maanantai 27. lokakuuta 2008

Onko kaikki reilu reilua?

Olen viime aikoina pohdiskellut yritysten eettisten ja ekologisten toimintaperiaatteiden muuttumista. Mistä voi olla varma, että aiemmin epäeettisesti toimineen yrityksen toimintatavat ovat muuttuneet? Pitäisikö yritystä edelleen boikotoida vai voidaanko aiemmin tehdyt virheet antaa anteeksi? Onko esimerkiksi eettistä ostaa epäeettisesti toimivan/toimineen firman Reilun kaupan tuotteita? Onko parempi, että yritykset tekevät edes jotain, vaikka ne eivät parantaisikaan täysin toimiaan?

Pohdintani kumpuaa kahdesta esimerkistä. Törmäsin viime vuoden puolella Briteissä hämmästyksekseni Néstlen Reilun kaupan pikakahviin, jota saa nykyisin myös Suomesta. Minulle Néstlestä ja Néscafesta on tullut kuluttajien kyykyttämisen symboleita, joten ajatus siitä, että Néstle pyrkii Reilun kaupan kahvilla parantamaan imagoaan, tuntuu lähinnä kuvottavalta. Rehellisesti sanottuna en tiedä Néstlen nykyisten toimintatapojen eettisyydestä. Vanhat synnit painavat vaakakupissani kuitenkin niin paljon, että ostoskoriin Reilua Néscafeta tuskin eksyy.

Samantyyppinen dilemma liittyy Lidliin, joka on ottanut valikoimiinsa Reilun kaupan tuotteita. Eikö ole hieman ristiriitaista, että omien työntekijöiden oikeuksista tingitään, mutta yrityksessä myydään tuotteita, joiden tarkoituksena on parantaa ihmisten elämää toisella puolen maailmaa? Joku sanoisi, että ei tietenkään ole. Firma myy sitä, mitä arvelee ihmisten ostavan riippumatta siitä, miten sen oma henkilöstöpolitiikka toimii. Ehkä näinkin. Valveutuneen kuluttajan näkökulmasta tässä on silti selkeä ristiriita.

Sinänsä Lidl tuo ihan virkistävää vaihtelua ja tervettä kilpailua suomalaiseen erittäin keskittyneeseen kaupanalaan, mutta toisaalta, jonkun selkänahasta ne todella paljon halvemmat hinnat revitään. Kumman elintasoa suomalainen mieluummin parantaa, oman lähi-Lidlin myyjän vai eteläamerikkalaisen banaaninviljelijän?

Ei kommentteja: