maanantai 22. syyskuuta 2008

Kasvisyöjästä vegaaniksi?

Siirryin kasvissyöjäksi 14-vuotiaana 1990-luvun puolivälin tienoilla, ja siitä lähtien olen liikuskellut lakto-ovo-vegetarismin ja vegaaniuden välimaastossa. Välillä olen maistellut kalaakin. Nuorempana tuntui jotenkin ideologisesti puhtaammalta olla vegaani kuin vain munia ja maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä. Silti vegaanikokeiluni kesti vain hetkittäin. Juustosta ja kahvimaidosta en pystynyt luopumaan. Tuolloin ei tosin vielä ollut soija-, riisi- ja kauramaitoja saatavilla samalla tavalla kuin nykyään.

Nyt olen alkanut uudelleen pohtia, pitäisikö luopua kokonaan, tai edes osittain, maitotuotteista (munia en juurikaan käytä, kun ne voi kohtuullisen helposti korvata leivonnassa). Asia on silloin tällöin pyörinyt mielessä, mutta erityisen ajankohtaista siitä tuli tämän syksyn aikana. Nimittäin astangajoogatunnilla koin hengitysvaikeuksia, koska kurkkuni oli täynnä limaa. Se ei johtunut siitä, että olisin ollut flunssassa, koska tunnin jälkeen ongelmia ei ollut. Ohjaajan mukaan syynä saattoivat olla maitotuotteet, erityisesti juusto. Yhtäkkiseltään tuntuu oudolta, että juusto aiheuttaisi limaa kurkkuun, mutta moni tuttavani kertoi myös kuulleensa samaa. Juusto on käsittääkseni myös maitotuotteista suurin ilmansaastuttaja, joten siinä olisi kaksi hyvää syytä lakata käyttämästä sitä, tai ainakin siirtyä muihin kuin lehmänmaidosta valmistettuihin juustoihin.

Maidostakin voisin luopua, sillä soijamaito on nykyään jo ihan siedettävää kahvissa (kauramaito ei maistu, riisimaitoa en ole kokeillut) ja useisiin soijamaitoihin on lisätty B12-vitamiinia, jota lakto-vegetaristi saa luotettavasti melkeinpä vain maidosta. Viime aikoina on kuitenkin pohdituttanut, kuinka luonnollisia ja terveellisiä nämä kohtuullisen pitkälle jalostetut soija-, riisi- ja kaura"maitotuotteet" ovat. Ovatko ne kuitenkaan sen "terveellisempiä" kuin maitotuotteet? Olen myös pohtinut sitä, ettei karjataloutta voida niin vain lopettaa. Aika moni ihminen maapallolla saa elantonsa siitä, eikä eläinten käyttämisessä ravintona ole sinänsä mitään luonnotonta. Haitallista siitä on tullut vasta tuotannon teollistumisen myötä.

Viime päivien pohdintojen tuloksena olen päätynyt siihen, etten luovu maitotuotteista kokonaan, vaan vähennän niiden käyttöä ja ostan jatkossa tuotteet luomuna. Luomumaidon ja -juuston ohella käytän edelleen soija-, riisi- ja kauramaitoja.

2 kommenttia:

Sampsa kirjoitti...

Moi, Löysin blogisi Kemikaalicoctailin kommenteista. Hyvä löytö.

Kuvaat itseäsi arkipäivän aktistiksi: "Arkipäivän aktivismi on muiden huomioon ottamista omassa arjessa: ekokulutusta, kuluttamatta jättämistä ja melun pitämistä niiden puolesta, jotka eivät itse siihen pysty."

Kuulisin mielelläni mielipiteesi siitä mitä aktivismi on. Pohdin kysymystä sunnuntaina ja naputtelin ajatuksia blogiini: Mitä on aktivismi?

Onko järkevien kulutusvalintojen teko aktivismia vai vain yhä yleisempää fiksua kulutusta?

Pia kirjoitti...

Hei Sampsa!

Kiva, että löysit tänne.

Kirjoituksesi aktivismista oli kiinnostava ja pani ajattelemaan. Mä en ehkä miettinyt aktivismin merkitystä aivan noin pitkälle blogin nimeä valitessani. Päädyin tuohon aktivismi -termiin ehkä siitä syystä, että se pitää sisällään enemmän kuin pelkän fiksun kulutuksen. Ajatuksenani oli ja on edelleen kommentoida laaja-alaisesti "maailmanparannusta" eli ei pelkästään ekologista ja eettistä kulutusta, vaan myös ihmis- ja eläinoikeuksia sekä luonnonsuojelua. Mielestäni nämä kaikki kietoutuvat lopulta yhteen. Esimerkiksi epäeettiseen, ihmisoikeuksia polkevaan tuotantoon on vaikeaa vaikuttaa pelkällä kulutuksella. Niin kauan kun tietyissä maissa säännönmukaisesti poljetaan perusihmisoikeuksia, on vaikea kuvitella, että tuotantokaan muuttuisi hetkessä kovin eettiseksi, ja tätä kautta ihmisoikeustyö nousee tärkeään rooliin myös kulutuksen näkökulmasta.

Tällä hetkellä näkisin, että kuvaamani toiminta on aktivismia, koska se vaatii tavallista enemmän pohdintaa, vaivannäköä ja itsensä aktivoimista toimimaan. Erotuksena järjestöaktivismiin lisäsin blogin nimeen määritteen arkipäivä, jolla hain sitä, että kuka tahansa yksittäinen ihminen voi vaikuttaa pienillä teoilla sitoutumatta mihinkään laajempaan (järjestö)toimintaan, järjestöjä mitenkään väheksymättä.
Tähän liittyy myös tietynlainen helppouden aspekti. Kun omaa arkipäiväistä toimintaansa ja kulutustaan on jonkin aikaa pohtinut ja saanut muokattua elintapojaan eettisempään suuntaan, ei tarvitse enää niin paljon nähdä vaivaa maailmanparannuksen eteen, vaan aktivoituminen arkipäivässä tapahtuu ikään kuin automaattisesti. Toisin sanoen aktivismi ei ole enää (vain) tiettyyn paikkaan tiettyä asiaa varten kokoontuneen porukan toimintaa, vaan osa ihmisten arkipäiväistä elämää.

Näinhän asia ei valitettavasti vielä suuressa mittakaavassa ole, mutta toivottavasti tämä on lähitulevaisuudessa normaalia ihmisten välistä toimintaa eikä pienen marginaalisen joukon "hössötystä", kuten se vielä jossain piireissä nähdään.