torstai 26. helmikuuta 2009

GMO:sta Metsossa huomenna

Huomenna perjantaina olisi tarjolla Maanystävien ja GMO vapaa Suomi -kampanjan järjestämä keskustelutilaisuus pääkirjastossa Metsossa klo 18-20. Paikalla on asiantuntijoita, filminpätkää ja luomuteetä. Lisää infoa täältä.

tiistai 17. helmikuuta 2009

ABC ja Reilu kahvi

Monet ovat varmaan törmänneet harmittavaan uutiseen siitä, että ABC-asemat tässä hiljattain vaihtoivat Reilun kaupan kahvinsa Kulta-Katriinaan. No, nyt porukka aktiivisia ihmisiä Reilun kaupan puolesta ry mukanaan on lähestynyt ABC-ketjua avoimella kirjeellä.

Olin aikoinaan yllättyneen iloinen ABC:n päätöksestä siirtyä Reilun kahvin tarjoajaksi, joten hieman harmittaa tämä päinvastainen päätös. Toisaalta en ole mikään ABC-asemien kanta-asiakas, joten minun mielipiteeni tuskin painaa yhtä paljon kuin sen perusjampan, joka esim. pikkupaikkakunnalla viettää lähi-ABC:lle aikaa säännöllisesti, ja jonka suhtautuminen Reiluun kauppaan lienee lähtökohtaisesti, jos ei vihamielinen, ainakin epäileväinen. No, katsotaan kuinka paljon minun kulutuksen väheneminen painaa ABC:n vaakakupissa. Ensi kesän automatkoilla pysähdyspaikkoina ovat jotkin muut asemat.

Joka tapauksessa veikkaan, että ABC:n asiakaskunnassa herännyt Reilun kahvin vastustus on enemmän ideologista laatua. ABC:n mukaanhan syynä oli asiakaspalaute, jonka mukaan Reilu kahvi maistui pahalta. En voi millään uskoa, että Meiran Reilulla kahvilla ja Kulta-Katriinalla olisi juurikaan eroa, jos ne on keitetty samoilla laitteilla, puhtaalla vedellä eivätkä ole seisoneet pannuissa puolta päivää. Voin olla väärässäkin, mutta vahvasti epäilen, että tottumus ja periaatteellinen vastustus ovat syynä ABC:n saamaan asiakaspalautteeseen, jolla Reilut kahvit heivattiin pois.

Vai mitä mieltä olette?

Keskustelua on virinnyt ainakin Uuden Suomen sivuilla: ABC hylkää Reilun kahvin "yleisön pyynnöstä", josta saa myös hahmotettua kiintoisan kuvan Reilun kahvin vastustajista. Tekisi mieleni tehdä se tässä, mutta korrektiuden nimissä jätän yleistysten tekemisen kunkin omalle kontolle.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Kyllä meillä on viisaat päättäjät - huom. tämä on ironiaa

Olen tietoisesti vältellyt avoimen poliittisia kannanottoja tässä blogissa, mutta nyt en malta pitää suutani kiinni. Nimittäin tuntuu siltä, että meillä on tällä hetkellä ehkä röyhkeimmät ja ylimielisimmät päättäjät vallassa kuin koskaan sinä aikana kun olen tietoisesti politiikkaa seurannut.

Asiantuntijalausunnot ohitetaan olankohautuksilla, lakiesityksistä lausutaan ihan omia tulkintoja ja mikä pahinta, tuntuu, että päätöksiä pyritään valmistelemaan salassa ja ne tuodaan esiin vasta niin viime vaiheessa, ettei niistä voida oikeasti enää käydä minkäänlaista järkevää keskustelua. Herää kysymys, miksi valtio kouluttaa asiantuntijoita, jos heillä ja heidän mielipiteillään ei ole mitään arvoa.

Ärsyttää ihan silmittömästi:

Yliopistolakiuudistus
(yliopistojen autonomiaa lisätään sillä, että yliopistojen hallitukset täytetään ulkopuolisilla, lue: elinkeinoelämänedustajilla)

Lex Nokia
(kyllä ne yrityssalaisuudet voidaan vuotaa muutenkin kuin sähköpostilla tai piilottamalla muistitikkuja ruumiin onkaloihin - vai miksi se Lindén valtuuttaisi työnantajat riisumaan epäilyksen alaiset työntekijänsä...)

Vanhanen
(taannoinen kommentti siitä, että valmisteluvaiheessa asioista ei pitäisi puhua julkisuudessa)

Kokoomus-kaartin möläytykset
(puolue porhaltaa historiallisen suuren kannatuksen aallonharjalla, muttei hoksaa pitää sammakoita suussaan)

Hyssälä ja Lääkelaitoksen siirto
(voiko toisten työtä enää pahemmin halventaa kuin julistaa, että erityiskoulutuksen saaneet alan ammattilaiset voidaan tuosta noin korvata aiheuttamatta mitään ongelmia lääkevalvonnassa)

Keskustelukulttuurin puute Suomessa (ollaan joko puolesta tai vastaan, muita vaihtoehtoja ei ole tai niitä ei sallita, esim. Nato- ja maahanmuuttokeskustelut)

Mitä tavis voi sitten tehdä? Mesota blogissaan, vauhkota ystäväpiirissään ja ruikuttaa kansanedustajille sähköposteissa. Ne niitä kuitenkaan lue, korkeintaan niiden avustajat, jotka nauravat lattensa ääressä kansalaisten "aktiivisuudelle".

Kyllä, olen tänään erityisen pessimistisellä tuulella. Sori.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Haaste

Nämä on aina jotenkin vaikeita, mutta...
...vihdoin ja viimein seuraa 6 sattumanvaraista "paljastusta" itsestäni

1. en ole koskaan värjännyt hiuksia
2. kerään kirjanmerkkejä.
3. leikin tarhaikäisenä mieluummin poikien kuin tyttöjen kanssa
4. inhoan kasvispihvejä
5. hiihdän nykyään intohimoisesti, vaikken lapsuudessa siitä erityisesti pitänyt
6. olen käynyt useammin Venäjällä kuin Ruotsissa

Haasteen heitti Tyttism (Ekoelämää) ja säännöt olivat seuraavat.

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Huulirasvapettymys - tarkistakaa parasta ennen päiväykset!

Ostin tällä viikolla viimein pitkään haaveilemani L'Occitanen kirsikantuoksuisen hajuveden. Ajattelin samalla paikata myös kriittisen huulirasvavajeeni. Edellinen Blistex-huulirasva on ollut käytössä jo ihan liian kauan, vaikka tuntuikin edelleen toimivalta.

No, L'Occitanen shea butter huulirasva vaikutti hyvältä ja pienen vertailun jälkeen päädyin siihen. Muita vaihtoehtoja olivat Melvitan, Dr. Hauschkan ja Weledan vastaavat. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun kokeilin huulirasvaa kotiin päästyäni. Puikko oli kivikova, eikä siitä tuntunut ilman väkivaltaa irtoavan juuri mitään huuliin. Ajattelin aluksi, että ehkä tämä on vain erityyppinen huulirasva, joka pakkaustekstin mukaan "hellävaraisesti kuorii huulia" ja on siksi perushuulirasvoja kovempi koostumukseltaan. Aloin kuitenkin epäillä päätelmiäni, koska aamulla huuleni olivat aiempaa kuivemmat ja halkeilivat ikävästi. Huulirasvassa oli siis selvästi jotain vialla - ensiaavistukseni oli se, että huulipuikko oli parhaat päivänsä nähnyt. Tätä en voinut kuitenkaan mistään tarkistaa, koska tuotteessa ei ollut parasta ennen päiväystä, vain maininta siitä, että tuote kestää avaamisesta 12 kuukautta.

Ennen ostopaikkaan takaisin marssimista, tsekkasin L'Occitanen sivut ja löysin kuin löysinkin sieltä kyseisen huulirasvan ja vielä käyttäjäkommenttejakin, jotka tukivat kokemuksiani. Moni muukin oli törmännyt samoihin ongelmiin Shea Butter Lip Balm Stickin kanssa, joten en ollut keksinyt omiani.

Marssin työpäivän päätteeksi huulirasvan ostopaikkaan kommentoimaan tuotteen kuntoa ja keskustelemaan sen korvaamisesta. Tilanne sujui yllättävän hyvin. Sain mahdollisuuden valita uuden tuotteen huulirasvani tilalle, mutta ikäväkseni muutkin samaa merkkiä olleet huulirasvat olivat "vanhassa kunnossa". Harmitti, koska olisin todella halunnut L'Occitanen huulirasvan, koska se kaikesta huolimatta vaikutti testarin perusteella hyvältä. Parin tuotteen testaamisen jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että koko huulirasvaerä taisi olla vanhentunut.

Onneksi myyjä suostui vaihtamaan huulirasvan kokonaan eri merkkiseen tuotteeseen - olisi ollut todella ikävää maksaa 8 euroa täysin toimimattomasta ja huulten rohtumista aiheuttavasta huulirasvasta. Lopulta huulirasvakseni päätyi Melvitan huulivoide (sivu ranskaksi), joka on toiminut aivan moitteettomasti. Onni onnettomuudessa. Melvitan huulirasvassa on muuten parasta ennen päiväys ja kunnon INCI-lista (ainesosalista), jota L'Occitanen huulirasvassa ei ollut.

Tarinan opetus lienee monelle tuttu, mutta sitä ei voi liiaksi korostaa. Kosmetiikassa parasta ennen päiväyksillä on aivan yhtä suuri merkitys kuin elintarvikkeissa. Ne on tehty kemikaaleista, jotka eivät kestä ikuisesti ja voivat vanhetessaan olla vaarallisia. Tsekatkaa siis tuotteiden päiväykset huolellisesti ennen ostamista!

Porkkanamafia Tikkurilassa ja Jyväskylässä

Kulutuskriittinen porkkanamafia tempaisi eilen Tikkurilassa yksityisessä Bio Grand leffateatterissa, mutta päivän tavoite ei aivan täyttynyt. Päivän asiakasmäärä jäi Helsingin Sanomien mukaan normaali lauantaista. Leffateatterin omistaja oli innostunut asiasta ja tempaus keräsi porukkaa Helsingistä asti. Espoolaisia ilmastotalkoot eivät sitten ilmeisesti kiinnostaneet. Vai liekö ongelmana ollut tiedotuksen vähyys?

Helsingin Sanomien keskustelupalstan mielipiteiden perusteella olisin taipuvainen tulkitsemaan, että porkkanamafian idea ei ole aivan vielä tavoittanut kaikkia eikä tavoite ole ehkä mennyt oikeassa muodossa perille. Hyvänä esimerkkinä toimii nimimerkin Mafiaa vastaan kirjoitus:

"Ei saa sekaantua kenenkään yrittäjän toimintaan eikä pakottaa mihinkään vaikka Italian mafia niin tekeekin. Porkkanamafia ei vedä kuluttajia. Päinvastoin! Pitäkää yrittäjät puolenne! Touhu on turhaa ja ellette menetä rahaa, menetätte ainakin aikaa ja palasen itsenäisyyttänne."

Niin no, käsittääkseni Porkkanamafian toiminnasta ei ole yrittäjille oikein minkäänlaista haittaa, ellei sitten koe haitaksi ympäristöystävällisen imagon. Ja porkkanatempauksiin yritykset valikoituvat tarjouskilpailun perusteella, johon ei alun perinkään tarvitse yhdenkään yrityksen osallistua, jos ei koe asiaa omakseen. Mutta, netissähän kuka tahansa on pätevä kommentoimaan mitä tahansa - vaikka aiheeseen ei olisi muuta tuntumaa kuin se kuuluisa "mutu".

Lisää keskustelua aiheesta täällä.
Lue koko juttu: Porkkanamafia iski elokuvateatteriin Tikkurilassa.

Jyväskylässä isku tehtiin päivää aiemmin eli 6.2. Kommenttien perusteella tämä tuntuisi olleen Tikkurilan tapahtumaa onnistuneempi. Ja mikä hienointa, kohteena ollut yritys Mummin pullapuoti lupasi 100 prosenttia illan lisämyynnistä ekoiluun.

Tsekkaa kuvia Halo efektistä ja video "Porkkanamafia mummin pullapuodissa" Keskisuomalaisesta. Ylävitonen Jyväskylälle!

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Suhdannevaihteluja

Pikku hiljaa alkaa kypsyttää tämä median jatkuva hössötys lamasta. Kyllähän se paniikki iskee kun sitä lietsotaan ja sitä paitsi, miksi talouden pitäisi kasvaa jatkuvasti ja miten se jatkuvat kasvu voisi olla edes mahdollista?

Tänään Ylen tv-uutisissa kerrottiin kuinka kirpputoreille on yhtäkkiä virrannut runsain mitoin sekä myyjiä että ostajia. Ja se on kuulema selkeä merkki siitä, kuinka tämä taantuma jo vaikuttaa ihmisten elämään. Kävikö kukaan median edustaja tsekkaamassa niitä kirpputoreja vaikka pari kuukautta sitten? Oliko niissä silloin reilusti vähemmän porukkaa kuin nyt? Kysyn vain.

Ei sillä etteivätkö irtisanomiset vaikuttaisi ikävästi ihmisten elämään. Totta kai vaikuttavat. Mutta terveisiä vaan niille vaikutuisen työn ihanuuteen tuudittuneille ja tervetuloa meidän pätkätyöläisten maailmaan - t.s ikuiseen epävarmuuteen.

Ps. Tsekkaapa vastakampanja www.ruokilamaa.fi (via Kulutusjuhla).