perjantai 28. marraskuuta 2008

Älä, älä, älä

Kaikki valistuneet lukijat varmasti tietävät mikä päivä tänään on. Luonto-Liiton Älä osta mitään -päivä kehottaa meitä pohtimaan kulutustottumuksiamme viettämällä vuorokauden "hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa". Tämän vuoden teemana on kaupunkitila ja sen kaupallinen/epäkaupallinen käyttö.

Ideahan on ihan jalo, ja on toki hienoa, että ihmisiä yritetään herätellä pohtimaan kulutustaan ja sen vaikutuksia. Jäin kuitenkin miettimään sitä, kuinka hyvin tällainen kampanja tavoittaa muita kuin meitä jo näistä asioista tietoisia? Miten tällainen käskymuotoinen, negaatiolla vahvistettu julistus tavoittaa sen kulutuskeskeisen ympäristölle olkiaan kohauttavan tyypin, jota pitäisi herätellä enemmän kuin sinua tai minua?

Väistämättä tulee mieleen perinteinen keppi&porkkana -asetelma. Olisiko kenties parempi hyökkäyksen ja kieltämisen sijaan tarjota jotain positiivista tapaa vaikuttaa? Luonnollinen vertauskohta löytyy porkkanamafiasta, joka ei pyri kieltämään kulutuksen tarvetta, vaan ohjaamaan sitä ekologisempaan suuntaan.

Tässä olisi muutama kilpaileva vaihtoehto:
"Haluan, mutta tarvitsenko?" -päivä
"Korjaanko vai ostanko uuden?" -päivä
"Tarvitsenko 55. kengät"? -päivä
"Ostanko uuden vai käytetyn?" -päivä
"Kulutetaan vastuullisesti ja eettisesti" -päivä

Oma Älä osta mitään -päiväni alkoi toteamuksella, että jääkaappi ammottaa tyhjyyttään eli kauppareissua olisi tiedossa. Voisin tietysti elellä kuivamuonilla ja pakastimen antimilla, mutta tekisikö se minusta fiksumman kuluttajan? Ruokaa on joka tapauksessa ostettava viimeistään huomenna, joten mitä se muuttaa, jos menen kauppaan jo tänään. Ja kai nyt töissä saa käydä syömässä kun en tajunnut tehdä eväitä? Saahan?

tiistai 25. marraskuuta 2008

Yli 400 kunnallisvaltuutettua sitoutui työhön väkivaltaa vastaan

Ennen vaaleja kerroin Amnestyn Suomen osaston kampanjasta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Osallistuin kampanjaan itsekin haastamalla muutaman tamperelaisen kunnallisvaaliehdokkaan mukaan.

Nyt kun vaalitulos on ollut jo pitemmän aikaa selvillä on hyvä kertoa tuloksista. Amnestyn mukaan yli 1 000 ehdokasta sitoutui kampanjaan. Näistä 400 tuli lopulta valituksi valtuustoihin. Lisäksi 90 valittiin varavaltuutetuiksi. Kampanjaan sitoutuneet kunnallispoliitikot löydät täältä.

Kampanjan tarkoituksena on parantaa väkivaltaa kohdanneille tarjottavia palveluita kunnissa. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kuntiin suositellaan laadittavan toimintaohjelmat sekä toimivat tuki- ja palveluverkostot. Lue Amnestyn suositukset toiminnan parantamiseksi täältä.

Ja vielä näin joulukuun lähestyessä, Amnestyn verkkokaupasta löytyy eettisiä joululahjaehdokkaita ja tosi kivoja joulukortteja, astu putiikkiin http://store.amnesty.fi/.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Penteleen pakkausmateriaalit

Pitkän aikaa ärsytyskynnykseni ovat ylittäneet elintarvikkeiden pakkausmateriaalit. Ne ovat nimittäin usein niitä harvoja asioita, joita ei voi kierrättää... ainakaan Tampereella. Tarkoitan siis ennen kaikkea muovia, foliota ja jossain määrin myös leivissä käytettäviä paperin ja muovin yhdistelmiä. Maito- ja mehupurkit, lasit ja metallit saa toki helposti kierrätettyä, mutta useat tarvitsemani elintarvikkeet on pakattu sellaiseen materiaaliin, jota en voi kierrättää. Enkä valitettavasti voi elää ilman tofua, Clipperin teetä enkä Aallon leipomon maalaisruisleipää*. Kaikki nämä on pakattu joko kokonaan tai osittain muoviin tai folioon. ARGH!


Muovin vielä jotenkin ymmärrän ja joillain "edistyneemmillä" paikkakunnilla muovin kierrätys onkin järjestetty. Itse asiassa kerran testasin, kuinka paljon muoviroskaa tulee parin viikon aikana ja erottelin muovit kaiken muun kierrätettäväksi kelpaavan kanssa. Vein ne sitten vanhempieni kotipaikkakunnalle, jossa muovia on mahdollista kierrättää. Ja tulos tuskin lienee kenellekään yllätys. Perusroskis, johon kierrätettäväksi kelpaamaton menee, jäi todella tyhjäksi.

On siis todella turhauttavaa, kun tahtoa kierrätykseen olisi, mutta tietoa ja edellytyksiä siihen ei anneta. Miksi esimerkiksi leipäpusseissa on pakko olla se "ikkuna"? Luulisi jokaisen kansalaisen, joka osaa leipää ostaa, tietävän miltä leipä näyttää. Ei kai siihen mitään muovisia kurkistusaukkoja tarvita, eihän? Tai jos sen ikkunan on pakko siinä pussissa olla, niin voisiko pussissa lukea edes jokin kierrätysohje? Voiko pussin polttaa tai jopa kierrättää paperin mukana?
(edit 23.11. ikkunallisia leipäpusseja voi Savonlinnan kaupungin ympäristöoppaan mukaan kierrättää keräyskartongin seassa.)

Sama fiilis tuntuu olevan monella muullakin. Useampaan kertaan olen lukenut lehtien mielipideosastoilta kirjoituksia, joissa tavallaiset kansalaiset kertovat, kuinka olisivat valmiita tekemään monenlaista ympäristön kuormittamisen vähentämiseksi, mutta yhteiskunta ei luo siihen mahdollisuuksia.

Uskon, että pienilläkin teoilla voidaan saada muutoksia aikaan. Ei sillä ehkä pelasteta maailmaa, mutta luodaan ainakin välittämisen ilmapiiriä ja voidaan vaikuttaa lähipiirin ajatusmaailmaan. Mitä suurempi joukko ihmisiä tajuaa päivittäisten tekojensa merkityksen, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on säilyttää elämä maapallolla vastaisuudessakin.

* Aallon leipomon maalaisruisleipä on ehkä parasta ruisleipää ikinä. Se on valmistettu juuresta hapattamalla, ainesosina on käytetty vain täysjyväruista ja suolaa, ja mikä parasta leipomo ja toimii Tampereella ja Ylöjärvellä, joten on taatusti lähiruokaa. Jos leipään käytetty vilja olisi vielä luomua, se olisi lähes täydellistä. Suosittelen!

Putkipommi

Putkipommi viemäriputkien avaamiseen tarkoitettu aine oli viikonloppuna testauksessa. Ilmeisesti putket olivat niin tukossa, että tarvitsevat vielä toisen puhdistuskerran. Perusmyrkkyihin en halua palata.

Putkipommi on väriltään myrkynvihreää, muttei ulkonäöstään huolimatta sisällä mykkyjä. Kodin putkimieheen ja muihin vastaaviin putkenaukaisumyrkkyihin verrattuna Putkipommi ei juuri tuoksunut eikä jättänyt lattiakaivoonkaan mitään ikäviä hajuja.

750 ml pullo maksoi 8,95 eli reippaasti enemmän kuin perusmarkettien myrkyt. Myrkytön aine säästää kuitenkin putkia ja luontoa. Putkiin ei tarvitse jatkuvasti olla aineita tunkemassa, jos niitä puhdistaan säännöllisesti, joten toivottavasti ei tarvitse montaa kertaa kukkaron nyörejä availla tälle aineelle.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Tunnustus saatu ja sellaisia jaossa

Sain Eilonwylta (Kotiäidin Luomulaakso) blogitunnustuksen, kiitokset siitä.


Tunnustuksia jaetaan seuraavien periaatteiden mukaan:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa (määrä vapaa).
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Omat tunnustukseni menevät seuraaville...
Ekoelämää
Mantelipirtelö

...olkaas hyvät!

tiistai 18. marraskuuta 2008

Pesuainekokeiluja: vuorossa sappisaippua

Viime viikolla Ruohonjuuressa käydessäni mukaan tempautui Sonettin sappisaippua, jota on tarjolla sekä palana (3,10 €) että nesteenä (4,35 €). Sappisaippua sisältää palmu- ja kookosrasvaa, naudan sappea ja klorofylliä. Tuo naudan sappi kuulostaa vähän ikävältä, toisaalta taas on hyvä, että kun eläimiä käytetään, niin käytetään sitten kaikki mahdollinen.


Sappisaippua toimii tahranpoistajana ja on siten hyvä rinnakkaistuote pesupähkinöille, jotka eivät pahimpiin tahroihin pure. Homma toimii niin, että kosteaa saippuaa hierotaan tahralle, annetaan vaikuttaa hetken ja huuhdellaan tai pestään sen jälkeen normaalisti. Ja tahrat ovat hävinneet. Parin kokeilun perusteelle sappisaippua on toiminut erittäin hyvin. Ainakin suklaa, kuulakärkikynä ja tomaattikastike ovat irronneet tällä käsittelyllä menestyksekkäästi.

Sonettilla on kohtalaisen laaja valikoima erilaisia pesuaineita ja kosmetiikkatuotteita:

Pyykinpesuaineet
Puhdistusaineet
Saippuat ja ihonhoitotuotteet
Desinfiointiaine

Seuraavaksi kokeiluun lähtee jotain siivoukseen liittyvää; tukkoiseen viemäriin tarvitsisi jotain tehokasta, mutta perinteiseen putkimieheen ja vastaaviin en enää aio tuhlata rahojani.

maanantai 17. marraskuuta 2008

GMO:sta

Tänään Hesarin avatessani päiväni meni miltei saman tien piloille. Syynä oli Turun yliopiston perinnöllisyystieteen professorin Petter Portin yltiöpositiivinen kirjoitus geenimuuntelusta. Otsikko on kaiken huippu: Geenimuuntelu hyödyttää kaikkia.

Kuinkahan paljon ja mikä taho on maksanut professorin näin myönteiseksi? Tieteeseen kuuluu yleensä myös kielteisten asioiden esille tuominen, mutta tästä kirjoituksesta niitä ei löydy - vaikka monet muut asiantuntijat ovat niitä kyllä esittäneet.

"Muuntogeenisten eliöiden kasvatusta ja viljelyä sekä niistä valmistettavien elintarvikkeiden turvallisuutta valvovat sosiaali- ja terveysministeriön alainen Geenitekniikan lautakunta sekä maa- ja metsätalousministeriön alainen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, jotka ovat demokraattisessa vastuussa olevia viranomaisia", kirjoitaa Portin.

Hyvät demokraattisessa vastuussa (ööh, missä vastuussa?) toimivat Geenitekniikan lautakunta ja Evira, voitteko käsi sydämellä vannoa, että geenimuunneltujen kasvien hyväksyminen ei vaikuta tulevaisuudessa luomutuotantoon, ja jos suuhuni sattuu jostain syystä eksymään geenimuunneltuja organismeja, voitteko vannoa, etten saa niistä terveyshaittoja?

Luulin pitkään, että kasvissyöjänä olen turvassa kaikilta tällaisilta tehotuotantoon liittyviltä älyttömyyksiltä. Naureskelin hullunlehmäntaudin aikoihin lihaa syöville ystävilleni. Siitäpähän saitte. Nyt ei enää naurata.

GMO:sta kirjoitellaan myös Kotiäidin Luomulaaksossa, lue Miksi minä en pidä geenimuuntelusta.

Parantuuko maailma hyväntekeväisyydellä?

Tyttism (ekoelämää-blogi) haastoi tuossa jonkin aika sitten pohtimaan hyväntekeväisyyttä ja omia hyväntekeväisyystekoja. Seuraavassa mietteitä aiheesta.

Aiemmin osallistuin erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin sen kummemmin pohtimatta niiden todellista vaikuttavuutta. Jos keräyslipas eteen sattui, sinne usein kilahti muutama kolikko. Siinä tunsi tehneensä päivän hyvän työn, kun vähistä rahoistaan antoi köyhemmille. Oikeastaan vasta Reilun kaupan myötä olen alkanut pohtia hyväntekeväisyyttä hieman toisella tavalla.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että köyhyys (joka kai lienee se perimmäinen syy miksi hyväntekeväisyyttä on olemassa) eri puolilla maailmaa ei lopu tai vähene hyväntekeväisyydellä. Suurimmat muutokset tilanteeseen saataisiin "oikeilla" talouspoliittisilla päätöksillä, jos poliittista tahtoa löytyisi. Tärkeintä olisi muuttaa yhteiskuntien ja maailmantalouden rakenteita niin, etteivät ne edesauttaisi riippuvuutta epävarmoista tekijöistä, kuten esim. useilla köyhillä mailla raaka-aineiden hinnoista, ja toisaalta meillä länsimaissa varmistaa riittävillä tulonsiirroilla se, ettei yllätävä tilanne elämässä aiheuta köyhyyttä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä.

En tietystikään väitä, etteikö hyväntekeväisyydellä saataisi mitään aikaan ja varmasti se on monelle avunsaajalle ensiarvoisen tärkeä asia. Usein se on myös ainoa avun lähde, kun muita auttajia ei ole. Hyväntekeväisyyskampanjoilla saadaan kuitenkin suuressa mittakaavassa aikaan vain hyvin kosmeettisia muutoksia. Jokaiselle köyhän maan lapselle ei riitä länsimaalaisia kummeja ja aina avustukset eivät kohtaa niitä tarvitsevia. Kampanjoilla kerättyjen tavaroiden kuljetukset kuluttavat energiaa moneen kertaan, vaikka kierrätys sinänsä onkin kannatettava asia ja hyväntekeväisyys tavaroidenkin muodossa ihan ok. Maailma ei kuitenkaan parannu pelkällä hyväntekeväisyydellä.

Mitkä hyväntekeväisyyden muodot sitten ovat toimivia? Alussa jo mainittu Reilu kauppa (jos sitä haluaa pitää hyväntekeväisyytenä) on tällä hetkellä mielestäni yksittäiselle ihmiselle tehokkain tapa vaikuttaa pysyvään köyhyyden poistamiseen köyhissä maissa. Reilu kauppa on tulojen siirtoa luonnollisessa muodossa: toinen tuottaa, toinen ostaa. Se kannustaa työhön, omatoimisuuteen eikä passivoi, kuten pelkkä rahallinen tai materiaalinen apu saattaa tehdä. Toki on tilanteita, joissa apua on saatava heti, kuten luonnonkatastrofit, joissa kokonaisia kaupunkeja ja yhteisöjä on rakennetteva alusta asti uudelleen. Kannatan silti ensisijaisesti sellaisia toimia, joilla ihmiset voivat itse vaikuttaa ja nimen omaan kokea itse vaikuttavansa oloihinsa ilman tuntemusta siitä, että apu tarvitsisi joskus "maksaa" takaisin. Reilu kauppa on myös meidän "auttajien" näkökulmasta järkevä vaihtoehto. Sen sijaan, että lahjoittaisimme rahaa/tavaraa hyväntekeväisyyteen ja samalla tukisimme edelleen epäterveitä kaupan muotoja, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta ja näin tuottavat köyhyyttä, voimme osallistua tämän rakennelman purkamiseen ostamalla hieman kalliimpia tuotteita ja näin vaikuttaa ihmisten elinolosuhteiden kohentamiseen.

Monen mielestä hyväntekeväisyys on edelleen parempi tapa toimia maailman köyhyyden parantamiseksi. Usea tuttuni laittaa mieluummin pari kertaa vuodessa rahaa keräykseen kuin maksaa kahvistaan tai banaaneistaan jatkuvasti vähän enemmän. Tässä onkin ongelman ydin: haluammeko me oikeasti edes ratkaista maailman köyhyysongelmaa? Onko helpompi ostaa puhdas omatunto muutamalla rovolla kuin tinkiä omasta elintasostaan - tai pikemminkin maksaa elintasostaan sen "oikea hinta"?

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Tulossa, tulossa

Miljoona postausaihetta mielessä, vastaus Tyttism:n haasteeseen tekeillä, Hiilijalanjälkiä laskettu Hesarin laskurin avulla.... ARG, aika ei meinaa riittää, mutta kohta on viikonloppu ja sitten pamahtaa. Odottakaa vain.

In the meanwhile, jos ette ole jo huomanneet, niin käykääpä tsekkaamassa www.muovipussikiertoon.fi/www.muovikassikiertoon.fi
Pieni apu muovinkierrätykseen parempaa odotellessa. Pikatsekkauksen perusteella muovipussien keräyspaikkoja näyttäisi olevan pääsääntöisesti K-kauppojen yhteydessä...

maanantai 10. marraskuuta 2008

Saksassa vastustetaan ydinvoimaa

Saksassa osoitetaan mieltä ydinvoimaa vastaan. Meillä taas suunnitellaan lisäydinvoiman rakentamista. Miksi kaikki tulee tänne aina jälkijunassa?

Reportaasia ydinvoiman vastustuksesta ja sen syistä Saksassa voit lukea Loviisa-liikkeen sivuilta.

Myös Helsingin Sanomat uutisoi asiasta, tosin vain mielenosoittajien osalta. Ydinjäteen varastoimisen ongelmista ei mainita mitään. Ydinjätekuorman matka takkuili jälleen Saksassa

lauantai 8. marraskuuta 2008

3 475 euroa ilmastotalkoisiin, hyvä Europa!

Eilen tuli vietettyä pitkä iltapäivä ja ilta Cafe Europassa. Kyseessä oli tietysti Porkkanamafian Tampereen tempaus. Meininki oli hyvä ja porukkaa riitti koko illan ajan mukavasti. Jonoja ei päässyt syntymään kuin baaritiskille. Palvelu pelasi normaali suuremmasti asiakasmäärästä huolimatta aivan loistavasti ja kiireen keskelläkin henkilökunta oli yhtä hymyä. Ihmekös tuo, kun myynti kasvoi huomattavasti normaalia suuremmaksi.

Eilinen tulos ylitti odotukset. Lisämyynti oli 4965 euroa, josta 70 prosenttia tekee 3 475 euroa. Helsingin tempaukseen verrattuna lisämyynti jäi pienemmäksi, mutta ilmastotalkoisiin liikenevä määrä on suurempi.


Café Europa sai ensimmäisen porkkanadiplomin

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa Toothpaste yhtyettä, joka oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Bändi soitti hyväntuulista rockia, sekä suomeksi että englanniksi. Erityisesti omintakeiset sanoitukset jäivät mieleen ja saivat hymyn suupieliin. Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta meininki oli mitä mainiointa. Toivottavasti soittavat jossain pian uudelleen.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Porkkanaa, porkkanaa

Puhkun jo valtavasti intoa perjantaisesta porkkanamafiatempauksesta. Luvassa on todellakin tapahtuma eikä vain tavallinen baari-ilta, jonka myynnistä osa menee hyvään tarkoitukseen. Cafe Europassa pääsee kuuntelemaan Toothpaste nimistä tamperelaisyhtyettä, Janne Laurilaa sekä muutama loistavaa DJ:tä.

Ohjelma alkaa viiden kieppeillä, mutta koko päivän myynti lasketaan mukaan. Eli jos et pääse illalla mukaan, voit kantaa kortesi kekoon vaikka päiväkahvittelulla. Europa aukeaa nimittäin jo klo 12.00. Itse ajattelin käväistä Europassa lounaalla ja palata sitten illemmalla bilevermeissä nauttimaan menosta ja meiningistä.

Europa tuntuu lähteneen oikein antaumuksella tempaukseen mukaan. 70 prosentin investointipanoksen lisäksi talo on luvannut tarjota tapahtumaan jonottaville glögit! Hyvä Europa!

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

GMO:sta Uudessa Suomessa

Hauska huomata, että GMO:n vaaroja pohditaan myös muualla kuin perinteisissä "viherpiipertäjäpiireissä". Olin iloisesti yllättynyt kun huomasin Uuden Suomen blogissa perussuomalaisen ehdokkaan olevan huolissaan geenimuuntelun tulosta Suomeen. Vielä kun ne, joilla on oikeasti valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa, heräisivät...

Ihan mielenkiinnosta tsekkasin Hesarin arkistosta, mitä siellä on kirjoitettu GMO:sta. Viimeisin juttu löytyy vuodelta 2006 Vieraskynästä. Ja kappas, kappas, siellä puhutaan Monsantosta eikä GMO:sta anneta kovin mairittelevaa kuvaa... mutta miksi nyt ollaan valtamediassa hiljaa?

Maa- ja metsätalousministeriön lakiluonnoksen geenimuuntelun hyväksymisestä voi muuten lukea ministeriön sivuilta: Laki muuntogeenisestä kasvintuotannosta sekä muuntogeenisen, tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiselosta.