perjantai 13. maaliskuuta 2009

Hiihtämään siitä, kun kelejä riittää!

En ole oikeastaan ollenkaan piinannut teitä liikunnallisella propagandalla, kun se ei oikeastaan liity blogin pääideaan, mutta nyt aion sen tehdä. Nimittäin liikunta jos mikä pitää ihmisen vireessä ja järjissään. No, tämä ei tietysti tule kenellekään yllätyksenä. Itselle urheilu merkitsi reiluksi parikymmiseksi asti lähinnä kilpailua enkä silloin osannut suhtautua siihen oikein terveyden tai hyvän olon kannalta. Kilpauran jälkeen suhde liikuntaan ja urheiluun on muuttunut radikaalisti. Samalla lajivalikoimakin on muuttunut.

Muutaman vuoden ajan olen pitänyt treeniohjelmassani (näistä termeistä en näköjään pääse eroon, vaikka "vain" kuntourheilen) muutamaa lajia, jotka vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Kesällä juoksen, pyöräilen, ja suunnistan, talvella hiihdän. Kokovuotisesti käyn salilla, joogassa, kävelen ja silloin tällöin pelaamassa sulkapalloa. Ideana on pitää lajivalikoima riittävän monipuolisena, ettei puutuisi yhteen lajiin ja lopettaisi liikkumista kokonaan. Keskimäärin liikun viikossa 3-5 kertaa vaihdellen lajeja sen mukaan, mikä sattuu kiinnostamaan tai sopii parhaiten aikatauluihin.

Suurin osa lajeista on ilmaisia tai lähes ilmaisia. Pienillä hankinnoilla pääsee jo todella pitkälle. Kalleinta on jooga. Sitäkin voi toki tehdä omalla matolla kotona, mutta olen huomannut, etten saa itsestäni yhtä hyvin irti kotona kuin ohjatulla tunnilla joogasalilla. Astanga on ehdoton suosikkini, mutta olen kokeillut myös kundaliinia, integralia sekä body&mind -joogaa. Kaikkia voin lämpimästi suositella.

Mennään lopuksi vielä hiihtoon, kun se on otsikossakin mainittu. Hiihtäminen on nimittäin aivan parasta kuntoliikuntaa. Mitään muuta lajia treenaamalla en saa yhtä helposti treenattua koko kehoa ja kulutettua yhtä paljon kaloreita. Lisäksi se on melkein ilmaista. Yksillä suksilla, monoilla ja ulkoiluvarusteilla hiihtää vuosikausia, joten hintaa hiihtokilometreille ei paljon jää.

Löysin hiihdon vasta muutama vuosi sitten. Aiemmin oli tullut hiihdettyä pakolliset tuskaiset kilometrit koulussa eikä sen jälkeen paljon innostunut. Mutta kolme vuotta sitten puolisoni houkuttelemana pistin sukset jalkaani ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan, ja olin heti koukussa. Pitihän sitä ensin jonkin aikaa harjoitella, että tekniikka lähti sujumaan, mutta pikkuhiljaa meno on parantunut ja hiihtäminen muuttunut nautinnoksi. Silti olen edelleen niin hidas, että suurin osa porukasta suhisee laduilla ohitseni, mutta so what.

Eli jos kaipaat tehokasta talvista kuntoliikuntaa, ulkona oloa ja mietiskelyaikaa, hommaa sukset ja hyppää lähimmälle ladulle (jos kelit sallivat). Siinä ylämäissä äheltäessä unohtuvat kaikki mieltä vaivaavat asiat nopeammin kuin uskotkaan.

Ei kommentteja: