lauantai 22. marraskuuta 2008

Penteleen pakkausmateriaalit

Pitkän aikaa ärsytyskynnykseni ovat ylittäneet elintarvikkeiden pakkausmateriaalit. Ne ovat nimittäin usein niitä harvoja asioita, joita ei voi kierrättää... ainakaan Tampereella. Tarkoitan siis ennen kaikkea muovia, foliota ja jossain määrin myös leivissä käytettäviä paperin ja muovin yhdistelmiä. Maito- ja mehupurkit, lasit ja metallit saa toki helposti kierrätettyä, mutta useat tarvitsemani elintarvikkeet on pakattu sellaiseen materiaaliin, jota en voi kierrättää. Enkä valitettavasti voi elää ilman tofua, Clipperin teetä enkä Aallon leipomon maalaisruisleipää*. Kaikki nämä on pakattu joko kokonaan tai osittain muoviin tai folioon. ARGH!


Muovin vielä jotenkin ymmärrän ja joillain "edistyneemmillä" paikkakunnilla muovin kierrätys onkin järjestetty. Itse asiassa kerran testasin, kuinka paljon muoviroskaa tulee parin viikon aikana ja erottelin muovit kaiken muun kierrätettäväksi kelpaavan kanssa. Vein ne sitten vanhempieni kotipaikkakunnalle, jossa muovia on mahdollista kierrättää. Ja tulos tuskin lienee kenellekään yllätys. Perusroskis, johon kierrätettäväksi kelpaamaton menee, jäi todella tyhjäksi.

On siis todella turhauttavaa, kun tahtoa kierrätykseen olisi, mutta tietoa ja edellytyksiä siihen ei anneta. Miksi esimerkiksi leipäpusseissa on pakko olla se "ikkuna"? Luulisi jokaisen kansalaisen, joka osaa leipää ostaa, tietävän miltä leipä näyttää. Ei kai siihen mitään muovisia kurkistusaukkoja tarvita, eihän? Tai jos sen ikkunan on pakko siinä pussissa olla, niin voisiko pussissa lukea edes jokin kierrätysohje? Voiko pussin polttaa tai jopa kierrättää paperin mukana?
(edit 23.11. ikkunallisia leipäpusseja voi Savonlinnan kaupungin ympäristöoppaan mukaan kierrättää keräyskartongin seassa.)

Sama fiilis tuntuu olevan monella muullakin. Useampaan kertaan olen lukenut lehtien mielipideosastoilta kirjoituksia, joissa tavallaiset kansalaiset kertovat, kuinka olisivat valmiita tekemään monenlaista ympäristön kuormittamisen vähentämiseksi, mutta yhteiskunta ei luo siihen mahdollisuuksia.

Uskon, että pienilläkin teoilla voidaan saada muutoksia aikaan. Ei sillä ehkä pelasteta maailmaa, mutta luodaan ainakin välittämisen ilmapiiriä ja voidaan vaikuttaa lähipiirin ajatusmaailmaan. Mitä suurempi joukko ihmisiä tajuaa päivittäisten tekojensa merkityksen, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on säilyttää elämä maapallolla vastaisuudessakin.

* Aallon leipomon maalaisruisleipä on ehkä parasta ruisleipää ikinä. Se on valmistettu juuresta hapattamalla, ainesosina on käytetty vain täysjyväruista ja suolaa, ja mikä parasta leipomo ja toimii Tampereella ja Ylöjärvellä, joten on taatusti lähiruokaa. Jos leipään käytetty vilja olisi vielä luomua, se olisi lähes täydellistä. Suosittelen!

3 kommenttia:

Tiivi kirjoitti...

Kyllä se leipäpussin ikkuna on jo usein sellaista läpinäkyvää erikoispaperia eikä muovia, joten voi kierrättää paperin/pahvin mukana.

Pia kirjoitti...

Kiitoksia, hyvä tietää. Olisi vain kiva, jos pussissa olisi tästä maininta. Monikohan laittaa niitä leipäpusseja tavalliseen roskikseen, koska ei tiedä, että niitä voi kierrättää.

Luka kirjoitti...

Meillä Jyväskylässäkin saa nyt ainakin väliaikaisesti tätä.
Olen blogaillut useista paikallisesti saatavista 100% ruisleivistä blogissani:

lukanlusikassa.blogspot.com