tiistai 14. lokakuuta 2008

Ekopainajainen naapurissa

Työmatka itänaapuriin on ohi, mutta turhautunut realismi maan olemattomasta ekoajattelusta on vielä mielessä. Tuntuu ahdistavalta ajattella sitä, kuinka pieniä meidän suomalaisten ekoteot lopulta ovatkaan, kun naapurissamme on reilu satamiljoonainen kansa, joka roskaa ja kuluttaa kuin viimeistä päivää - vihdoin kun ovat saaneet siihen tilaisuuden. Ja miten saada Suomessa ne ihmiset, jotka koko ekoasiaa epäilevät, kierrättämään, vähentämään kulutusta ja ajattelemaan globaalisti, kun naapurissa on maa, jota ei voisi vähempää kiinnostaa?

Ei Venäjä aivan toivoton ole. Parisen vuotta sitten sinne ilmaantui tölkkienkeräysautomaatteja - tosin en tiedä, kuinka paljon niitä käytetään, kaduilla makaa edelleen tölkkejä ja muutakin roskaa entiseen malliin. Keskustasta löysin L'Occiatanin liikkeen (eläimillä testaamattomia tuotteita) sekä Freemanin tuotteita yhden metrotunnelin pikkukaupasta. Kumpaakaan niistä ei mainostettu mitenkään ekologisina tai eettisinä merkkeinä.

Toiseksi viimeisenä matkapäivänä päädyin sattumalta juuri avattuun kasvisravintolaan, joka sijaitsee aivan Tverskaja-kadun kulmilla, n. 10 min. kävelymatkan päässä Punaiselta torilta. Ja enemmänkin kaikenlaista varmasti löytyisi, mutta se, mikä eniten Venäjällä kammoksuttaa on yleinen asenneilmapiiri, joka ei ole kovin ekomyönteinen. Ihmisiä tuntuu juuri nyt kiinnostavan se, miten saada lännen elintaso, ja korkeampikin, eikä ympäristökysymyksillä tai etiikalla ole siinä hulinassa lainkaan sijaa.

Ei kommentteja: