perjantai 11. joulukuuta 2009

Siat edelleet puheenaiheena

Olen seurannut tätä uusinta sikakohua eli keskustelua sianlihan tehotuotannosta ja sikatilojen hoidosta suurella mielenkiinnolla. Pakko myöntää, että vähän on sellainen "mitä minä sanoin"-fiilis. Juurikin tehotuotanto on se ykkössyy, miks aikoinaan päädyin kasvissyöjäksi.

Enää en tunne niin palavaa intohimoa vastustaa lihan syöntiä kuin joskus nuorempana, mutta vuosien varrella lihasta on tullut itselle kovin vieras asia, joka ei tunnu enää edes ruoalta. Lihan laittaminen suuhun tuntuisi yhtä oudolta kuin vaikka muoviastioiden syöminen.

En silti vastusta lihan syöntiä sinänsä, vaan nimenomaan tehotuotantoa, joka kohtelee eläimiä pelkkinä pihvikoneina. Nämä asenteet tulivat erittäin hyvin esiin eilisessä A-Talkissa, jossa keski-ikäinen kurikkalaisisäntä ministeri Anttilan peesamana tyttötteli pöydän toisella puolella istuneita Animalian ja Oikeutta eläimille-järjestön aktivisteja. Itse asioihin pääseminen tuntui olevan vaikeaa, kun tuottajien ja aktivistien näkökulmat olivat jo lähtökohtaisesti niin kaukana toisistaan. Paikalle olisi tarvittu vielä lihaa syövä kuluttaja tai kuluttajia, jotka olisivat tuoneet oman näkökulmansa asiaan. Meillä kuluttajilla se muutosvoima viime kädessä on, vai mitä.

Tässä keskustelussa on lähinnä puhuttu sikojen elinoloista ja hoidosta, mutta ainakin minulta on jäänyt huomaamatta maininnat geenimuunnellun rehun käytöstä eläinten ravintona sekä runsas antibioottien käyttö, joka lienee myös jonkin sortin ongelma. Vaikken itse lihaa syökään, nämä kysymykset ovat sikäli tärkeitä, että lihantuotanto tuskin Suomesta loppuu ja siksi myös näin kasvissyöjänä pidän lihantuotannon muuttamista eettisempään ja terveellisempään suuntaan tärkeänä.

Keskustelua aiheesta http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2005852.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Vinkkejä reiluun jouluun

Ennen kuin pääsen päivittämään matkakuulumisia, niin tässä linkki Reilun kaupan yhdistyksen joulunvinkkeihin: www.reilukauppa.fi/index.php?341. Tarjolla mm. lahjaideoita ja reseptejä.

torstai 19. marraskuuta 2009

Eko-Nyki

Yhdysvallat on monin tavoin ristiriitainen maa ekoilun ja terveellisen elämäntavan suhteen. Lyhyesti sanottuna terveellistä luomuruokaa on helposti saatavilla sekä kotitarpeisiin että ravintolassa syötäväksi. Jätteiden ja kierrätyksen suhteen taas tunnuttiin olevan paljon jäljessä Eurooppaa. Tosin New Yorkin ja Bostonin perusteella on mahdotonta yleistää mitään koko maata koskevia johtopäätöksiä.


Itse usein kiireiseessä matkalla eväitä syövälle New York oli kuin taivas. Smoothien tai muuta terveellistä ja kätevää purtavaa sai kätevästi kulmakahvilasta mukaansa ja syömiseen varatun ajan saattoi käyttää kaupungin katseluun jalkaisin. Varjopuolena oli se, että kaikki, ihan kaikki, on pakattu moneen kertaan ja kertakäyttöpakkauksiin. En esimerkiksi onnistunut käymään yhdessäkään kahvilassa, jossa olisi saanut kahvin johonkin muuhun kuin kertakäyttöpahvimukiin.



Paras paikka ekoiluun New Yorkissa on ehdottomasti Brooklyn, jossa tuntuu asuvan kaupungin, ehkä jopa koko maan, ekotietoisinta väkeä. Brooklynissa on kadehdittavan paljon luomumarketteja, paikallisten designerien pikkuputiikkeja ja organic&fairtrade-kahviloita. Jos pitäisi muuttaa New Yorkiin, Brooklyn olisi ehdottomasti ykkösvaihtoehtoni. Tästä aiheesta enemmän seuraavassa blogauksessa, kuvien kera.


maanantai 16. marraskuuta 2009

I Love Finnair

Terveisia New Yorkista. Tyomatka alkaa olla loppusuoralla, enaa on jaljella kivoin osuus eli paamaaraton hengailu ja kaupungin atmosfaarin haistelu. Sen jalkeen alkaakin sitten jannin osuus, silla olin tietysti varannut lentoni Finnairilta. Toisin sanoen vaivattoman suoran New York-Helsinki lennon sijaan joudun vaihtamaan konetta Lontoossa ja odottelemaan useita tunteja Heathrow'lla. Onneksi kuitenkin sain korvaavan ja lennon ja ylipaansa paasin lapi Finnairin puhelinpalveluun. Sielta pain ei nimittain tullut minkaanlaista ilmoitusta edes lennon peruuntumisesta. Kiiretta siella varmaan on, koska lehtitietojen mukaan lakko koskee noin 32 000 matkustajaa. No hard feelings.

Sitten kun joskus paasen Tampereelle asti ja olen toipunut reissusta, kertoilen kokemuksia paikallisesta eko-kulttuurista. Kylla tama monella tapaa on ristiriitainen maa, mutta ainakin jossain asioissa ekologisuus on huomattavasti paremmalla tolalla kuin Venajalla, mutta monessa asiassa on ollaan Eurooppaa (Pohjoismaat, Saksa, Englanti) jaljessa.

Ja nyt Manhattanille...

torstai 5. marraskuuta 2009

Reilu yliopisto

Hahaa, armas työpaikkani eli Tampereen yliopisto on Reilun kaupan sivujen mukaan Suomen ensimmäinen reilun kaupan korkeakoulu.

Arvonimen voi saada korkeakoulu, joka sitoutuu kehittämään hankintojaan eettisemmiksi ja edistämään Reilua kauppaa omalla toiminnallaan. Tampereen yliopistossa kaikki tiedekunnat ja 18 ainejärjestöä ovat ottaneet käyttöönsä Reilun kaupan kahvin ja teen, ja niitä tarjotaan myös yliopiston kaikissa ravintoloissa.
(Tampereen yliopistosta Suomen ensimmäinen Reilun kaupan korkeakoulu 27.10.2009)

Onkin kiinnostavaa jatkossa tarkkailla sitä, kuinka tuo reiluus näkyy yliopiston arjessa muutoin kuin vain reilun kaupan kahvina ja teenä, vai näkyykö se mitenkään. Kuinkahan moni täällä edes tietää asiasta?

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Kuukauden paussi

Arkipäivän aktivismin tarkasteluun tulee nyt noin kuukauden tauko, koska aktivisti suuntaa parille pitemmälle työmatkalle. Ensin suuntana on USA ja sen jälkeen Venäjä. Jos palaan takaisin täysissä ruumiin ja sielun voimissa, lupaan raportoida hieman ekoelämään liittyvistä asioista näissä maissa.

Ekojalanjälkikin tässä reissatessa vähän ikävästi suurenee, koska en matkusta rapakon taakse laivalla. Naapuriin menen toki perinteisesti junalla.

Anyway, pirteää marraskuuta, palataan asiaan itsenäisyyspäivän tienoilla.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Miun mekko

Olin tuossa työmatkalla Helsingissä ja ehdin vihdoin piipahtaa myös muutamissa mainioissa putiikeissa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että matkaan lähti aivan ihana mekko suunnittelija Ilona Hyötyläisen Miun-kaupasta. Olen jonkin aikaa etsiskellyt sellaista semi-hienoa vaatetta, joka sopisi tilanteisiin, joihin ei viitsi ihan normifarkuissa ja villapaidassa mennä, mutta jotka eivät ole aivan jakkupukutilaisuuksiakaan.

Miun Koriste-mekko oli kuin tehty tähän tarkoitukseen ja mitoiltaankin sopi minulle kuin mittatilaustyö. Mekosta oli kolme eri vaihtoehtoa: musta silkkinen (astetta hienompi versio), ja harmaa sekä musta puuvillainen. Näistä valitsin pohjaväriltään mustan puuvillamekon, jossa on harmaalla suunnittelijan isoäidin innoittama pitsimäinen kuosi.

Samalla rahalla olisi tietty saanut monta muuta vaatetta ja vaikka kengät, mutta halusin kerrankin toimia kuten saarnaan eli oikeasti ostaa Suomessa suunnitellun ja tehdyn (!), pitkäikäisen ja laadukkaan vaatteen niiden liukuhihnalla tuotettujen halpisrääsyjen sijaan. Miehelleni en tosin uskaltanut mekon hintaa (vielä) paljastaa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Reiluja alennuksia

Reilun kaupan viikkojen (19.10.-1.11.) kunniaksi Vihreät vaatteet ja Kaiku tarjoavat 10% alennuksen vaatteistaan. Vihreissä vaatteissa alennus koskettaa kaikkia tuotteita, Kaikussa alennetulla hinnalla saa paikan päältä Reilun kaupan puuvillasta tehdyt t-paidat ja kassit, tilaustuotteina kassit.

Sunnuntaihin asti ehtii siis vielä tilailla.

torstai 22. lokakuuta 2009

Uusia suklaalöytöjä

Moni on ehkä huomannutkin Reilun kaupan suklaauutuudet. Keskon Pirkka-merkin valikoimiin on tullut Reilun kaupan tumma suklaa ja kaakaorouhe suklaa (molemmat 1,90 €/100g) ja Siwan kokoelmista löytyy Aware dark chocolate (en muista hintaa, ei muistaakseni päätä huimannut, levyn koko myös 100g).

Kaikki kolme suklaata sopivat makuuni loistavasti. Tummiksi suklaiksi ovat todella pehmeitä, mutteivät yhtä imeliä kuin maitosuklaat.

Aware dark chocolatessa on 70 prosenttia kaakaota, 100% Reilun kaupan raaka-aineita ja perussetti: "saattaa sisältää pieniä määriä pähkinöitä, mantelia, gluteenia, maitoa, kananmunaa ja soijaproteiinia".

Pirkan suklaissa on 55% kaakaota, 100%/92% Reilun kaupan raaka-aineita ja mahdollisesti saattaa sisältää maidon, pähkinöiden tai mantelin jäämiä.

Pirkalla näytti muuten olevan aika kattava valikoima muitakin Reilun kaupan tuotteita. Löytyvät täältä.

Hei hei Hertta

Voi sniff, kuulin juuri, että Tammelassa sijainnut aivan mainio kulttuurikahvila Hertta on valitettavasti lopettanut toimintansa toistaiseksi ja etsii parhaillaan uutta paikkaa. Tilalle on kuuleman mukaan tullut Kahvilla-niminen ravintolan ja kahvilan yhdistelmä, jossa pitäisi Hertan tapaan olla saatavilla luomua ja Reilun kaupan tuotteita. Pitänee käydä tsekkaamassa paikan lounastarjonta mitä pikimmiten.

Väistämättä tätä uutta paikkaa tulee verranneeksi Herttaan ja vähän pelottaa, että se ei vastaa sitä Hertan konstailematonta ja boheemihenkistä tunnelmaa, johon liian harvoin törmää Tampereella. Täällä on jo aivan riittävästi samaan muottiin sullottuja kuppiloita, joista aito omaleimaisuus puuttuu. Tunnelmaa kun ei saada rahalla luotua - sen tekevät ihmiset.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Reilun kaupan viikot täällä taas

Tällä ja ensi viikolla vietetään perinteistä Reilun kaupan viikkoa, mikä on huomioitu myös mediassa. Tänään esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi Reilun kaupan tuotteiden myynnin kasvusta. Reilun kaupan mausteiden myynti lisääntyi peräti 450 prosenttia, teen 190 ja puuvillavaatteiden 118 prosenttia. (HS 20.10.09 Reilun kaupan tuotteet käyneet kaupaksi taantumassakin)

Tämän hehkutuksen rinnalla olisi tietysti kiva nähdä jonkin riippumattoman tahon tekemä tutkimus siitä, millaisia vaikutuksia näillä huimilla kasvuluvuilla on niissä tuotteiden alkuperämaissa. Onko ihmisten elintaso oikeasti parantunut Reilun kaupan myötä?

Tätä kysymystä ja muitakin Reiluun kauppaan tai ylipäänsä hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen liittyviä asioita voi pohtia kahvi- tai teekupposen kanssa Reilun kaupan kahvitauolla, jossa tänä vuonna teemana on maaottelu (onkohan muuten napattu porkkanamafian ilmastokampanjasta?). Ideana on siis kilvoitella Ruotsin, Tanskan ja Norjan kanssa siitä, missä maassa osallistutaan eniten tänä päivänä järjestettäviin Reilun kaupan tilaisuuksiin.


Kiireisenä ja myöhäisheränneenä en (taaskaan) saanut omaa tilaisuutta pystyyn, mutta onneksi avoimia tilaisuuksia löytyy läheltä. Viime vuoden tapaan tarkoituksena on jossain vaiheessa suunnata Cafe Europaan kahville/teelle. Itse asiassa tänä vuonna kaikki Reilun kaupan tuotteet lasketaan mukaan, joten viiniäkin voisi harkita päivän päätteksi. Tapahtuma kestää nimittäin kasista kasiin eli jos ei päivällä ehdi, niin iltapäivällä ja alkuillasta vielä kerkeää. Omalla paikkakunnallasi olevat avoimet tilaisuudet voi tsekata tapahtuman sivuilta sivuilta kohdasta osallistujat, jossa tilaisuudet on listattu paikkakuntakohtaisesti.

Eri maiden välistä tilannetta voi seurata täällä. Ja jos minun tekstini ei auennut, selkeämpää infoa tarjoaa Reilun kaupan maaottelu.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Tutkimus eettisestä kuluttamisesta

Kulutusjuhlan kautta pölähti vinkki eettistä kuluttamista käsittelevästä gradusta. Lähteenä käytetään kyselyä, johon voit osallistua täällä. Ei menny kauan vastata, joten käyhän täyttämässä.

Porkkanarahaa

Viime perjantain tempaukset onnistuivat hienosti. Tampereella lisämyynti oli 6 284 ja Helsingissä 8 090 euroa, joista siis 100% menee energiatehokkuuden parantamiseen, mitä se nyt sitten käytännössä näissä tapauksissa tarkoittaakaan.

Helppoa oli vaikuttaminen, toivottavasti myös sen tulokset tulevat pian näkyville.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Muista ruokaostokset tänään, Tullintori tai Kotikontu!

Jos oleilet Tampereella tai Helsingissä, suuntaa ympäristömyönteisille ruokaostoksille tänään Kotikontuun tai Tullintorin k-marketiin. Keskivertoperjantaimyynnin ylittävä osa menee kokonaisuudessaan energiatehokkuuden parantamiseen.

Hommanhan hoitaa tunnetusti porkkanamafia.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Aurinkoenergiaa uimahalliin

Helsingin Sanomat uutisoi tänään kiinnostavasta hankkeesta. Porissa aloitetaan marraskuussa aurinkoenergialla toimivan uimahallin rakentaminen.

On kiinnostavaa nähdä, kuinka auringolla lämmittäminen onnistuu Suomessa, jossa on suhteellisen pitkä aika vuodesta pimeää. Jutun mukaan auringolla lämmittäminen onnistuu jopa 9 kuukauden ajan vuodesta. Eri asia on sitten se, kuinka kannattavaa tuo on. Aluksi uusi tekniikka vaatii tietysti ylimääräisiä investointeja, jotka kuitenkin pitemmän päälle voivat maksaa itsensä takaisin. Paradoksaalisesti ilmastonmuutos periaatteessa lisäisi aurinkopaneelin käyttöastetta, sillä ehdolla tietysti, että ilmastonmuutos lisäisi aurigon valon määrää, mitä ei välttämättä ilmastonmuutoksen myötä tapahdu.

Milloinhan Tampereelle saadaan tällainen?

Lue koko juttu: HS 5.10.09 Poriin nousee aurinkoenergialla lämpiävä uimahalli.

Porkkanaostoksille Tullintorille perjantaina

Porkkanamafia järjestää ensi perjantaina 9.10. tandemtempauksen k-kauppoihin Tampereella ja Helsingissä. Tampereella kohteena on k-market Tullintorilla, Helsingissä puolestaan k-Kotikontu asematunnelissa.

Koko päivän lisämyynneistä on menossa 100% ympäristön hyväksi, joten kannattaa käydä tekemässä ne viikonloppuostokset tai ainakin osa niistä noissa kaupoissa. Kumpi nyt sattuu siinä matkan varrella olemaan.

Tullintorin k-kaupassa on muuten melkoisen hyvät olut- ja luomuvalikoimat, joten vaikka niiden vuoksi, jos ei muuten. Ja kauppa on siis auki 7-21 eli koko päivä on aikaa.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Auton kirous

Kuljin vuosikaudet yksin asuessani pyörällä, kävellen ja julkisilla. Muuttaessani yhteen mieheni kanssa kaupan päälle tuli auto. Mielestäni pärjäisimme ilmankin, mutta toisaalta kun se menopeli on olemassa ja kun siitä kohtuullisesti kulujakin on, olisi tyhmää olla käyttämättä sitä.

Kohtuukäyttö olisikin vielä jotenkin hyväksyttävissä, mutta kun autoilun vaivattomuuteen tottuu, se meinaa viedä mennessään. Entisenä vannoutuneena pyöräilijänä olen joutunut huomaamaan, kuinka itsekurini on lipsunut sateella, väsyneenä, kiireessä, kylmällä ilmalla, silloin kun ei haluttaisi pyöräillä hameessa tai ihan vain laiskuuttaan.

Pitkillä matkoilla käyttäisin mieluiten junaa, mutta kun yksinkin autolla matkustaa halvemmalla, niin ei tunnu maailman pahimmalta synniltä autoilu.

Ei taida tulla mitään ekodiplomia tämän paljastuksen jälkeen. Sniff.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Politiikan pohjamudissa

Ei voi taas kun ihmetellä. En epäillytkään, etteivätkö poliitikkomme olisi jossain väärin vieraantuneita ns. "tavallisesta arjesta" tai jossain määrin vaikutettavissa, mutta tämä viima aikoina esiin nousseet seikat ovat kyllä ihmetyttäneet. Osalle omatunto on sentään kolkuttanut, mutta toisten moraali tuntuu olevan venyvämpää sorttia. Valehtelukin on saanut aivan uusia muotoja pääministerimme kielenkäytössä.

Ihmettelen vain mitä tapahtuisi, jos meille kaikille sallittaisiin samanlainen muistamattomuus, tietämättömyys ja ylimielinen suhtautuminen omaan työhön. Toki pääministeri puolueineen ei ole ainoa tässä sopassa ryvettynyt, mutta ei se silti poista vastuuta, joka tyhmyyksistä lankeaa. Vanhanen on vedonnut vaalirahakohussa mm. siihen, etteivät presidenttiehdokkaat ole varainkeruussa mukana ja näin ollen hän ei ole voinut olla tietoinen kaikista rahoituskanavista.

Mutta hetkinen. Eikö esimies olekaan viime kädessä vastuussa alaisten mokista? Eikö olisi ollut Vanhasen vastuulla koota sellainen kamppanjatyöryhmä, joka toimii tiettyjen pelisääntöjen mukaan. Jos valitsee huonosti, kärsii lopulta myös seuraukset. On aika epäreilua jättää uppoava laiva ja välttää vastuu toteamalla, etten minä tiennyt. Ongelma on juuri siinä: olisi pitänyt tietää!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Design on Ojakatu

Peräkonttikirppis meni ohi että hujahti, mutta Design torille ehdin eilisiltana. Tarjolla oli maanmainiota muotoilua vaatteista ja koruista kirjoihin ja sisustukseen. Löysin monta uutta tamperelaista eko-design-vintage-yrittäjää, esim. viime viikolla avattu Rautatienkadulla sijaitseva Vaudeville Boutique ja Ojakadulla Supermukavan naapurissa majaileva Vintage Garden. Suosittelen tsekkaamista.

Tapahtuman kunniaksi hintoihin oli laitettu pientä torialennusta, joten mukaan lähti erittäin tyylikäs paita ja ehkä maailman ihanin käsilaukku. Paita tuli tarpeeseen, mutta käsilaukku menee kyllä turhan kulutuksen puolelle. Pitääkin miettiä millä sen kompensoisi. Olisiko reilua, jos tällä viikolla kuluttaisin vain ruokaan enkä käyttäisi autoa lainkaan?

maanantai 14. syyskuuta 2009

Kirppis meni

Hitsin hitsi. Tampereen Keskustorilla oli eilen sunnuntaina toisen kerran järjestetty peräkonttikirppis ja missasin sen, jo toistamiseen.

Ideana on se, että ihmiset saavat tulla myymään roiniaan maksua vastaan kirjaimellisesti peräkontistaan. Mutta mikä parasta ja mikä minua eniten tässä kaivelee, on se, että muutaman tunnin ajan Tampereen keskustassa on todellinen kirppistaivas. En ole nähnyt ikinä missään niin valtavan kokoista kirppistä. Mitä kaikkia löytöjä sieltä olisikaan voinut tehdä...

No, ehkäpä tällä oli jokin tarkoitus. Ostoskiintiöni on ilmeisesti täynnä myös kirppariostoksista.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Designea ja tarroja Tampereella

Kuulin (harmittavasti vasta) tänään, että tällä ja ensi viikolla Tampereen keskustassa on meneillään designsuunnistus. Siis mitä?

Kyseessä on tamperelaisten design-yritysten kaksiviikkoinen tapahtuma, jonka aikana putiikeissa piipahtaessa keräillään tarroja. Kuudella tarralla pääsee osallistumaan arvontaan. Kaksiviikkoinen tapahtuma päättyy ensi viikon sunnuntaina 20.9. Designtorilla, jossa myös mainittu arvonta suoritetaan.

Kaappaa siis itsellesi jostain Designsuunnistuksen kartta, johon tapahtumaan osallistuvat yritykset on sijoitettu. Kartan voi tsekata myös netissä. Sitten vain suunnistamaan designen viidakossa Tampesterin keskustassa ja sen liepeillä.

Hih, sain tänään jo yhden tarran!

Tarkempaa infoa tarjoaa: Design on tampere.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Sananvapauden rajat

Nyt on vähän lipsunut tämä kirjoittelu yhteiskunnallisiin asioihin ekoilun sijaan, mutta toisaalta yhteiskunnallisten epäkohtien puiminen kuuluu mielestäni arkipäivän aktivismiin siinä missä kierrätyskin. Maailmaa kun ei paranneta vain ympäristöteoilla.

Sananvapaus on ollut viime aikoina tapetilla useammankin jutun yhteydessä. Aihe on noussut esiin viimeksi tänään, kun perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jussi Halla-aho sai sakkoja blogikirjoituksestaan.

Viime viikon Audi-mieheen verrattuna Halla-ahon sakoissa on periaatteessa kysymys paljon rankemmasta linjanvedosta. Toki työpaikan menetys ja julkinen anteeksipyyntö on tietyssä valossa pahempi asia kuin muutaman euron sakot. Periaatteellisesti oikeudellinen tuomio on kuitenkin isompi juttu. Siinä on lain mukaan vedetty linja siihen, mitä saa sanoa ja mitä ei. Audi-miehen casessa kyse oli "vain" siitä, mitä yleisesti pidetään hyvänä tapana.

Molemmat tapaukset liittyvät kiinteästi kysymykseen normaalista ja toiseuden ymmärtämisestä. Mitkä ovat meidän yhteiskuntamme normit ja minkälaista käytöstä niiden nojalla voidaan hyväksyä ja suvaita? Ennen kaikkea kyse on siitä, miten näistä asioista saa puhua.

Vaikka olen sisällöllisesti eri linjoilla sekä Esko "Audi" Kiesin että Jussi Halla-ahon kanssa, pidän huolestuttavana sitä, millä tavalla eriäviin mielipiteisiin suhtaudutaan. Lauseita erotetaan asiayhteydestään, kirjoittaja leimataan kirjoitussävyn tai näkökulman perusteella. Toki sanojalla on aina vastuu sanoistaan. On kyettävä arvioimaan sitä, missä mitäkin voi sanoa, miten sen sanoo ja ennen kaikkea, voiko asian ylipäätään sanoa.

Omista mielipiteistä poikkeavat kannanotot tuntuvat usein vaikeilta hyväksyä, koska ne yleensä astuvat oman arvomaailman rajoille. Suvaitsevaisena itseään pitävän on kuitenkin hyväksyttävä, että se "typeriä idioottimaisuuksia" suustaan päästävä henkilö on oikeutettu lausumaan asioista sen mitä ajattelee, kunhan se pysyy lain sallimissa rajoissa. Suvaitsevaisuus ei ole vain sitä, että hyväksytään kaikenlainen erilaisuus, muttei niitä, jotka eivät hyväksy erilaisuutta. Juuri tämä tekee suvaitsevaisuudesta niin kovin vaikeaa aidosti toteuttaa.

torstai 3. syyskuuta 2009

Taantumaa vai edistystä?

Olen lievessä hämmennyksessä, mutta myös mielenkiinnolla seurannut tätä "Audi-jupakkaa". Keskustelupalstat pursuilevat kommentteja ja parempaa kanavaa suomalaisten arvomaailman ja maailmankuvan tarkasteluun saa hakea. Netissä uskalletaan vetää kommentit ihan äärimmilleen ja tunteella. Mikä voisi olla sen aidompaa kuin digitaalisesti esiin tuotu raivo? Puhumattakaan lukuisista mielenkiintoisista uusista määritelmistä sananvapaudelle, feminismille, tasa-arvolle ja huumorille.

Esimerkiksi yhden kirjoittajan mukaan "herra Audi" toi jutussa esiin puhtaita faktoja, toisen mukaan hänen sananvapauttaan on loukattu ja kolmas päivittelee sitä, kuinka tämä on toimittajien ja telaketjufeministien salaliitto suomalaisia miehiä vastaan.

"Miesten asema on nyky-yhteiskunnassa tukala. Olemme joutuneet yliemansipoituneitten ja kilpailuhenkisten feministinaisten maihinnousukenkien alle. Poliittisesti korrekti liikkuma-ala on tosi kapea ja sanomisia joutuu varomaan."
(HS keskustelu, nimim. Emansipaatiota vaihteeksi myös miehlle)

What the fuck?

Uutispoimintoja:
Audi-Kiesi: Anteeksi, sen piti olla vitsi (Kauppalehti 3.9.09)
Vanhoja naiskuvia ujutetaan yhteiskuntaan (Yle 3.8.09)
Harva nainen omistaa Audin (HS 3.9.09)

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Eih ja voih

Deokristal on vähän takkuillut. Välillä se toimii ihan moitteettomasti, mutta toisinaan taas hien haju tunkee ikävästi. Pakkaus lupaa deon toimivan 24-36 tuntia! Mulla ei toimi välillä kuin puoli päivää, jos sitäkään.

Mitä teen väärin vai eikö kroppani sulata mineraalikiveä? Voisiko syynä olla erilaiset materiaalit vaatteissa? Toisiin haju tarttuu, toisiin ei.

Comments, anybody?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Pääsy kielletty

Vetää aika synkäksi tämä Iltasanomien uutinen: Pakolaisille porttikielto leikkikentälle Pohjois-Karjalassa (31.8.09).

Maahanmuuttoon saa ja pitää suhtautua kriittisesti, eihän se ongelmatonta ole. Mutta ihmisarvo kuuluu kaikille riippumatta yhtään mistään. Ihmisten liikkumista julkisilla paikoilla rajoittaa käsittääkseni vain vapausrangaistus eli vankila.

Mitä enemmän erilaisia raja-aitoja rakennetaan sitä vaikeammaksi ihmisten välinen yhteiselo käy. Nyt kaivattaisiin erilaisuuden ymmärtämistä, opastusta niille, jotka tulevat helvetin keskeltä uusiin oloihin, ja ennen kaikkea toisten kunnioitusta, myös ventovieraiden, mikä välillä tuppaa meillä täällä Suomessa unohtua.

Hei, hymyillään vähän enemmän, pidetään sille takana tulijalle ovea ja moikataan samalla jumppatunnille menijöitä, vaikkei heitä tuntisikaan.

maanantai 31. elokuuta 2009

999 käyttökertaa jäljellä

Kokeilen eilen ensimmäistä kertaa kestoleivinpaperia. Tuotteen valmistanut OpaMuurikka lupaa leivinpaperille jopa 1000 käyttökertaa. Lisäksi luvataan, ettei paperia tarvitse voidella, leivonnaiset eivät tartu eivätkä pala kiinni, eikä paperi läpäise rasvaa. Paljon luvattu, mutta miten kestoleivinpaperi toimi käytännössä?

Kyllä, sämpylät eivät tarttuneet paperiin kiinni ja leivinpaperi oli äärimmäisen helppo puhdistaa. Käytännössä muutamat hassut muruset piti vain ravistella pois. Tuntui erittäin helpolta ja siistiltä hyödykkeeltä.

Ainoaksi leivinpaperiksi tästä ei meidän taloudessa ollut, koska silloin tällöin leivinpaperia tarvitaan "epänormaalinkokoisissa" astioissa ja niihin paperi tarvitsee yleensä leikata.

Ja pitkällä tähtäimellä katsottuna herää tietysti kysymys siitä, miten tällainen silikonista valmistettu leivinpaperi hävitetään. Olisiko sitten kuitenkin ekologisempaa ostaa valkaisemattomia leivinpapereita ja hävittää ne biojätteen mukana? Vai voiko niitä laittaa biojätteen mukaan?

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Elokuvaelämys

Käyn aika harvoin elokuvissa, joten se on minulle edelleen erityinen, ei-arkipäiväinen nautinto. Kunnollisen elokuvanautinnon onnistuminen on kuitenkin usein hankalaa. Suurin osa leffoissa kävijöistä nimittäin pilaa sen (heille täysin normaalilla) käytöksellään.

Ja mitäpä minä voisin asialle tehdä. Elokuvissahan kuuluu rouskutella rasvalle tuoksuvia popcorneja, joita on ostettu niin suuri kippo, että rouskutusta riittää varmasti koko leffan ajaksi. Sen lisäksi leffaeväitä voi nautiskella vain rapisevista paperipusseista ja limsaa juodessa on muistettava ryystää niin, ettei elokuvan äänetön hetki ala ahdistaa. Ja kännyyn saa vastata, ja filmiä pitää kommentoida vieruskaverille puoliääneen.

Aiemmin luulin, että eurooppalaisen taide-elokuvan valinta takaisi hyväkäytöksisen leffayleisön. Viime tiistaina jouduin toteamaan, että Almodovarin uusimman lisäksi yhdeksän euron lippuun "kuuluivat" ilmaiset kommentit leffan alussa, popcornien rouskutus ja rapisevat karkkipaperit. Mutta ei, en kommentoinut äänekkäille vierustovereilleni heidän aiheuttamaansa raivoa, vaan istuin kiltisti hiljaa, koska minä olin se kummajainen.

Äärimmilleen vietyyn leffaetikettiini kuuluu muuten vielä katsoa elokuvan lopputekstit. En voi ymmärtää sitä, että välittömästi ensimmäisten tekstien ilmaannuttua valkokankaalle, ihmisten on kiireenvilkkaa poistuttava salista. Minä sen sijaan napitan leffantekijöiden listan loppuun saakka ja nautiskelen leffan tuottamista fiiliksistä ja musiikista. Ja onhan se kiva, että edes joku näkee puvustaja-assistentin tai kuvaussihteerin nimen. He ovat kaiketi tehneet elokuvan eteen yhtä suuren työn kuin ne näkyvät tähdetkin.

torstai 20. elokuuta 2009

Suuri suklaavertailu, osa 2.

Suklaita on jälleen nautiskeltu ja on suklaavertailun toisen osan vuoro. Tällä kertaa mukana on myös vegaanisuklaita ja yksi ulkomailta ostettu tulokas. Joten ei kun matkaan...

Tässä vielä arviointikriteerit, jotka ovat samat kuin edellisessä testauksessa.

1. Makuvaihtoehdot
2. Maku asteikolla 1-5
3. Mahdolliset allergioita aiheuttavat aineet ja lisäaineet
4. Reilun kaupan raaka-aineiden pitoisuus
5. Kaakaopitoisuus
6. Hinta (jos tiedossa)
7. Pakkausmateriaalien ekologisuus
8. Geenimuunneltujen ainesosien käyttö
9.
Saatavuus
10.
Muut esille nousevat seikat

Mascao
1. Makuvaihtoehdot: maitosuklaa, tummasuklaa, cappuccino, appelsiini, pähkinä, rommi, praline, manteli ja extra darka
2. 2, Kokeilussa ollut extra dark oli liian kitkerä minun makuuni, mutta toisaalta, yksi pala riittää!
3. Saattaa sisältää pähkinä-, manteli- tai maitotuotejäämiä.
4. Ei tietoa
5. 70%
6. 2,50 euroa
7. Uloin paperikerros kierrätettävää, sisällä muovinen pakkaus.
8. Ei tietoa
9.
Runsaudensarvi, Punnitse ja säästä, Ruohonjuuri
10.
100% luomua, Valmistettu Sveitsissä bolivialaisen El-Ceibo-osuuskunnan kaakaosta ja Filippiiniläisen ALter Traden täysruokosokerista.

Rapunzel
1. Tryffelimaitosuklaa
2. 3, aika makea, mutta ihan hyvä perussuklaa
3. Soijalesitiiniä, hasselpähkinää.
4. Ei tietoa
5. 38%
6. n. 2,60
7. Paperi ja muovi
8. Ei mainittu
9.
Runsaudensarvi
10.
100% luomua, sveitsiläinen, lisätietoa www.rapunzel.de

Plamil Organic
1. Lukuisia makuvaihtoehtoja, tsekkaa lisää www.plamilfoods.co.uk/products.htm
2. 3, maitosuklaaseen tottuneelle hieman valju maku, mutta ihan hyvä
3. Saattaa sisältää jäämiä hasselpähkinästä
4. 77%
5. 42%
6. 3,30 euroa
7. Paperi ja folio
8. GMO-vapaa
9.
Runsaudensarvi
10.
Vegaaninen, tuotettu 100% uusiutuvia luonnonvaroja käyttäen, alkuperämaa Britannia, www.plamilfoods.co.uk

Organica
1. Useita makuvaihtoehtoja, tsekkaa lisää www.seriouslyorganic.co.uk/index.php?p0=swisschocolate
2. 4, hauska yhdistelmä, marjat mukava kirpeä piristys muuten todella makeaan valkoiseen suklaaseen
3. Saattaa sisältää jäämiä pähkinästä ja maidosta
4. 89%
5. 72%
6. 3,50 euroa
7. Paperi ja muovi
8. GMO-vapaa
9.
Saatavuus
10.
Vegaaninen, gluteeniton, 100% luomu, tuotettu Belgiassa Venture foodsille, www.seriouslyorganic.co.uk

Ja lopuksi ruotsalaisketju ICA:n oma tuote

ICA Mörk choklad
1. Tumma ja maitosuklaa
2. 4
3. Saattaa olla gluteenin, soijan, maidon, mantelin ja eri pähkinöiden jäämiä.
4. 100%
5. 70%
6. Taisi olla 20 kruunun paikkeilla eli n. alle 2 euroa
7. Kierrätettävä pahvikotelo, sisällä metallinkierrätykseen sopiva folio. Erityisplussa siitä, että pakkauksessa on kierrätysohjeet!
8. Ei mainintaa.
9.
Ruotsiin on mentävä
10.
Pakkauksessa oli kiva avausniksi, tosin en hoksannut sitä ja vaikeaa oli.

Tattadadaa! Voittajaksi selviytyi tällä kertaa Venture foodsin Organica-suklaa. Se oli maultaan testin paras, luomua, vegaaninen, gmo-vapaa ja 89 prosenttisesti reilu. Ainoat miinuspuolet olivat melko korkea hinta ja muovin käyttö pakkausmateriaalina.



keskiviikko 19. elokuuta 2009

Vielä ehtii ilmastomaajoukkueeseen

Liityin tässä pari päivää sitten Ilmastomaajoukkueeseen. Kyseessä on useamman tahon kampanja (mm. Ilmastotalkoot, Porkkanamafia, YleX, Nebula ja Taloustutkimus), jolla pyritään lisäämään tuulivoimaa Suomessa.

Homma toimii niin, että kampanjan sivustolla kerätään kiinnostuneiden nimiä, jotka syyskuun lopulla luovutetaan tarjouskilvan voittaneen sähköyhtiön haltuun. Osallistumalla sitoutuu ottamaan vastaan kyseisen firman tarjouksen, joten mistään sen kummemmasta ei ole kyse.

Jos kannatat ekosähköä, niin kipin kapin nimeä listaan. Tällä hetkellä kampanjaan liittyneitä on 1415.

www.ilmastomaajoukkue.fi

Kristaldeo käyttöön

Otin syksyn kunniaksi uuden deodorantin kokeiluun. Aiemmin tuskailin Frantsilan deon kanssa, ja vaikka se nyt ei ihan vielä loppunutkaan, päätin siirtyä seuraavaan. Päädyin Ruohonjuuressa jahkaillessani Ali avci merkkiseen, Turkissa valmistettuun Kristaldeoon (8,5 euroa).

Kristallideo on varmasti monille tuttu, mutta se toimii siis siten, että kosteaa kristallikiveä sivellään kainaloihin. Pakkauksen mukaan deo neutraloi hien hajua ja sen pitäisi toimia 24-36 tuntia. Se ei sisällä alkoholia, lisäaineita eikä hajusteita.

Parin päivän kokemuksen perusteella kristaldeo tuntuu toimivan moitteettomasti. Se kuivuu nopeasti iholla, ei tunnu oikeastaan miltään, hien haju pysyy poissa tai ainakin todella mietona. Itselle tärkeä juttu on se, että tämä deo tuntuu toimivan myös urheillessa.

Tätä voisi hehkuttaa enemmänkin, mutta ehkä nyt odotellaan rauhassa, millaisia kokemuksia pidempi käyttö tuo tullessaan.

maanantai 10. elokuuta 2009

Veganissimo suljettu!

Ikäväkseni huomasin juuri, että tamperelainen vegaaniravintola Veganissimo on joutunut sulkemaan ovensa, ainakin toistaiseksi. Veganissimon sivujen mukaan yritys on ajautunut konkurssiin, mutta ravintolalle etsitään yhä jatkajaa mahdollisesti jopa samalla liikeidealla.

Toivottavasti joku yritteliäs vegaaniruoan ystävä ryhtyy hommaan, sillä Veganissimo toi mukavaa vaihtelua muiden ravintoloiden kasvis/vegaanitarjontaan. Tarvetta vegaaniravintolalle luulisi Tampereella edelleen olevan. Tosin itsellä on usein ollut ongelmana seuran puute. Lihansyöjäystävät nimittäin harvoin suostuvat lähtemään vegaaniravintolaan, koska "kun kerran ravintolaruoasta maksaa, sen täytyy olla kunnollista (lue: lihaa)". Siksipä Veganissimoon tuli mentyä vähän liian harvoin.

perjantai 7. elokuuta 2009

Luomu ei ole terveellisempää?

Hesarissa uutisoitiin tänään tuoreesta brittitutkimuksesta, jonka mukaan luonnonmukaisesti kasvatetut kasvit eivät ole juurikaan terveellisempiä kuin tehomaatalouden tuotteet.

Onhan se kiva, että tutkitaan, mutta kuten jutussa mainitut kriitikotkin toteavat, kysymyksenasettelusta riippuen voidaan päästä hyvin erilaisiin tuloksiin. Sitä paitsi ei se terveellisyys ole ainoa kriteeri luomun suosimisessa, vaan sen kokonaisvaikutukset ympäristöön ja ihmisiin. Ja maku. Espanjalaisten vetisten tomaattien ravintosisältö ja lannoitejäämämäärät voivat olla samat, mutta kyllä kotimainen luomutomaatti maistuu joltain ihan muulta.

Kyseinen tutkimus tuntuu (pelkän Hesarin jutun lukemisen perusteella, alkuperäistä tutkimusta en ole nähnyt) tyypilliseltä tämän ajan tuotteelta. Tarkastellaan jotain, tässä luomua, ja sen vaikutusta hyvin yksipuolisesti, ja koetetaan tieteellisesti todistaa, että tehomaatalous ja koko tämä nykyinen kulutusmalli ovat ok.

Jos asiaa taas tutkittaisiin monipuolisemmin, tulos olisi todennäköisesti aivan toisenlainen. Jos minä tutkisin luomun ja tehomaatalouden välistä eroa, tekisin monitieteisen projektin, jossa tutkittaisiin ravintoarvoja (mitä tässä mainitussa tutkimuksessakin käsittääkseni tutkittiin), terveysvaikutuksia pitkällä aikavälillä (vähintään 5 vuotta), vaikutuksia ympäristöön, ihmisten kokemuksia luomun ja tehomaatalouden tuotteiden eroista sekä viljelijöiden kokemuksia. Lisäksi tutkimuksen rahoituslähteet ja tilaajat pitäisi olla avoimesti esillä.

Mutta minä olen vain historiantutkija, joten tällä koulutuksella ei luomua paljon tutkita. Tai ehkä luomun historiaa, joka aiemmin oli sitä "normaalia" maataloutta... Ehkä pitäisikin kirjoittaa viimeaikaisten populaarimaailmanhistorioiden hengessä "Luomu - eräs maailmanhistoria".

No joo, Hesarin juttu löytyy alla olevasta linkistä. Keskustelu jatkuu.

Luomuväki suuttui ruoan terveellisyyttä vähätelleestä tutkimuksesta, HS 7.8.09

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Ruohonjuuressa kookosöljyesittely

Huomasinpa, että Tampereen Ruohonjuuressa on ensi perjantaina eli 7.8. tuote-esittely kookosöljystä klo 12-18. Tämän tarkempaa tietoa ei ollut saatavilla, mutta kannattanee tsekata, jos olet noihin aikoihin siellä suunnalla. Itsekin voisi piipahtaa, jos ehtii...

Kookosöljyhän on kuulema todella monikäyttöinen tuote. Toimii ilmeisesti sekä ruoanlaitossa että ihonhoidossa. Yhden purkin ostin tuossa keväällä, mutta vielä se odottaa avaamattomana jääkaapissa. Pitäs olla semmonen sopiva hetki, että ehtis rauhassa miettiä ja kokeilla ja silleen. You know.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kirpparitunnelmia ulkomailta

Reissusta on palattu ja vaikka ennen matkaa päätin, etten osta kuin jonkun aivan pienen jutun muistoksi, niin myönnettävä on: kassillinen kaikenlaisia kirppislöytöjä ja pari normikaupasta ostettua juttua päätyi mukaan. Aiemmin lupailin kirjoitella siitä, mitä parannettavaa omassa toiminnassani olisi ekoilun näkökulmasta. Tämä on ehdottomasti yksi niistä: liiallisen materian kerääminen. Suurin osa oli toki kirpputorilta ja sinänsä kierrätystä. Ei sitä tavaraa silti tarvitsisi haalia tällaisia määriä. Tai sitten pitäisi ottaa sellainen linja, että aina uuden tieltä lähtee jotain vanhaa pois...

Itsekritiikkiosuuden jälkeen sitten niihin löytöihin. Aiemmin kerroin jo, että Tanskasta löytyi pari Arabian astiaa ja Ruotsissa niitä tuli vastaan vielä enemmän. Lisäksi mukaan tarttui pari pientä hyllyä, jotka aion tuunata uuteen kuosiin. Ainoa ero Suomeen on huomattavasti huokeammat hinnat; sama pätee myös ruotsalaisiin astioihin sekä kirpputoreihin yleensä. Hinnat ovat kohtuullisia, suomalaisiin hintoihin tottuneelle jopa todella halpoja. Tähän tietysti vaikutti myös kruunun heikko kurssi.

Etsiskelen kirppareilta lähinnä omaa silmääni miellyttäviä käyttöastioita enkä juuri pane arvoa sille, minkä hintainen tai arvoinen joku kippo on. Tällä kertaa halusin kuitenkin ihan puhtaasta uteliaisuudesta vertailla, mitä 1,5-5 eurolla ostamani astiat maksavat Suomessa nettikaupoissa.

Olin lentää selälleni kun näin, että n. 1,5 eurolla (10 Tanskan kruunulla) ostamaani Pastoraali-lautasta myydään 108 eurolla! Ja muihinkin ostoksiin tuli reilusti lisää hintaa kun vertailin hintoja sekä netissä että ihan paikan päällä kirpparilla. Tuntuu siltä, että kun kipon pohjassa lukee Arabia, hinta nousee heti pilviin. Ruotsissa oli sikäli siis aidommantuntuninen kierrätysmeininki. Tavaroista haluttiin päästä eroon ja tienata hieman siinä sivuassa, mutta ei tehdä omaisuutta vanhoilla roinilla.

Tanskassa kirppari oli kesäfestivaalin yhteydessä, jossa oli erilaisia myyntikojuja ja huvipuistolaitteita. Ruotsissa ehdin piipahtaa useammallakin kirppiksellä. Hassuin kokemus oli ehdottomasti urheiluseuran järjestämä pihakirppis. Homma toimii niin, että paikalliset urheiluseurat keräävät vuoden ajan roinaa varastoihin ja myyvät ne sitten yhtenä kesälauantaina talkoovoimina. Kirppis alkaa yleensä aamupäivällä ja alue on suljettu köydellä ennen tapahtuman alkua. Kun kello lyö tasan, kirppis alkaa ja ihmiset kirjaimellisesti juoksevat etukäteen köyden takaa katsomilleen pöydille viemään parhaat päältä. Tapahtumaan liittyy yleensä myös huutokauppa, jossa myydään arvokkaimmat esineet. Muutoin löytöjä voikin tehdä halvalla: hinnat pöyrivät omissa ostoksissani 5 ja 20 kruunun ei vajaan 50 sentin ja 2 euron välillä. Tarjolla oli kaikkea mahdollista huonekaluista, lampuista ja työkaluista, astioihin, kirjoihin, levyihin ja vaatteisiin.


Tästä se alkaa...


...ja kaikenlaista on tarjolla.

Jos matkailette Ruotsissa ja urheiluseuran järjestämä kirppi sattuu kohdalle, niin menkää tsekkaamaan. Tunnelma on jotain uskomattoman hulvatonta, ja parhaassa tapauksessa voit tehdä elämäsi kirppislöydöt!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Skandinavian tour

Terveiset Tanskasta ja Ruotsista. Lomareissulla on ehtinyt hieman katsastaa paikallista ekotarjontaa ja vierailla kirppareilla sekä antiikkiliikkeissä. Kööpenhaminassa löysin sen kummemmin etsimättä ihan keskustasta kolme eko- ja Reilun kaupan-liikettä, ja loistavia second hand-putiikkeja. Pohjoismaat tuntuvat olevan mahtavia aarreaittoja erityisesti vanhojen astioiden suhteen, ja myös suomalaista designia on eksynyt rajojen ulkopuolelle. Tähän mennessä haaviin on sattunut Arabian liemikulho, ehkä n. 1950-luvulta, 2,5 eurolla ja Arabian Pastoraali-lautanen 1,5 eurolla! Ruotsin puolella aarreaitat odottavat vielä, niistä lisää sekä kuvia tulossa tulevina päivinä.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Kosmetiikkaa testissä

Lomalla on yllättävän kiva pysytellä kaukana tietokoneesta ja varsinkin internetistä, joten siksi tämä päivittely on jäänyt heikoille kantimille. Paljon aiheita on kyllä ollut mielessä, mutta sähköiseen muotoon en ole niitä saanut. Mutta nyt ystävällisestä kehotuksesta innostuneena ajattelin vihdoin päivittää viimeaikaisia kosmetiikkatestauksia.

Olen testaillut seuraavia tuotteita vuoden 2008 keväästä lähtien ja pyrkinyt käyttämään jokaisen tuotteen loppuun asti, jotta pitkän aikavälin vaikutukset tulisivat esiin. Testauksessa on ollut Frantsilan ja Urtekramin hammastahnat, Thémisin, Dr. Hauschkan ja L'Occitanen kosteusvoiteet ja Santen ja Frantsilan deodorantit. Osa tuotteista on edelleen käytössä, mutta kaikkia tuotteita olen kokeillut useampia kuukausia.

Hammastahnavertailussa Frantsilan yrteistä tehty hammastahna "pesee" mennen tullen Urtekramin tahnan. Frantsilan tahnasta jäi reippaan raikas tuntuma ja varma olo suhun, sen sijaan Urtekram jätti valjun tuntuman ja epävarmuuden siitä, puhdistuivatko hampaat sittenkään. Tämä lienee osin makuasia, mutta peruspepsodentteihin ja muihin "suut-räjäyttäviin-hammastahnoihin" tottuneelle Frantsila oli "tutumpi" vaihtoehto. Hampaissa on tuntunut samalta kuin tavallisilla tahnoilla pestessä, seuraava hammaslääkärikäynti antaa lisävalaistusta asiaan joskus ensi vuoden puolella.

Muiden kokemuksia eettisistä hammastahnoista: Urtekram hammastahna, Oikeutta eläimille foorumi (keskustelua muutaman vuoden takaa).

Kosteusvoiteissa ei ole juurikaan eroja Thémisin, Dr. Hauschkan ja L'Occitanen välillä. Kaikki tuntuvat sopivan iholleni hyvin, joten eroja täytyy etsiä muualta. Thémisin ja L'Occitanen voiteet ovat muovipurkeissa, Dr. Hauschka saa lasipurkista pientä plussaa. Toisaalta Dr. Hauschka on näistä kolmesta kallein ja kuluu nopeiten. L'Occitane ja Dr. Hauschka ovat koostumukseltaan melko ohuita ja helposti imeytyviä, Thémis kohtalasen paksua ja täyteläistä. Tuoksun perusteella Thémis häviää kahdelle muulle: tuoksua on vaikea kuvata kauniisti, onneksi se ei kestä pitkään ja siihen tottuu. L'Occitane tuoksuu saman sarjan hajuvedeltä (Cherry Blossom) ja sopii siksi hyvin myös käsivarsiin vahvistamaan tuoksua. Voiteessa on mukana myös pieniä kimmeltäviä hiukkasia, joten kyseessä on varsinainen bilehilevoide.

Vaikea sanoa, mitä näistä ostan nyt käytössä olevien voiteiden loputtua, koska kaikki kolme toimivat moiteettomasti. Mahdollisesti testaan jotain uutta merkkiä, esim. Colour Caramel kiinnostaisi. Jos teillä on kokemuksia tästä merkistä, niin pistäkäähän kommenttia.

Lopuksi surullinen tarina Frantsilan deodorantista, jonka kanssa olen taistellut viimeiset neljä kuukautta. Kokeilin reilu vuosi sitten Santen deodoranttia ja tuskastuin, kun se ei tuntunut lainkaan peittävän hien hajua. Luin sitten jostain, että elimistöllä kestää aikansa tottua alumiinittomaan deodoranttiin antiperspiranttien käytön jälkeen. Kärsivällisesti käytin Santea ja lopulta kävikin tosiaan niin, että kroppani hyväksyi Santen ja hikoilusta huolimatta kainaloissa oli kukkaistuoksu. Frantsilan kohdalla lähdin yhtä kärsivällisesti liikkeelle, mutta nyt on sanottava, että yhteiselomme ei tule jatkumaan purkin loputtua. Jos deodorantti ei pysty pitämään hajuja loitolla 20 minuutin pyöräilyn jälkeen, voi mielestäni kysyä, mitä virkaa sillä ylipäänsä on. Hikoilu on tietysti yksilöllistä ja jollekin Frantsilan deo varmasti sopii. Minun elämäntyyliini, jossa urheillaan paljon ja pyöräillään töihin, se ei kuitenkaan riitä.

Seuraavaksi suunnitteilla on deodoranttikiven testaaminen, uuden shampoon etsintä sekä eettinen hyttysmyrkky, joka liittyy läheisesti vaellus-harrastukseeni, josta on tulossa oma blogauksensa piakkoin. Keskiössä erityisesti eettiset ja terveelliset vaellusruoat, joita oli yllättävän vaikeaa löytää.

Ja loppuun vielä kiintoisa uusi kestotuote, johon en ole aiemmin törmännyt: kestoleivinpaperi! Löytyy mm. OpaMuurikka-verkkokaupasta, mutta myös isoimmista marketeista. Tämänkin käyttökokemuksia olisi kiva lukea, jos joku on sattunut jo testaamaan.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Itikoiden ruoaksi

Tämä blogaaja suuntaa viikonloppuna Lappiin vaeltamaan, mutta sen jälkeen luvassa on onnistuneita ja epäonnistuneita kosmetiikkakokemuksia sekä suklaatestausta (kaksi levyä vielä tosin maistamatta).

Ja sitten vaihteeksi vakavaa asiaa. Eilen tipahti postista Amnestyn uusin jäsenlehti, ja taas kerran tuntui ikävältä. Aina tulee ruikutettua omia ongelmia, jotka lopulta kuitenkin ovat kärpäsen kakan kokoisia verrattuna niihin räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, joita eri puolilla maailmaa tapahtuu päivittäin.

Kehotankin siis tsekkaamaan Amnestyn uuden kampanjan ja sen kesätapahtumat www.amnesty.fi/mita-tapahtuu, jos vaikka jokin noista sattuisi lähikulmillesi. Ihmisoikeustyötä voit tukea helposti ostamalla Amnestyn tuotteita tai kirjoittamalla pikavetoomuksen mielipidevangin puolesta verkossa. Vetoomuksen lähettäminen on oikeasti maailman helpointa eikä vie kuin muutaman minuuti, ja sen hyöty vaivaan nähden on moninkertainen. Testasin asian juuri itse!

Eli Amnestyn verkkovetoomukset, ja aurinkoista mieltä kaikille!

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Päivitystä

Hengissä ollaan, mutta jälleen kerran työkiireet ovat vieneet vähän liikaa aikaa ja energiaa, mikä valitettavasti suoraan heijastuu tänne. Toisaalta olen ajatellut tämän blogin kirjoittamisen niin, että kirjoitan mieluummin harvemmin ja asiaa, kuin päivittäin höttöä.

Kosmetiikkatestailut ovat pian jo niin pitkällä, että voin vertailla vähän deodorantteja, kosteusvoiteita ja hammastahnoja. Samoin uusi suklaavertailu on tulossa, kunhan saan vielä kolmea uutta Reilun kaupan suklaata maistettua.

Ja lopuksi, olen kohtuullisen ylpeä itsestäni, kun olen onnistunut vastustamaan houkutuksia ja jättänyt ostamatta uusia vaatteita ja kenkiä. Sen sijaan lentoliput on tullut ostettua (tosin vain Tanskaan, jonne lentäminen on käsitteekseni suhteellisesti vähemmän saastuttavaa kuin esim. Thaismaaseen lento, koska koneiden ei tarvitse lyhyellä matkalla nousta niin korkealla ja polttoaineen kulutus on näin vähäisempää) ja tehnyt ja tekemässä pari pitempää reissua Suomessa henkilöautolla.

Hitsin VR! Jos junalippujen hinnat olisivat edes hieman kohtuullisemmat tai jos bussilla pääsisi luontevasti tiettyjä välejä, niin vaihtaisin heti julkisiin. Luomuruoissa ja kosmetiikassa hintaerot "tavallisten" ja eettisten tuotteiden välillä ovat sen verran pienemmät, ettei oma talous siihen kaadu, mutta matkustuksen kohdalla puhutaan jo kymmenien, jopa sadan euron säästöstä. Pidän itseäni kohtuullisen ekologisena kuluttajana, mutta kyllä minäkin tietyn kipurajan jälkeen siirryn "huonompiin" vaihtoehtoihin, jos hintaerot ovat ihan päättömiä.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Megazone 5.-6.6.: räiski ilmaston puolesta!

Porkkanamafioosot ovat järkänneet Tampereella seuraavan iskun Megazoneen. Kyseessä on lazerpyssyillä käytävä vajaan puolen tunnin mittainen "taistelu". Joskus opiskeluaikana tuli ainejärjestöporukalla käytyä pelaamassa, ja sen verran hauskat muistot siitä on jäänyt, että voisi harkita osallistumista.

Tietysti voisi miettiä, haluaako yleensä tukea toimintaa, joka perustuu pitkälti sähkön kulutukseen. Toisaalta pahempia energiasyöppöjä löytyy varmasti muualta. Olisipa kiva, jos joku toimittaja jaksaisi tehdä jutun eri harrastusten hiilijalanjäljistä. Jostain sellainen saattaisi löytyäkin. Saa vinkata, jos tiedätte.

Megazonesta infoa: Tampereen tempaus megazonessa kesakuussa

Eurovaalit

Muistakaahan äänestää. Huomenna ehtii vielä ennakkoon ja sen jälkeen vielä varsinaisena vaalipäivänä sunnuntaina.

Itse hoidin asian pois alta viime viikolla. Puolue oli ennestään tiedossa, mutta ehdokkaan valitsin tällä kertaa vasta kopissa.

Ps. Uusi satsi reiluja suklaita on ostettu, joten testin toinen osa tulee ennen pitkää! Tekeillä on myös uusi bambuluutu ja kosmetiikkakokemuksiakin ajattelin kirjoitella jahka ehdin. Frantsilan deon kanssa on ollut välillä taistelua, mutta ajattelin odottaa vielä hetken ennen lopullista tuomiota.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Porkkanamafia vauhdissa

Nyt kannattaa tarkkailla sivustoa www.porkkanamafia.fi. Useissa kaupungeissa on nimittäin tulossa porkkanatempauksia.

20.5. Oulussa (ravintola)
5.-6.6. Tampereella (Megazone)
9.6. Helsingissä (keikka Tavastialla)
ja huhujen mukaan myös Mikkelissä tapahtuu lähiaikoina.

Tämän kevään aikana porkkanamafian järjestämiä tapahtumia on ollut ainakin Tampereella, Jyväskylässä, Vantaalla, Turussa ja Joensuussa. Ruohonjuuritason kuluttajaliike näyttää siis hyvää vauhtia laajenevan pitkin Suomea.

On kiinnostavaa nähdä kuinka suureksi tällainen juttu voi kehittyä ilman, että siitä muodostuu tylsän byrokraattista toimintaa. Kuinka kauan Suomen kokoisessa maassa riittää kilpailutettavia yrityksiä ja ennen kaikkea löytyykö pitkällä tähtäimellä riittävästi porukkaa, joita eettinen kuluttaminen jaksaa innostaa osallistumaan näihin tempauksiin?

lauantai 16. toukokuuta 2009

Tee-se-itse parvekekukkalaatikko

Vietin eilen kohtuullisesti aikaa etsiessäni laatikkoa parvekekukille. Tämä ensimmäinen kerta kun parvekkeelle kukkia laitan ja siksi sopivaa laatikkoa ei ollut. Suunnitelmissa oli jollain tavalla hyödyntää pari vuotta sitten dyykkaamiani olkisia koreja.

Missään tapauksessa en halunnut mitään muovihirvityksiä, mutta toisaalta keraamiset laatikot maksoivat mielestäni liikaa enkä oikein löytänyt sellaista joka olisi sopinut makuuni. Lopulta päätin matkia muovilla vuorattuja koreja, joita useammassa paikassa oli myynnissä. Vuorasin yhden olkikoreista läpinäkyvällä muovilla ja ompelin sen kiinni beigenvärisellä langalla.



Koska olen aivan toivoton kasvien suhteen, enkä todellakaan mikään viherpeukalo, ei ole aavistustakaan, kuinka kukat muovilla vuoratussa kodissaan viihtyvät. Aika näyttää!

torstai 14. toukokuuta 2009

Kalojen syömiselle eettiset kriteerit

Helsingin Sanomat uutisoi tänään WWF:n kampanjasta, jonka tavoitteena on edistää eettistä kalojen napostelua. Ovat julkaisseet aiheesta oppaan ja luokitelleet kalat liikennevaloväreillä. Punaisilla merkittyjen kalojen syömistä ei suositella, keltaisilla merkittyjen kalosen syömistä kehotetaan harkitsemaan ja vihreillä merkityt voi nauttia ilman huonoa omatuntoa.

Omalta kohdalta harmittaa se, että lempikalat lohi ja siika on merkitty keltaisella. Vihreään porukkaan kuuluvat suomalaisista kaloista hauki, lahna, kuha ja silakka.

Helsingin Sanomat, 14.5.09, "Kalat saivat eettiset kriteerit".
WWF, 14.5.2.09, WWF:n kalaopas ohjaa kuluttajaa oikeisiin valintoihin.

Suuri suklaavertailu, osa 1.

Nyt päästään vihdoin lupaamani Reilun kaupan suklaavertailun kimppuun. Tästä testistä tuli lopulta massiivisempi kuin olin suunnitellut. Alun perin ajattelin vertailla vain suklaiden makuja, mutta eteen tuli paljon muitakin tekijöitä, jotka suklaan valinnassa kannattaa tarkistaa. Itse asiassa moni suklaantuottaja on ottanut eettiset ja ekologiset seikat paremmin huomioon kuin kuvittelin.

Vaikka tässä vertailussa nousee esiin paljon muitakin asioita kuin Reilun kaupan sertifiointi, oli se kuitenkin tärkein kriteeri, jolla tähän testiin tuotteet valitsin. Toinen peruste oli se, että suklaa oli minulle ennestään tuttu. En siis yritä listata kaikkia maailman reiluja suklaita, vaan ne joita olen oikeasti ainakin kerran maistanut. Testissä ovat mukana seuraavat suklaamerkit: Dammenberg, Green & Black's, Divine, Fairmary ja Fairglobe. Testin kakkososa seuraa joskus hamassa tulevaisuudessa kun olen ensin saanut raahattua itseni Ruohonjuureen ja Runsaudensarveen ostamaan lisää suklaata.

Tässä arviointikriteerini, jotka paisuivat lopulta määrältään kaksinkertaiseksi.

1. Makuvaihtoehdot
2. Maku asteikolla 1-5
3. Mahdolliset allergioita aiheuttavat aineet ja lisäaineet
4. Reilun kaupan raaka-aineiden pitoisuus
5. Kaakaopitoisuus
6. Hinta (jos tiedossa)
7. Pakkausmateriaalien ekologisuus
8. Geenimuunneltujen ainesosien käyttö
9.
Saatavuus
10.
Muut esille nousevat seikat.

Painotan tässä vielä, että nämä ovat täysin subjektiivisia arvioita enkä ole saanut yhdeltäkään suklaafirmalta ilmaisia maistiaisia, joten jos haukun tai ylistän jotain merkkiä, se tulee täysin ansaitusti.

True Love (Dammenberg)
1. Tumma suklaa ja minttu
2. Tummaksi suklaaksi yllättävän pehmeänmakuinen, sopivan makea, mutta ei voi syödä "kuin leipää", arvonsana: 4
3. Pähkinätön, gluteeniton, kananmunaton ja laktoositon, emulgointiaineena käytetty soijalesitiinia E322, saattaa sisältää soijaa ja maidon jäämiä.
4. Tummassa 99,5 %, mintussa 98,5 %
5. 55 %
6. 2,85 euroa/100g
7. Ei mainintaa pakkauksen ekologisuudesta. Suklaa on tuplapakattu ensin muoviin ja sitten pahviin. Pahvin voi tietysti kierrättää, mutta muovi menee Tampereella sekajätteeseen.
8. Ei mainintaa geenimuunnelluista ainesosista.
9. Ainakin Prismat
10. Kotimainen ja minulle lähisuklaata, koska tehdas sijaitsee Tampereella.

Green and Black's
1. Runsaasti eri makuvaihtoehtoja maitosuklaasta tummaan ja vaaleaan suklaaseen, pienistä patukoista suklaarasioihin, oma suosikkini on Ginger.
2. Laatusuklaata, joskin hiukan kitkerää, varsinkin todella paljon kaakaota sisältävät suklaat ovat makuuni hieman liian tummia, pakkaukset vetävät erityisesti puoleensa, arvosana: 3-4 (riippuu mistä makuvaihtoehdosta kyse)
3. Emulgointiaineena käytetty soijalesitiinia E322 (GMO-vapaa), saattaa sisältää pähkinän jäämiä.
4. Ei mainintaa Reilun kaupan aineisten prosenttiosuudesta, lue lisää G&B:n ajatuksista Reilusta kaupasta FAQ-osiosta otsikon Ethical sourcing alta.
5. Vaihtelee eri vaihtoehtojen välillä 50-85%
6. Vaihtelee 0,85-4 euron välillä koon mukaan
7. Green & Black's:n sivujen mukaan käytössä olevat pakkausmateriaalit ovat lähes kaikki kierrätettäviä ja jatkossa tilannetta luvataan parantaa.
8. Kaikki tuotteet ovat GMO-vapaita.
9. Ruohonjuuri, Sokos, Stockman, Punnitse ja säästä, Runsaudensarvi
10. G&B:n verkkosivut ovat erittäin perusteelliset ja sisältävät runsaasti tietoa tuotteiden koostumuksista, valmistukseen liittyvistä eettisistä ja ekologisista kysymyksistä.

Fairmary
1. Maitosuklaa, kahvinmakuinen maitosuklaa, tumma suklaa, valkoinen suklaa
2. Olen maistanut vain maitosuklaata. Ihan ok perussuklaa, tuo ehkä liian paljon mieleen pääsiäismuna- ja joulupukkisuklaat, ehkä aavistuksen liian äklö, mutta menee silloin kun ei halua tuhlata suklaaseen, arvosana: 3
3. Emulgointiaineena käytetty soijalesitiinia E322. Saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää ja gluteenia.
4. Maitosuklaa ja kahvinmaukuinen maitosuklaa 64 %, valkoinen suklaa 73 %, tumma suklaa 99 %
5. Valkoinen suklaa 25 %, maitosuklaa ja kahvinmaukuinen maitosuklaa 26 %, tumma suklaa 70 %
6. 2,09 euroa/100g
7. Verkkosivuilla ei mainintaa pakkauksista. Suklaa on kertaalleen pakattu paperiin, joka lienee kierrätettävää materiaalia.
8. Kaikki tuotteet GMO-vapaita
9. Prismat, S-marketit, K-kaupat, Ruohonjuuri
10. Kotimainen yritys, suklaiden valmistusmaa Saksa

Divine

1. Useita vaihtoehtoja tummasta valkoiseen erilaisilla höysteillä, pienistä patukoista suklaarasioihin, oma suosikki on valkoinen Divine.
2. Yksi ensimmäisistä Reilun kaupan suklaista, joihin törmäsin Briteissä joku vuosi takaperin, yksinkertaisesti hipoo miltei täydellisyyttä, arvosana: 5
3. Emulgointiaineena käytetty soijalesitiinia E322 (GMO-vapaa!), verkkosivujen mukaan keinotekoisia väri-, maku- tai säilöntäaineita ei ole käytetty ja tuotteet ovat pähkinättömiä ja gluteenittomia. Ne on kuitenkin tuotettu paikoissa, jossa käsitellään pähkinöitä, maitoa ja gluteenia sisältäviä tuotteita.
4. Ei selviä verkkosivujen perusteella
5. Ei selviä verkkosivujen perusteella
6. 1-3 euroa koon mukaan
7. Ottavat ympäristöasiat huomioon pakkauksissa ja tuotteiden kuljetuksissa, mutta verkkosivuilla oleva selostus asiasta on melkoisen ympäripyörä.
8. Verkkosivuilla tieto GMO-vapaudesta vaikeasti löydettävissä, mutta tiedustelun mukaan Divinen kaikki tuotteet ovat GMO-vapaita.
9. Punnitse ja säästä, Ruohonjuuri
10. Ei ole (vielä) luomua, lue lisää täältä.

Fairglobe (Lidl)
1. Tumma ja maitosuklaa
2. Maistoin tummaa suklaata. Ohut elegantti levy, maku tummaksi suklaaksi oikein soljuva ja nautittava, arvosana: 5
3. Saattaa sisältää pieniä määriä hasselpähkinää, mantelia ja maitoa, emulgointiainetta (soijalesitiini) käytetty.
4. 99,5 %
5. Tumma 70 %, maitosuklaa 32%
6. Selvitän... (jos jollain on tietoa niin saa vinkata)
7. Pakattu kaksinkerroin pahviin ja folioon. Molemmat kierrätettäviä.
8. Geenimuunnellut ainekset eivät selviä pakkauksesta eivätkä verkkosivuilta.
9. Sain lahjaksi, ja vasta tätä testiä varten tietoa etsiessäni selvisi, että suklaa oli peräisin Lidlistä. Minkäs teet, hyvää oli!
10. Erittäin niukkasanaiset verkkosivut.

---------------------------

Yleisesti ottaen näyttäisi siltä, että Reilun kaupan suklaissa on laajemminkin otettu huomioon eettiset ja ekologiset periaatteet. Eniten parantamisen varaa on pakkausmateriaaleissa ja allegiaa aiheuttavien aineiden käytössä. Kolme viidestä suklaasta on GMO-vapaata ja kaikissa suklaissa ainoa lisäaine oli soijalesitiini.

Jos kriteerinä olisi pelkkä maku ehdottomat suosikkini näistä suklaista olisivat Fairglobe ja Divine, jos katsotaan kokonaiskuvaa suosikiksi nousee Green&Black's, joka on ehdokkaista parhaiten ottanut eettiset ja ekologiset näkökulmat huomioon tuotannossaan.

Seuraavat viisi suklaata pääsevät testiin lähiaikoina... ehkä jo ensi viikolla. Sitä ennen kannattaa tsekata Oulun Suklaayhdistyksen suklaalista, jonne on listattu yli 2 000 eri suklaata.

torstai 7. toukokuuta 2009

Tulossa, tulossa II

Tälläkin kertaa joudutte tyytymään vain poloiseen teaseriin. Lupaamani suuri suklaavertailu on kyllä jo aloitettu, mutta se osoittautuikin suuritöisemmäksi kuin osasin kuvitella. Eikä se johdu siitä, että maha kipeänä makaisin kotona liiasta suklaalla mässäilystä. Syynä on se, että innostuin listaamaan suklaista enemmän tietoja kuin minulla oli kerättynä eikä netti auttanutkaan niin paljon kuin oletin. Eli kauppareissuja on luvassa, ja ehkä muutama pala suklaata.

Uusia luomutuotteita muuten tuntuu putkahtavan kuin sieniä sateella. Viime viikolla äimistyin kun törmäsin kaupan kylmäaltaassa Ristorante luomuvalmispizzaan. Valmistajan mukaan Biologica mozzarellan (ah, kuinka houkutteleva nimi) kaikki raaka-aineet ovat luomua. Kyllä ne Saksassa ovat meitä niin paljon edellä - vaikka toisaalta, paras luomupizza on mielestäni kuitenkin itse tehty, kotona paistettu.

Ps. Hesarin Vieraskynässä oli tänään vaihteeksi geenimuunteluun kriittisesti suhtautuva kirjoitus, joka on luettavissa myös verkossa: Markus Kröger: Geenimuuntelen laillistaminen voi johtaa teknologien ylivaltaan (7.5.2009).

tiistai 5. toukokuuta 2009

Tampereen porkkanat

Porkkanamafian tempauksessa Komediateatterissa oli lauantaina porukkaa, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Teatterilipuista ja jatkobileistä energiainvestointeihin tuli 2 370 euroa. Tämä toinen tempaus ei siis aivan yltänyt Cafe Europan tempauksen tasolle, mutta reilulla parilla tonnillakin saadaan jo jonkinlaisia investointeja aikaan.

Kuten Europassa syksyllä, myös teatteritempauksessa pääosaa näyttelivät nuoret aikuiset. Joukossa oli kyllä muutama vanhempikin henkilö, mutta enemmän soisi keski-ikäisten innostuvan tästä. Heillä kulutettavaa kun on todennäköisesti enemmän kuin opiskelijoilla tai hiljattain valmistuneilla.

Lopuksi on sanottava, että näissä porkkanatempauksissa kohteena oleva yritys tuntuu saavan todella suuren hyödyn varsinaisen materiaalisen hyvän lisäksi. Itselle Komediateatteri oli täysin uusi tuttavuus, ja samaa tuntui kuiskivan moni muukin näytöksessä ollut. Teatteri teki sen verran hyvän vaikutuksen, että jatkossa ainakin tsekkaan, olisiko siellä jotain kiinnostavaa menossa. Ilman porkkanatempausta tuskin olisin tähän teatteriin osunut.

Myös jatkoilla soittanut Aida oli uusi, miellyttävä tuttavuus. Tarjolla oli melodista, suomenkielistä rockia, joka tempasi mukaansa. Suosittelen: www.myspace.com/aidayhtye.


[edit: 14.5.2009]

lauantai 2. toukokuuta 2009

Porkkanamafia menee tänään teatteriin

Reissusta on nyt palattu ja pian on lupaamiani juttujakin luvassa. Vielä en ole ehtinyt kuitenkaan paneutua niihin kunnolla, joten tyydyn vain mainostamaan Tampereen porkkanamafian tämänpäiväistä tempausta Komediateatterilla.

Tarjolla on kaksi esitystä 39 askelta nimisestä komediasta sekä loppubileet, joihin teatterilipulla on ilmainen sisäänpääsy. Illan tuotto (sekä teatterilipuista että ravintolasta) menee 100 prosenttisesti ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lisää informaatiota on tarjolla Komediateatterin ja porkkanamafian sivuilla. Eli jos tekemistä ei ole vielä täksi illaksi ja teatteri nappaa, niin sinne sitten. Itsellä on lippu jo illan toiseen näytökseen ja bileissäkin voisi käydä ainakin kaljan nauttimassa.

Mutta tosiaan ensi viikolla sitten pärähtää juttuja. Toivottavasti on vielä jokunen lukija jäljellä...

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Tulossa matkan jälkeen

Lähden siis reissuun ja palailen huhtikuun lopulla, jolloin on luvassa ainakin käyttökokemuksia kosteusvoiteista, reilun kaupan suklaiden vertailua, ja oman kulutuksen pohtimista - voisiko ja mitä voisi tehdä vielä ekologisemmin. Toiveita voi myös esittää, mutta en takaa niiden toteutumista, koska aika tuntuu nykyään karkaavan kummallisella tavalla johonkin.

Joka tapauksessa rentouttavaa kevättalven loma-aikaa ja hauskaa pääsiäistä niille, jotka sitä viettävät.

Ps. Missasin muuten harmittavasti viime viikkoisen Earth hourin. Olin nimittäin Briteissä kyseiseen aikaan, ja valitettavasti ainakaan siinä paikassa, jossa juuri olin, ei tapahtumaan osallistuttu. Virallisen Earth hour Suomen sivun mukaan tapahtumaan osallistui yli 400 kaupunkia tai kuntaa 88 maasta. Kokonaisosallistujamäärästä ei ole tietoa.

Pps. Tampereelle on muuten ilmestynyt kierrätysroskiksia, joissa on kolme erillistä osaa: energiajae, bio ja sitten nyt muista mikä se kolmas oli. Joka tapauksessa vihdoin Tampereen kaupunki tekee jotain järkevää!

Ekoa joka paikassa

Vaikka monilla tuntuu vielä olevan paljon epäluuloja ekotuotteita kohtaan, ne tuntuvat lisääntyneen huomasti viimeisen vuoden aikana. Tuotteiden määrä on laajentunut valtavasti eikä jokaisen tuotteen perässä tarvitse enää mennä erikoisliikkeeseen. Ekoasioista myös uutisoidaan paljon enemmän kuin aiemmin ja sellaisissakin lehdissä, jotka jokin aika sitten vielä naureskelivat viherpiipertäjien hössötyksille. Hyvä näin.

Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli, joka mielestäni näkyy erityisesti ekomuodin kohdalla. Ekotuotteista tehdään niin haluttu trendi, että sitä on pakko saada, vaikkei tarvetta olisikaan. Kutsutaan sitä nyt sitten vaikka ekokulutushysteriaksi. Ekomuodissa on toki hyvää sen alkuperä, mutta ajatus siitä, että vaatekaappi pitäisi uusia kerran kaudessa ei näytä kadonneen mihinkään.

Sanoisinkin hieman latteasti, että parasta ekoilua on edelleen olla ostamatta sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse. Tarpeita on toki kamalan vaikea määritellä, enkä väitä, että itsekään pitäytyisin tässä periaatteessa täysin. 10 vuotta pidetyt vaatteet kieltämättä näyttävät jo aikansa eläneiltä, vaikka päällisin puolin olisivatkin ihan kelpo kunnossa. Miksi meidän pitää jatkuvasti muuttaa visuaalista imagoamme? Miksi tuttu ja turvallinen ei kelpaa?

Kävin tässä hiljattain vaatekaappiani läpi, etsiäkseni kirpputorille myytävää tai keräyksiin lahjoitettavaa. Tulin siihen tulokseen, että kaikki vaatteet olivat ihan pidettäviä, mutta osa jo niin mennyttä muotia, että ostajien löytäminen niille olisi todennäköisesti erittäin hankalaa. Mitä sitten tehdä näille ihan hyvässä kunnossa oleville materiaaleille, jotka enää sellaisinaan kelpaa kenellekään? Omat ihmisten ilmoille kelpaamattomat vaatteeni ovat löytäneet uuden elämän kotivaatteina, luutuina ja tutun kierrätysvaatesuunnitelijan materiaaleina.

Ps. Seuraavien kolmen viikon aikana olen työmatkalla ulkomailla, joten postailu voi jäädä vähiin. Palailen taas huhtikuun lopulla - toivottavasti tuorein voimin ja tuorein ideoin.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Bambuluutuni esittäytyy

Kuten jo aiemmin kerroin, neulomani bambuluutu on ollut nyt jonkin aikaa käytössä. Pesun jälkeen se näytti tältä. Punainen pöydän pinta vähän latistaa väriä, mutta aika haalea se joka tapauksessa on.



Kuten huomaatte, rätti on ehkä hieman hassun mallinen. Tämä johtui siitä, etten katsonut mistään ohjetta enkä tajunnut neulomaan alkaessa, että bambulanka toimii vähän eri tavalla kuin esim. villalanka. Onneksi muodolla ei ole rätin imutehoon mitään vaikutusta.

Olen edelleen ollut luutuun erittäin tyytyväinen ja kunhan ehdin, teen sille muutaman kaverin. Ajattelin myös testata kuinka tällainen toimisi lahjana.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Pääsiäisajan vinkki

Otin varaslähdön pääsiäiseen, kun ostin alkuviikosta mämmiä. Toijalassa valmistettu sokeriton 10-mämmi on paitsi lähiruokaa, myös luomua. Rasvaa alle 1g ja kaloreita 185/100g. Aivan loistava jälkiruoka, jonka epäterveellisyyttä voi itse säädellä. No, ruokosokeria ja kuohukermaa mämmin joukkoon hieman lurahti...

Mutta, mutta. Kun mämmirasia loppui, aloin pohtia, voiko mämmitahraista pahvia kierrättää. Eihän likaista pahvia voi kierrätykseen laittaa. No, onneksi on olemassa vesi, joka liottaa melkein mitä vain. Parin tunnin liotuksella mämmirasia puhdistui aivan täysin ja pääsi kuivumaan mehupurkkien viereen. Suosittelen siis lämpimästä pientä vaivannäköä mämmirasioiden kanssa.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Luomutuotteiden määrä kasvussa

Olen ilokseni pannut merkille, että erilaisten luomutuotteiden määrä on ollut viime aikoina selvässä kasvussa. Valion luomutuotteiden joukkoon on tullut luomuviiliä ja luomuappelsiinimehua, ja tällä viikolla löysin Castellon luomubrie-juustoa.

Useissa isoimmissa kaupoissa alkaa jo olla kivasti luomua tarjolla, mutta pienet kaupat tulevat valitettavan jäljessä. Eroja tuntuu olevan myös kaupunginosien välillä. Ainakin Tampereella on selvästi paikkoja, joissa luomu ja Reilun kaupan tuotteet eivät asiakasenemmistöä kiinnosta. Onneksi omissa vakiopuodeissa tilanne vaikuttaa ihan hyvältä.

Reilun kaupan tuotteidenkin määrä on kasvanut ihan huomaamatta eikä perässä tahdo pysyä. Toisaalta en jaksa koko ajan päivittää tietojani ekomerkeistäkään, koska en rehellisesti sanottuna tarvitse välttämättä uusia tuotteita. Asioista on toki hyvä olla selvillä, mutta turhia ostoksia vältän parhaiten sillä, etten tiedä tuotteiden olemassaolosta. Paras ekokulutuksen muoto on sitten kuitenkin se kuluttamatta jättäminen, kun kyseessä on jokin muu kuin ruoka tai asuminen.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Reiluja kukkia hiihtokisoissa

Ilokseni huomasin viikonloppuna talviurheilua katsoessa, että kansainvälinen hiihtoliitto oli siirtynyt Reilun kaupan kukkiin. Palkintojen jaossa vilahtelivat Reilun kaupan merkit!

Äkkiseltään laskettuna hiihdossa, yhdistetyssä, mäkihypyssä ja ampumahiihdossa kisataan talven aikana yhteensä varmaan reilut 100 kisaa ja kun jokaisessa kukitetaan vähintään kolme parasta, kertyy kukkapuskia aikamoinen määrä. Tällä teolla on jo oikeasti näkyvää vaikutusta myös sen vuoksi, että kansainvälinen toimija näkyy huomattavasti paremmin kuin yksilö tai pienempi organisaatio.

Seuraavassa linkki Suomessa myytäviin Reilun kaupan kukkiin.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Hiihtämään siitä, kun kelejä riittää!

En ole oikeastaan ollenkaan piinannut teitä liikunnallisella propagandalla, kun se ei oikeastaan liity blogin pääideaan, mutta nyt aion sen tehdä. Nimittäin liikunta jos mikä pitää ihmisen vireessä ja järjissään. No, tämä ei tietysti tule kenellekään yllätyksenä. Itselle urheilu merkitsi reiluksi parikymmiseksi asti lähinnä kilpailua enkä silloin osannut suhtautua siihen oikein terveyden tai hyvän olon kannalta. Kilpauran jälkeen suhde liikuntaan ja urheiluun on muuttunut radikaalisti. Samalla lajivalikoimakin on muuttunut.

Muutaman vuoden ajan olen pitänyt treeniohjelmassani (näistä termeistä en näköjään pääse eroon, vaikka "vain" kuntourheilen) muutamaa lajia, jotka vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Kesällä juoksen, pyöräilen, ja suunnistan, talvella hiihdän. Kokovuotisesti käyn salilla, joogassa, kävelen ja silloin tällöin pelaamassa sulkapalloa. Ideana on pitää lajivalikoima riittävän monipuolisena, ettei puutuisi yhteen lajiin ja lopettaisi liikkumista kokonaan. Keskimäärin liikun viikossa 3-5 kertaa vaihdellen lajeja sen mukaan, mikä sattuu kiinnostamaan tai sopii parhaiten aikatauluihin.

Suurin osa lajeista on ilmaisia tai lähes ilmaisia. Pienillä hankinnoilla pääsee jo todella pitkälle. Kalleinta on jooga. Sitäkin voi toki tehdä omalla matolla kotona, mutta olen huomannut, etten saa itsestäni yhtä hyvin irti kotona kuin ohjatulla tunnilla joogasalilla. Astanga on ehdoton suosikkini, mutta olen kokeillut myös kundaliinia, integralia sekä body&mind -joogaa. Kaikkia voin lämpimästi suositella.

Mennään lopuksi vielä hiihtoon, kun se on otsikossakin mainittu. Hiihtäminen on nimittäin aivan parasta kuntoliikuntaa. Mitään muuta lajia treenaamalla en saa yhtä helposti treenattua koko kehoa ja kulutettua yhtä paljon kaloreita. Lisäksi se on melkein ilmaista. Yksillä suksilla, monoilla ja ulkoiluvarusteilla hiihtää vuosikausia, joten hintaa hiihtokilometreille ei paljon jää.

Löysin hiihdon vasta muutama vuosi sitten. Aiemmin oli tullut hiihdettyä pakolliset tuskaiset kilometrit koulussa eikä sen jälkeen paljon innostunut. Mutta kolme vuotta sitten puolisoni houkuttelemana pistin sukset jalkaani ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan, ja olin heti koukussa. Pitihän sitä ensin jonkin aikaa harjoitella, että tekniikka lähti sujumaan, mutta pikkuhiljaa meno on parantunut ja hiihtäminen muuttunut nautinnoksi. Silti olen edelleen niin hidas, että suurin osa porukasta suhisee laduilla ohitseni, mutta so what.

Eli jos kaipaat tehokasta talvista kuntoliikuntaa, ulkona oloa ja mietiskelyaikaa, hommaa sukset ja hyppää lähimmälle ladulle (jos kelit sallivat). Siinä ylämäissä äheltäessä unohtuvat kaikki mieltä vaivaavat asiat nopeammin kuin uskotkaan.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Hiilijalanjälkien perässä

Tämänhetken ehkä suosituin ekotrendi näyttää olevan tuotteiden hiilijalanjälkien laskeminen. Ja niitähän on taas vertailtu. Vihreässä langassa julkaistun jutun mukaan kokis-tölkin hiilijalanjälki on pienempi kuin Elovena-juoman.

"Coca-Cola tölkin tekeminen, pakkaaminen, kuljettaminen, jäähdyttäminen ja kierrättäminen päästää yhteensä 170 grammaa hiilidioksidia. Hieman pienemmässä pakkauksessa myytävän Elovena-juoman hiilijälki taas on yhteensä 237 grammaa.

Elovena-välipalajuoman valmistuksessa eniten päästöjä aiheutuu valmistuksen aikana energian kulutuksesta."

- Lähde: Vihreä lanka, 9.3.2009

Hyvää tässä uutisessa on se, että Coca-cola isona firmana on julkistanut tuotteidensa ympäristökuormitusta koskevia lukuja. Eri asia sitten kannattaako Coca-colaa silti valita Elovenan tilalle. Minun mielestäni kumpikin kannattaisi jättää kaupan hyllylle terveyssyistä (Coca-cola myös muista syistä) ja nauttia jotain oikeasti terveellistä ja piristävää.

Ja lopuksi, herää kysymys siitä, mitä tavallinen kuluttaja hyötyy näistä muutamien tuotteiden hiilijalanjälkivertailuista ilman että mitään muita seikkoja otetaan huomioon. Näen tässä sellaisen pienen riskin, että kun aletaan sokeasti tuijottaa pelkkiä hiilijalanjälkiä, mennään taas jossain toisaalla metsään. Kokonaisuus ennen kaikkea!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Uusia tuotteita testaukseen

Ostin tässä hiljattain Tampereen Sokoksen ekohörhö-osastolta muutaman uuden luonnonkosmetiikkatuotteen, jotka pääsevät pikapuoliin testattaviksi. Mukaan tarttuivat Frantsilan luomuyrittitilan deodorantti (11,30 euroa), Frantsilan hammastahna (6,65 euroa) sekä Thémisin 24h kosteusvoide (22,20 euroa).

Molemmat tuotemerkit ovat minulle uusia, joten odotan innolla, kuinka ne toimivat. Toivottavasti hyvin, koska eivät olleet halvimmasta päästä. Thémisin hyvä puoli on tuo reilun kaupan sertifikaatti, Frantsilan tuotteet taas ovat luomua.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Bambua

Bambu-puuvillalangasta neulottu tiskirättini on nyt ollut jonkin aikaa käytössä (kuvakin tulee ehkä jossain vaiheessa tänne, tosin edustavin hetki on jo ohitse...). Aika mukavasti on toiminut. Samaan aikaan vertailussa on ollut pelkästä puuvillasta virkattu rätti eikä se tunnu yhtään niin hyvältä kuin tuo bambun ja puuvillan sekoitus. Varsinkin imukyvyssä on huoma ero.

Aiemmin tuskailin, kun bambu-lankaa ei tuntunut löytyvän oikein mistään Tampereelta. Lampsin lopulta ihan kunnon lankaliikkeeseen, josta löysin paria merkkiä bambu-lankaa (häpeäkseni en muista merkkien nimiä, paitsi Novitaa taisi olla joukossa, ja kun en kotona kirjoita, en voi tarkistaa minkä merkkistä ostamani lanki on... tarkistan asian myöhemmin).

Syy miksi päädyin sekoitelankaan oli väri. Bambu-lanka ei kuulema pidä tummia värejä kovin hyvin ja siksi niitä valmistetaan aika haalean värisinä. Puuvillan kanssa väri pysyy paremmin ja siksi valinta osui siihen. Ostin kaksi kerää: tummansinisen ja vaaleanvihreän. 50 g:n kerä maksoi 4,5 euroa eli melko kallista lystiä (hinnat olivat samaa luokkaa myös muiden merkkien osalta). Toisaalta yhdestä kerästä saa tehtyä 2 kohtuullisen kokoista rättiä, jotka kestävät todennäköisesti aika pitkään. Itse asiassa saa nähdä kuinka pitkään kestävät. Kerron kyllä, jos rättien (joita vielä tällä hetkellä on vain yksi, mutta lisää on tulossa) toimintakyvyssä ilmenee jotain muutoksia.

Bambusta kun oli puhe, niin mainittakoon tässä myös se, että R-Collectionin uudessa mallistossa on bambumekkoja ja -tunikoita. Yritin selvittää pikaisesti bambun alkuperää ja tuotantoon liittyviä kysymyksiä. Suoraa vastausta en löytänyt, mutta näyttäisi siltä, että ympäristöasiat on otettu R-Collectionilla kohtuullisen hyvin huomioon. Alla oleva maininta löytyi FAQ-osastolta:

"Miten R-Collection ottaa ympäristön huomioon?
Luontoystävällisyys ja ympäristön huomioon ottaminen kuuluvat R-Collectionin perusarvoihin. Pyrimme jatkuvasti kehittämään toimintatapojamme vähemmän energiaa kuluttaviksi ja tutkimme uusia tapoja hyödyntää eri materiaaleja uudelleen sekä vähentää syntyvän jätteen määrää. Haluamme omalta osaltamme olla mukana puhtaamman ja eettisemmän toimintamallin edelleen kehittämisessä ja viemme tietoutta eteenpäin myös alihankkijoillemme. Tästä työstä kertoo mm. se, että valtaosassa trikootuotteitamme käytetään johtavan maailmanlaajuisen tekstiilialan valvontaelimen, Öko-Texin, standardoimia tuotantomenetelmiä."
- Lähde: R-Colletion

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Luomu on pop

Olen pikkuhiljaa siirtynyt luomuruokaan niiden ruokien osalta, joita on luomuna saatavana ja jotka kukkarolleni sopivat. Vihannekset, hedelmät, munat, maito, viljatuotteet ja mehut tulee miltei kokonaan ostettua luomutuotteina. Kotona asiat ovat siis melko hyvällä mallilla. Toisin on asian laita työpaikkaruokailun osalta. Luomusta ei ole tietoakaan niissä paikoissa, joissa käyn ja sen kyllä huomaa ruokien ulkonäössä ja maussa. Salaatit ja tuoreet vihannekset eivät meinaa mennä kurkusta alas. Luomun lisäksi syynä on todennäköisesti myös se, että vihannekset ostetaan isoissa tukkupakkauksissa valmiiksi pilkottuina eivätkä ne siksi kestä kovin pitkään tuoreina.

Tähän päivään asti ongelmat ovat olleet lähinnä maussa ja ulkonäössä, mutta tänään sain ensimmäistä kertaa pieniä oireita. Todennäköisimmin ulkomailta tuotu, torjunta-aineiden kyllästämä tomaatin palanen sai suupieleni ja kieleni kirvelemään ikävästi. Aiemminkin olen juuri tomaattien kohdalla huomannut huikean eron kotimaisten/ulkomaisten ja luomu/ei-luomun välillä. Tänään tuli koettua ilmeisesti se viimeinen vaihe eli kroppa ei enää suostu oireilematta hyväksymään kyseistä tuotetta.

Mutta mitä tehdä? Alkaako lobbaamaan luomua vai vaihtaa lounaspaikkaa? Tai ehkä pitäisi vain alkaa selvittää, mistä saisi luomulounasta Tampereen keskustan liepeiltä, tai ruveta tekemään omat eväät.

torstai 26. helmikuuta 2009

GMO:sta Metsossa huomenna

Huomenna perjantaina olisi tarjolla Maanystävien ja GMO vapaa Suomi -kampanjan järjestämä keskustelutilaisuus pääkirjastossa Metsossa klo 18-20. Paikalla on asiantuntijoita, filminpätkää ja luomuteetä. Lisää infoa täältä.

tiistai 17. helmikuuta 2009

ABC ja Reilu kahvi

Monet ovat varmaan törmänneet harmittavaan uutiseen siitä, että ABC-asemat tässä hiljattain vaihtoivat Reilun kaupan kahvinsa Kulta-Katriinaan. No, nyt porukka aktiivisia ihmisiä Reilun kaupan puolesta ry mukanaan on lähestynyt ABC-ketjua avoimella kirjeellä.

Olin aikoinaan yllättyneen iloinen ABC:n päätöksestä siirtyä Reilun kahvin tarjoajaksi, joten hieman harmittaa tämä päinvastainen päätös. Toisaalta en ole mikään ABC-asemien kanta-asiakas, joten minun mielipiteeni tuskin painaa yhtä paljon kuin sen perusjampan, joka esim. pikkupaikkakunnalla viettää lähi-ABC:lle aikaa säännöllisesti, ja jonka suhtautuminen Reiluun kauppaan lienee lähtökohtaisesti, jos ei vihamielinen, ainakin epäileväinen. No, katsotaan kuinka paljon minun kulutuksen väheneminen painaa ABC:n vaakakupissa. Ensi kesän automatkoilla pysähdyspaikkoina ovat jotkin muut asemat.

Joka tapauksessa veikkaan, että ABC:n asiakaskunnassa herännyt Reilun kahvin vastustus on enemmän ideologista laatua. ABC:n mukaanhan syynä oli asiakaspalaute, jonka mukaan Reilu kahvi maistui pahalta. En voi millään uskoa, että Meiran Reilulla kahvilla ja Kulta-Katriinalla olisi juurikaan eroa, jos ne on keitetty samoilla laitteilla, puhtaalla vedellä eivätkä ole seisoneet pannuissa puolta päivää. Voin olla väärässäkin, mutta vahvasti epäilen, että tottumus ja periaatteellinen vastustus ovat syynä ABC:n saamaan asiakaspalautteeseen, jolla Reilut kahvit heivattiin pois.

Vai mitä mieltä olette?

Keskustelua on virinnyt ainakin Uuden Suomen sivuilla: ABC hylkää Reilun kahvin "yleisön pyynnöstä", josta saa myös hahmotettua kiintoisan kuvan Reilun kahvin vastustajista. Tekisi mieleni tehdä se tässä, mutta korrektiuden nimissä jätän yleistysten tekemisen kunkin omalle kontolle.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Kyllä meillä on viisaat päättäjät - huom. tämä on ironiaa

Olen tietoisesti vältellyt avoimen poliittisia kannanottoja tässä blogissa, mutta nyt en malta pitää suutani kiinni. Nimittäin tuntuu siltä, että meillä on tällä hetkellä ehkä röyhkeimmät ja ylimielisimmät päättäjät vallassa kuin koskaan sinä aikana kun olen tietoisesti politiikkaa seurannut.

Asiantuntijalausunnot ohitetaan olankohautuksilla, lakiesityksistä lausutaan ihan omia tulkintoja ja mikä pahinta, tuntuu, että päätöksiä pyritään valmistelemaan salassa ja ne tuodaan esiin vasta niin viime vaiheessa, ettei niistä voida oikeasti enää käydä minkäänlaista järkevää keskustelua. Herää kysymys, miksi valtio kouluttaa asiantuntijoita, jos heillä ja heidän mielipiteillään ei ole mitään arvoa.

Ärsyttää ihan silmittömästi:

Yliopistolakiuudistus
(yliopistojen autonomiaa lisätään sillä, että yliopistojen hallitukset täytetään ulkopuolisilla, lue: elinkeinoelämänedustajilla)

Lex Nokia
(kyllä ne yrityssalaisuudet voidaan vuotaa muutenkin kuin sähköpostilla tai piilottamalla muistitikkuja ruumiin onkaloihin - vai miksi se Lindén valtuuttaisi työnantajat riisumaan epäilyksen alaiset työntekijänsä...)

Vanhanen
(taannoinen kommentti siitä, että valmisteluvaiheessa asioista ei pitäisi puhua julkisuudessa)

Kokoomus-kaartin möläytykset
(puolue porhaltaa historiallisen suuren kannatuksen aallonharjalla, muttei hoksaa pitää sammakoita suussaan)

Hyssälä ja Lääkelaitoksen siirto
(voiko toisten työtä enää pahemmin halventaa kuin julistaa, että erityiskoulutuksen saaneet alan ammattilaiset voidaan tuosta noin korvata aiheuttamatta mitään ongelmia lääkevalvonnassa)

Keskustelukulttuurin puute Suomessa (ollaan joko puolesta tai vastaan, muita vaihtoehtoja ei ole tai niitä ei sallita, esim. Nato- ja maahanmuuttokeskustelut)

Mitä tavis voi sitten tehdä? Mesota blogissaan, vauhkota ystäväpiirissään ja ruikuttaa kansanedustajille sähköposteissa. Ne niitä kuitenkaan lue, korkeintaan niiden avustajat, jotka nauravat lattensa ääressä kansalaisten "aktiivisuudelle".

Kyllä, olen tänään erityisen pessimistisellä tuulella. Sori.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Haaste

Nämä on aina jotenkin vaikeita, mutta...
...vihdoin ja viimein seuraa 6 sattumanvaraista "paljastusta" itsestäni

1. en ole koskaan värjännyt hiuksia
2. kerään kirjanmerkkejä.
3. leikin tarhaikäisenä mieluummin poikien kuin tyttöjen kanssa
4. inhoan kasvispihvejä
5. hiihdän nykyään intohimoisesti, vaikken lapsuudessa siitä erityisesti pitänyt
6. olen käynyt useammin Venäjällä kuin Ruotsissa

Haasteen heitti Tyttism (Ekoelämää) ja säännöt olivat seuraavat.

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.