keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kirpparitunnelmia ulkomailta

Reissusta on palattu ja vaikka ennen matkaa päätin, etten osta kuin jonkun aivan pienen jutun muistoksi, niin myönnettävä on: kassillinen kaikenlaisia kirppislöytöjä ja pari normikaupasta ostettua juttua päätyi mukaan. Aiemmin lupailin kirjoitella siitä, mitä parannettavaa omassa toiminnassani olisi ekoilun näkökulmasta. Tämä on ehdottomasti yksi niistä: liiallisen materian kerääminen. Suurin osa oli toki kirpputorilta ja sinänsä kierrätystä. Ei sitä tavaraa silti tarvitsisi haalia tällaisia määriä. Tai sitten pitäisi ottaa sellainen linja, että aina uuden tieltä lähtee jotain vanhaa pois...

Itsekritiikkiosuuden jälkeen sitten niihin löytöihin. Aiemmin kerroin jo, että Tanskasta löytyi pari Arabian astiaa ja Ruotsissa niitä tuli vastaan vielä enemmän. Lisäksi mukaan tarttui pari pientä hyllyä, jotka aion tuunata uuteen kuosiin. Ainoa ero Suomeen on huomattavasti huokeammat hinnat; sama pätee myös ruotsalaisiin astioihin sekä kirpputoreihin yleensä. Hinnat ovat kohtuullisia, suomalaisiin hintoihin tottuneelle jopa todella halpoja. Tähän tietysti vaikutti myös kruunun heikko kurssi.

Etsiskelen kirppareilta lähinnä omaa silmääni miellyttäviä käyttöastioita enkä juuri pane arvoa sille, minkä hintainen tai arvoinen joku kippo on. Tällä kertaa halusin kuitenkin ihan puhtaasta uteliaisuudesta vertailla, mitä 1,5-5 eurolla ostamani astiat maksavat Suomessa nettikaupoissa.

Olin lentää selälleni kun näin, että n. 1,5 eurolla (10 Tanskan kruunulla) ostamaani Pastoraali-lautasta myydään 108 eurolla! Ja muihinkin ostoksiin tuli reilusti lisää hintaa kun vertailin hintoja sekä netissä että ihan paikan päällä kirpparilla. Tuntuu siltä, että kun kipon pohjassa lukee Arabia, hinta nousee heti pilviin. Ruotsissa oli sikäli siis aidommantuntuninen kierrätysmeininki. Tavaroista haluttiin päästä eroon ja tienata hieman siinä sivuassa, mutta ei tehdä omaisuutta vanhoilla roinilla.

Tanskassa kirppari oli kesäfestivaalin yhteydessä, jossa oli erilaisia myyntikojuja ja huvipuistolaitteita. Ruotsissa ehdin piipahtaa useammallakin kirppiksellä. Hassuin kokemus oli ehdottomasti urheiluseuran järjestämä pihakirppis. Homma toimii niin, että paikalliset urheiluseurat keräävät vuoden ajan roinaa varastoihin ja myyvät ne sitten yhtenä kesälauantaina talkoovoimina. Kirppis alkaa yleensä aamupäivällä ja alue on suljettu köydellä ennen tapahtuman alkua. Kun kello lyö tasan, kirppis alkaa ja ihmiset kirjaimellisesti juoksevat etukäteen köyden takaa katsomilleen pöydille viemään parhaat päältä. Tapahtumaan liittyy yleensä myös huutokauppa, jossa myydään arvokkaimmat esineet. Muutoin löytöjä voikin tehdä halvalla: hinnat pöyrivät omissa ostoksissani 5 ja 20 kruunun ei vajaan 50 sentin ja 2 euron välillä. Tarjolla oli kaikkea mahdollista huonekaluista, lampuista ja työkaluista, astioihin, kirjoihin, levyihin ja vaatteisiin.


Tästä se alkaa...


...ja kaikenlaista on tarjolla.

Jos matkailette Ruotsissa ja urheiluseuran järjestämä kirppi sattuu kohdalle, niin menkää tsekkaamaan. Tunnelma on jotain uskomattoman hulvatonta, ja parhaassa tapauksessa voit tehdä elämäsi kirppislöydöt!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Skandinavian tour

Terveiset Tanskasta ja Ruotsista. Lomareissulla on ehtinyt hieman katsastaa paikallista ekotarjontaa ja vierailla kirppareilla sekä antiikkiliikkeissä. Kööpenhaminassa löysin sen kummemmin etsimättä ihan keskustasta kolme eko- ja Reilun kaupan-liikettä, ja loistavia second hand-putiikkeja. Pohjoismaat tuntuvat olevan mahtavia aarreaittoja erityisesti vanhojen astioiden suhteen, ja myös suomalaista designia on eksynyt rajojen ulkopuolelle. Tähän mennessä haaviin on sattunut Arabian liemikulho, ehkä n. 1950-luvulta, 2,5 eurolla ja Arabian Pastoraali-lautanen 1,5 eurolla! Ruotsin puolella aarreaitat odottavat vielä, niistä lisää sekä kuvia tulossa tulevina päivinä.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Kosmetiikkaa testissä

Lomalla on yllättävän kiva pysytellä kaukana tietokoneesta ja varsinkin internetistä, joten siksi tämä päivittely on jäänyt heikoille kantimille. Paljon aiheita on kyllä ollut mielessä, mutta sähköiseen muotoon en ole niitä saanut. Mutta nyt ystävällisestä kehotuksesta innostuneena ajattelin vihdoin päivittää viimeaikaisia kosmetiikkatestauksia.

Olen testaillut seuraavia tuotteita vuoden 2008 keväästä lähtien ja pyrkinyt käyttämään jokaisen tuotteen loppuun asti, jotta pitkän aikavälin vaikutukset tulisivat esiin. Testauksessa on ollut Frantsilan ja Urtekramin hammastahnat, Thémisin, Dr. Hauschkan ja L'Occitanen kosteusvoiteet ja Santen ja Frantsilan deodorantit. Osa tuotteista on edelleen käytössä, mutta kaikkia tuotteita olen kokeillut useampia kuukausia.

Hammastahnavertailussa Frantsilan yrteistä tehty hammastahna "pesee" mennen tullen Urtekramin tahnan. Frantsilan tahnasta jäi reippaan raikas tuntuma ja varma olo suhun, sen sijaan Urtekram jätti valjun tuntuman ja epävarmuuden siitä, puhdistuivatko hampaat sittenkään. Tämä lienee osin makuasia, mutta peruspepsodentteihin ja muihin "suut-räjäyttäviin-hammastahnoihin" tottuneelle Frantsila oli "tutumpi" vaihtoehto. Hampaissa on tuntunut samalta kuin tavallisilla tahnoilla pestessä, seuraava hammaslääkärikäynti antaa lisävalaistusta asiaan joskus ensi vuoden puolella.

Muiden kokemuksia eettisistä hammastahnoista: Urtekram hammastahna, Oikeutta eläimille foorumi (keskustelua muutaman vuoden takaa).

Kosteusvoiteissa ei ole juurikaan eroja Thémisin, Dr. Hauschkan ja L'Occitanen välillä. Kaikki tuntuvat sopivan iholleni hyvin, joten eroja täytyy etsiä muualta. Thémisin ja L'Occitanen voiteet ovat muovipurkeissa, Dr. Hauschka saa lasipurkista pientä plussaa. Toisaalta Dr. Hauschka on näistä kolmesta kallein ja kuluu nopeiten. L'Occitane ja Dr. Hauschka ovat koostumukseltaan melko ohuita ja helposti imeytyviä, Thémis kohtalasen paksua ja täyteläistä. Tuoksun perusteella Thémis häviää kahdelle muulle: tuoksua on vaikea kuvata kauniisti, onneksi se ei kestä pitkään ja siihen tottuu. L'Occitane tuoksuu saman sarjan hajuvedeltä (Cherry Blossom) ja sopii siksi hyvin myös käsivarsiin vahvistamaan tuoksua. Voiteessa on mukana myös pieniä kimmeltäviä hiukkasia, joten kyseessä on varsinainen bilehilevoide.

Vaikea sanoa, mitä näistä ostan nyt käytössä olevien voiteiden loputtua, koska kaikki kolme toimivat moiteettomasti. Mahdollisesti testaan jotain uutta merkkiä, esim. Colour Caramel kiinnostaisi. Jos teillä on kokemuksia tästä merkistä, niin pistäkäähän kommenttia.

Lopuksi surullinen tarina Frantsilan deodorantista, jonka kanssa olen taistellut viimeiset neljä kuukautta. Kokeilin reilu vuosi sitten Santen deodoranttia ja tuskastuin, kun se ei tuntunut lainkaan peittävän hien hajua. Luin sitten jostain, että elimistöllä kestää aikansa tottua alumiinittomaan deodoranttiin antiperspiranttien käytön jälkeen. Kärsivällisesti käytin Santea ja lopulta kävikin tosiaan niin, että kroppani hyväksyi Santen ja hikoilusta huolimatta kainaloissa oli kukkaistuoksu. Frantsilan kohdalla lähdin yhtä kärsivällisesti liikkeelle, mutta nyt on sanottava, että yhteiselomme ei tule jatkumaan purkin loputtua. Jos deodorantti ei pysty pitämään hajuja loitolla 20 minuutin pyöräilyn jälkeen, voi mielestäni kysyä, mitä virkaa sillä ylipäänsä on. Hikoilu on tietysti yksilöllistä ja jollekin Frantsilan deo varmasti sopii. Minun elämäntyyliini, jossa urheillaan paljon ja pyöräillään töihin, se ei kuitenkaan riitä.

Seuraavaksi suunnitteilla on deodoranttikiven testaaminen, uuden shampoon etsintä sekä eettinen hyttysmyrkky, joka liittyy läheisesti vaellus-harrastukseeni, josta on tulossa oma blogauksensa piakkoin. Keskiössä erityisesti eettiset ja terveelliset vaellusruoat, joita oli yllättävän vaikeaa löytää.

Ja loppuun vielä kiintoisa uusi kestotuote, johon en ole aiemmin törmännyt: kestoleivinpaperi! Löytyy mm. OpaMuurikka-verkkokaupasta, mutta myös isoimmista marketeista. Tämänkin käyttökokemuksia olisi kiva lukea, jos joku on sattunut jo testaamaan.