä mennessään. Entisenä vannoutuneena pyöräilijänä olen joutunut huomaamaan, kuinka itsekurini on lipsunut sateella, väsyneenä, kiireessä, kylmällä ilmalla, silloin kun ei haluttaisi pyöräillä hameessa tai ihan vain laiskuuttaan.

Pitkillä matkoilla käyttäisin mieluiten junaa, mutta kun yksinkin autolla matkustaa halvemmalla, niin ei tunnu maailman pahimmalta synniltä autoilu.

Ei taida tulla mitään ekodiplomia tämän paljastuksen jälkeen. Sniff.

6 kommenttia:

arkitehti kirjoitti...

Niinpä.

Kööpenhaminan kaupunki on vapauttanut arkkitehtiproffa Jan Gehlin kertoman mukaan alaa jalankulkijoille vähentämällä parkkipaikkoja 7% vuodessa, joka aiheuttaa autoilijassa vain epämääräisen ja hienovaraisen vaivantunteen. Että jos sittenkin menisi fillarilla, kun viimeksikin oli niin nihkeän hankalaa löytää pysäköintipaikkaa. Jos autoilu on helppoa, niin saa olla aika hullu masokisti että mielummin raahaa kauppakasseja jalan, tai jotain sinne päin. Tai pitää olla joku elämää suurempi motivaatio, kuten työpäivän jälkeen kaljalle :)

Mies alkaa lämmitä pyöräilyn hyveelle, kun auton siirtäminen kotinurkilta tarkoittaa varmuudella pysäköintipaikan menettämistä.

Anonyymi kirjoitti...

Siis synnintunnon poistaa se, että rahaa ei kulu niin paljon? Ihana logiikka.

Näinhän se menee. Ihmisten mukavuudenhalun, laiskuuden ja saamattomuuden takia monet eivät voi valita vähäpäästöisempää elämäntapaa. Jos olisin uskonnollinen, toteaisin, että helvettiin tässä vielä joudutaan.

Pääsinpäs heittämään ensimmäisen kiven.

Propsit toki rehellisyydestä. Se ei vielä tosin ilmastonmuutokselta meitä pelasta.

Pia kirjoitti...

Halvempi vaihtoehto ei tosiaan poista synnintuntoa. Sitä en tarkoittanut kirjoituksellani viestittää. Halusin vain tuoda esiin sen, että nämä ympäristövalinnat eivät aina ole niin yksinkertaisia ja kaikilla ei ole mahdollisuutta valita sitä ekologisinta vaihtoehtoa.

Halusin tuoda esiin myös sen, ettei ekoilu ole mitään vihreän sädekehän hankkimista ekoteoilla, vaan oikeasti arkisia valintoja, joita jokainen joutuu päivittäin tekemään oman taloutensa ehdoilla. Vaikka olen monen ystäväni mittarilla pahimman luokan viherpiipertäjä ekohippi, käytän silti silloin tällöin autoa. En silti pidä mitenkään ristiriitaisena sitä, että kirjoittelen näistä asioista ja teen ekologisempia valintoja toisaalla.

Toiseksi olen sitä mieltä, että ekologisuuden lisääminen on enemmän yhteiskunnan kuin yksilön tehtävä. Kuten nimimerkki Arkkitehti mainitsi, jos ekologiset vaihtoehdot ovat helpompia ja halvempia toteuttaa kuin epäekologiset, ne todennäköisemmin valitaan. Minusta on pöyristyttävää, että henkilöautolla matkustaa yksinkin halvemmalla kuin junalla normaalihintaisella lipulla. En mielelläni valitse henkilöautoa junan sijaan, mutta jos hintaero on kymmeniä euroja, ei minun tulotasoni pitemmän päälle kestä aina sen ekologisimman matkustustavan valitsemista. Matkustan kyllä junallakin, mutta erityisesti pitemmissä matkoissa "tulee takkiin" aika rankasti.

Minusta näitä ekoasioita ei pitäisi nähdä liian mustavalkoisesti joko-tai-valintoina. Juuri tällainen ajattelutapa saa monet ekoiluun nihkeästi suhtautuvat vastustamaan sitä entisestään. Ei yhden ihmisen autoilu tätä maailmaa kaada, vaan se jos enemmistö suhtautuu ekologiseen elämäntapaan vihamielisesti.

Stazzy kirjoitti...

Joo!

Allekirjoitan täysin.

Sain pari-kolme kuukautta sitten poikkiksen isäpuolen auton käyttööni. Onnellisena elin siihenkin saakka, ja on tosiaan pelottavaa kuinka siihen lipsuu. Käydään kaupassa "kun kassit on niin raskaita ja pyörän rengas pitäis paikata" ja niin edespäin.

Toki se välillä helpottaa asioita ja on oikeasti mahdollistanut mulle mm. työhaun laajemmin, mutta silti pitäisi vähentää :( Tunnustan, että työmatkan kuljen mieluummin autolla kuin viettäen 1,5 tuntia julkisissa ja ottaen jokapäiväisen riskin myöhästyä töistä (junat eivät ole ikinä aikataulussa).

Kimppakyyteily on satunnaisesti tapani keventää omaatuntoani. Varsinkin pidemmille matkoille olen laittanut netti-ilmoituksia, ja usein saanutkin kyytiläisiä. Viimeksi olisi ollut tarjolla kyyditettäviä enemmän kuin kolmeen autoon olisi mahtunut. Vielä kun löytäisi kimppalaisen työmatkoille... tuskin, kun olen töissä paikassa jossa useimmat tekevät vuorotyötä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Ja murh. En tykkää ekojeesustelusta. Aina löytyy joku joka tekee paremmin ja aina on mahdollisuus tehdä paremmin. Syyllistämällä ei pitkälle edetä.

syntinen kirjoitti...

Mahtavaa rehellisyyttä, kiitos siitä.

Syyllistäminen ja syyllisyydentunto ovat karmeita asioita. Miten jotkut jaksavat syyllistää muita? Ainakin minun syyllisyyden ääneni pitää ihan tarpeeksi meteliä, vaikka tietyssä ystäväporukassa minut "hipiksi" luokitellaankin.

Minä näin kirjoituksessa hyvän idean lisätä hyväksyntää ja anteeksiantoa myös näissä ilmastosynneissä. Kun kukaan ei kuitenkaan voi elää täysin ilmastovapaasti.

Joko-tai -ajattelun esiin nostaminen oli myös hyvä pointti.

Sekavia ajatuksia joita en jaksa tämän enempää editoida. Mutta blogi on hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän puhtaamman omantunnon saa, kun lähikauppaan pyörällä/jalan, työ -ja kauppareissut saman reitin varrelle jos suinkin mahdollista jne. Kyllä huonoilla keleillä sentään jonkin verran saa olla mukavuuden halua.

Ympäristöuutiset kootusti - Kookas