torstai 26. maaliskuuta 2009

Bambuluutuni esittäytyy

Kuten jo aiemmin kerroin, neulomani bambuluutu on ollut nyt jonkin aikaa käytössä. Pesun jälkeen se näytti tältä. Punainen pöydän pinta vähän latistaa väriä, mutta aika haalea se joka tapauksessa on.



Kuten huomaatte, rätti on ehkä hieman hassun mallinen. Tämä johtui siitä, etten katsonut mistään ohjetta enkä tajunnut neulomaan alkaessa, että bambulanka toimii vähän eri tavalla kuin esim. villalanka. Onneksi muodolla ei ole rätin imutehoon mitään vaikutusta.

Olen edelleen ollut luutuun erittäin tyytyväinen ja kunhan ehdin, teen sille muutaman kaverin. Ajattelin myös testata kuinka tällainen toimisi lahjana.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Pääsiäisajan vinkki

Otin varaslähdön pääsiäiseen, kun ostin alkuviikosta mämmiä. Toijalassa valmistettu sokeriton 10-mämmi on paitsi lähiruokaa, myös luomua. Rasvaa alle 1g ja kaloreita 185/100g. Aivan loistava jälkiruoka, jonka epäterveellisyyttä voi itse säädellä. No, ruokosokeria ja kuohukermaa mämmin joukkoon hieman lurahti...

Mutta, mutta. Kun mämmirasia loppui, aloin pohtia, voiko mämmitahraista pahvia kierrättää. Eihän likaista pahvia voi kierrätykseen laittaa. No, onneksi on olemassa vesi, joka liottaa melkein mitä vain. Parin tunnin liotuksella mämmirasia puhdistui aivan täysin ja pääsi kuivumaan mehupurkkien viereen. Suosittelen siis lämpimästä pientä vaivannäköä mämmirasioiden kanssa.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Luomutuotteiden määrä kasvussa

Olen ilokseni pannut merkille, että erilaisten luomutuotteiden määrä on ollut viime aikoina selvässä kasvussa. Valion luomutuotteiden joukkoon on tullut luomuviiliä ja luomuappelsiinimehua, ja tällä viikolla löysin Castellon luomubrie-juustoa.

Useissa isoimmissa kaupoissa alkaa jo olla kivasti luomua tarjolla, mutta pienet kaupat tulevat valitettavan jäljessä. Eroja tuntuu olevan myös kaupunginosien välillä. Ainakin Tampereella on selvästi paikkoja, joissa luomu ja Reilun kaupan tuotteet eivät asiakasenemmistöä kiinnosta. Onneksi omissa vakiopuodeissa tilanne vaikuttaa ihan hyvältä.

Reilun kaupan tuotteidenkin määrä on kasvanut ihan huomaamatta eikä perässä tahdo pysyä. Toisaalta en jaksa koko ajan päivittää tietojani ekomerkeistäkään, koska en rehellisesti sanottuna tarvitse välttämättä uusia tuotteita. Asioista on toki hyvä olla selvillä, mutta turhia ostoksia vältän parhaiten sillä, etten tiedä tuotteiden olemassaolosta. Paras ekokulutuksen muoto on sitten kuitenkin se kuluttamatta jättäminen, kun kyseessä on jokin muu kuin ruoka tai asuminen.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Reiluja kukkia hiihtokisoissa

Ilokseni huomasin viikonloppuna talviurheilua katsoessa, että kansainvälinen hiihtoliitto oli siirtynyt Reilun kaupan kukkiin. Palkintojen jaossa vilahtelivat Reilun kaupan merkit!

Äkkiseltään laskettuna hiihdossa, yhdistetyssä, mäkihypyssä ja ampumahiihdossa kisataan talven aikana yhteensä varmaan reilut 100 kisaa ja kun jokaisessa kukitetaan vähintään kolme parasta, kertyy kukkapuskia aikamoinen määrä. Tällä teolla on jo oikeasti näkyvää vaikutusta myös sen vuoksi, että kansainvälinen toimija näkyy huomattavasti paremmin kuin yksilö tai pienempi organisaatio.

Seuraavassa linkki Suomessa myytäviin Reilun kaupan kukkiin.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Hiihtämään siitä, kun kelejä riittää!

En ole oikeastaan ollenkaan piinannut teitä liikunnallisella propagandalla, kun se ei oikeastaan liity blogin pääideaan, mutta nyt aion sen tehdä. Nimittäin liikunta jos mikä pitää ihmisen vireessä ja järjissään. No, tämä ei tietysti tule kenellekään yllätyksenä. Itselle urheilu merkitsi reiluksi parikymmiseksi asti lähinnä kilpailua enkä silloin osannut suhtautua siihen oikein terveyden tai hyvän olon kannalta. Kilpauran jälkeen suhde liikuntaan ja urheiluun on muuttunut radikaalisti. Samalla lajivalikoimakin on muuttunut.

Muutaman vuoden ajan olen pitänyt treeniohjelmassani (näistä termeistä en näköjään pääse eroon, vaikka "vain" kuntourheilen) muutamaa lajia, jotka vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Kesällä juoksen, pyöräilen, ja suunnistan, talvella hiihdän. Kokovuotisesti käyn salilla, joogassa, kävelen ja silloin tällöin pelaamassa sulkapalloa. Ideana on pitää lajivalikoima riittävän monipuolisena, ettei puutuisi yhteen lajiin ja lopettaisi liikkumista kokonaan. Keskimäärin liikun viikossa 3-5 kertaa vaihdellen lajeja sen mukaan, mikä sattuu kiinnostamaan tai sopii parhaiten aikatauluihin.

Suurin osa lajeista on ilmaisia tai lähes ilmaisia. Pienillä hankinnoilla pääsee jo todella pitkälle. Kalleinta on jooga. Sitäkin voi toki tehdä omalla matolla kotona, mutta olen huomannut, etten saa itsestäni yhtä hyvin irti kotona kuin ohjatulla tunnilla joogasalilla. Astanga on ehdoton suosikkini, mutta olen kokeillut myös kundaliinia, integralia sekä body&mind -joogaa. Kaikkia voin lämpimästi suositella.

Mennään lopuksi vielä hiihtoon, kun se on otsikossakin mainittu. Hiihtäminen on nimittäin aivan parasta kuntoliikuntaa. Mitään muuta lajia treenaamalla en saa yhtä helposti treenattua koko kehoa ja kulutettua yhtä paljon kaloreita. Lisäksi se on melkein ilmaista. Yksillä suksilla, monoilla ja ulkoiluvarusteilla hiihtää vuosikausia, joten hintaa hiihtokilometreille ei paljon jää.

Löysin hiihdon vasta muutama vuosi sitten. Aiemmin oli tullut hiihdettyä pakolliset tuskaiset kilometrit koulussa eikä sen jälkeen paljon innostunut. Mutta kolme vuotta sitten puolisoni houkuttelemana pistin sukset jalkaani ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan, ja olin heti koukussa. Pitihän sitä ensin jonkin aikaa harjoitella, että tekniikka lähti sujumaan, mutta pikkuhiljaa meno on parantunut ja hiihtäminen muuttunut nautinnoksi. Silti olen edelleen niin hidas, että suurin osa porukasta suhisee laduilla ohitseni, mutta so what.

Eli jos kaipaat tehokasta talvista kuntoliikuntaa, ulkona oloa ja mietiskelyaikaa, hommaa sukset ja hyppää lähimmälle ladulle (jos kelit sallivat). Siinä ylämäissä äheltäessä unohtuvat kaikki mieltä vaivaavat asiat nopeammin kuin uskotkaan.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Hiilijalanjälkien perässä

Tämänhetken ehkä suosituin ekotrendi näyttää olevan tuotteiden hiilijalanjälkien laskeminen. Ja niitähän on taas vertailtu. Vihreässä langassa julkaistun jutun mukaan kokis-tölkin hiilijalanjälki on pienempi kuin Elovena-juoman.

"Coca-Cola tölkin tekeminen, pakkaaminen, kuljettaminen, jäähdyttäminen ja kierrättäminen päästää yhteensä 170 grammaa hiilidioksidia. Hieman pienemmässä pakkauksessa myytävän Elovena-juoman hiilijälki taas on yhteensä 237 grammaa.

Elovena-välipalajuoman valmistuksessa eniten päästöjä aiheutuu valmistuksen aikana energian kulutuksesta."

- Lähde: Vihreä lanka, 9.3.2009

Hyvää tässä uutisessa on se, että Coca-cola isona firmana on julkistanut tuotteidensa ympäristökuormitusta koskevia lukuja. Eri asia sitten kannattaako Coca-colaa silti valita Elovenan tilalle. Minun mielestäni kumpikin kannattaisi jättää kaupan hyllylle terveyssyistä (Coca-cola myös muista syistä) ja nauttia jotain oikeasti terveellistä ja piristävää.

Ja lopuksi, herää kysymys siitä, mitä tavallinen kuluttaja hyötyy näistä muutamien tuotteiden hiilijalanjälkivertailuista ilman että mitään muita seikkoja otetaan huomioon. Näen tässä sellaisen pienen riskin, että kun aletaan sokeasti tuijottaa pelkkiä hiilijalanjälkiä, mennään taas jossain toisaalla metsään. Kokonaisuus ennen kaikkea!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Uusia tuotteita testaukseen

Ostin tässä hiljattain Tampereen Sokoksen ekohörhö-osastolta muutaman uuden luonnonkosmetiikkatuotteen, jotka pääsevät pikapuoliin testattaviksi. Mukaan tarttuivat Frantsilan luomuyrittitilan deodorantti (11,30 euroa), Frantsilan hammastahna (6,65 euroa) sekä Thémisin 24h kosteusvoide (22,20 euroa).

Molemmat tuotemerkit ovat minulle uusia, joten odotan innolla, kuinka ne toimivat. Toivottavasti hyvin, koska eivät olleet halvimmasta päästä. Thémisin hyvä puoli on tuo reilun kaupan sertifikaatti, Frantsilan tuotteet taas ovat luomua.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Bambua

Bambu-puuvillalangasta neulottu tiskirättini on nyt ollut jonkin aikaa käytössä (kuvakin tulee ehkä jossain vaiheessa tänne, tosin edustavin hetki on jo ohitse...). Aika mukavasti on toiminut. Samaan aikaan vertailussa on ollut pelkästä puuvillasta virkattu rätti eikä se tunnu yhtään niin hyvältä kuin tuo bambun ja puuvillan sekoitus. Varsinkin imukyvyssä on huoma ero.

Aiemmin tuskailin, kun bambu-lankaa ei tuntunut löytyvän oikein mistään Tampereelta. Lampsin lopulta ihan kunnon lankaliikkeeseen, josta löysin paria merkkiä bambu-lankaa (häpeäkseni en muista merkkien nimiä, paitsi Novitaa taisi olla joukossa, ja kun en kotona kirjoita, en voi tarkistaa minkä merkkistä ostamani lanki on... tarkistan asian myöhemmin).

Syy miksi päädyin sekoitelankaan oli väri. Bambu-lanka ei kuulema pidä tummia värejä kovin hyvin ja siksi niitä valmistetaan aika haalean värisinä. Puuvillan kanssa väri pysyy paremmin ja siksi valinta osui siihen. Ostin kaksi kerää: tummansinisen ja vaaleanvihreän. 50 g:n kerä maksoi 4,5 euroa eli melko kallista lystiä (hinnat olivat samaa luokkaa myös muiden merkkien osalta). Toisaalta yhdestä kerästä saa tehtyä 2 kohtuullisen kokoista rättiä, jotka kestävät todennäköisesti aika pitkään. Itse asiassa saa nähdä kuinka pitkään kestävät. Kerron kyllä, jos rättien (joita vielä tällä hetkellä on vain yksi, mutta lisää on tulossa) toimintakyvyssä ilmenee jotain muutoksia.

Bambusta kun oli puhe, niin mainittakoon tässä myös se, että R-Collectionin uudessa mallistossa on bambumekkoja ja -tunikoita. Yritin selvittää pikaisesti bambun alkuperää ja tuotantoon liittyviä kysymyksiä. Suoraa vastausta en löytänyt, mutta näyttäisi siltä, että ympäristöasiat on otettu R-Collectionilla kohtuullisen hyvin huomioon. Alla oleva maininta löytyi FAQ-osastolta:

"Miten R-Collection ottaa ympäristön huomioon?
Luontoystävällisyys ja ympäristön huomioon ottaminen kuuluvat R-Collectionin perusarvoihin. Pyrimme jatkuvasti kehittämään toimintatapojamme vähemmän energiaa kuluttaviksi ja tutkimme uusia tapoja hyödyntää eri materiaaleja uudelleen sekä vähentää syntyvän jätteen määrää. Haluamme omalta osaltamme olla mukana puhtaamman ja eettisemmän toimintamallin edelleen kehittämisessä ja viemme tietoutta eteenpäin myös alihankkijoillemme. Tästä työstä kertoo mm. se, että valtaosassa trikootuotteitamme käytetään johtavan maailmanlaajuisen tekstiilialan valvontaelimen, Öko-Texin, standardoimia tuotantomenetelmiä."
- Lähde: R-Colletion

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Luomu on pop

Olen pikkuhiljaa siirtynyt luomuruokaan niiden ruokien osalta, joita on luomuna saatavana ja jotka kukkarolleni sopivat. Vihannekset, hedelmät, munat, maito, viljatuotteet ja mehut tulee miltei kokonaan ostettua luomutuotteina. Kotona asiat ovat siis melko hyvällä mallilla. Toisin on asian laita työpaikkaruokailun osalta. Luomusta ei ole tietoakaan niissä paikoissa, joissa käyn ja sen kyllä huomaa ruokien ulkonäössä ja maussa. Salaatit ja tuoreet vihannekset eivät meinaa mennä kurkusta alas. Luomun lisäksi syynä on todennäköisesti myös se, että vihannekset ostetaan isoissa tukkupakkauksissa valmiiksi pilkottuina eivätkä ne siksi kestä kovin pitkään tuoreina.

Tähän päivään asti ongelmat ovat olleet lähinnä maussa ja ulkonäössä, mutta tänään sain ensimmäistä kertaa pieniä oireita. Todennäköisimmin ulkomailta tuotu, torjunta-aineiden kyllästämä tomaatin palanen sai suupieleni ja kieleni kirvelemään ikävästi. Aiemminkin olen juuri tomaattien kohdalla huomannut huikean eron kotimaisten/ulkomaisten ja luomu/ei-luomun välillä. Tänään tuli koettua ilmeisesti se viimeinen vaihe eli kroppa ei enää suostu oireilematta hyväksymään kyseistä tuotetta.

Mutta mitä tehdä? Alkaako lobbaamaan luomua vai vaihtaa lounaspaikkaa? Tai ehkä pitäisi vain alkaa selvittää, mistä saisi luomulounasta Tampereen keskustan liepeiltä, tai ruveta tekemään omat eväät.