Sukupuoliyhteyteen pakottaminen = Raiskaus

Jotenkin hämärästi olen tiedostanut sen, että Suomen lainsäädäntö seksuaalirikoksissa on jonkin verran vinoutunut, mutta viime viikolla esiin tullut poliisin tekemä raiskaus ja hänen saamansa tuomio avasivat silmäni aivan toisella tavalla.

Kenen oikeustajun mukaan on kohtuullista, että henkilö, joka juottaa alaikäisen humalaan, raiskaa tämän ja valokuvaa vielä kaupan päälle, selviää tästä kaikesta istumatta päivääkään vankilassa? Vahingonkorvaukset ja työpaikan menetys ovat tietysti jo tuntuvia rangaistuksia, mutta jos verrataan esimerkiksi talousrikollisten tuomioihin, niin Suomen laki ei tunnu ihmisruumista ja sen koskemattomuutta juuri arvostavan.

Viime perjantain Aamulehdessä tästä kyseisestä tuomiosta kysyttiin joltain asiantuntijalta. Hän totesi, että lieventävinä asianhaaroina tapauksessa on ollut se, ettei tekijä käyttänyt väkivaltaa ja että uhri oli mennyt rikoksentekijän asuntoon vapaaehtoisesti. Samalla argumentilla perusteltiin erästä toista raiskaustapausta Helsingin Sanomissa muistaakseni lauantaina. 15-vuotias tyttö oli mennyt vapaaehtoisesti 30-vuotiaan miehen asuntoon kaverinsa kanssa ja kun he olivat jääneet kahdestaan katsomaan tv:tä, mies oli raiskannut tytön. Tuomioistuin ihmetteli sitä, miksei tyttö ollut huutanut apua eikä hänessä ollut väkivallan merkkejä.

Siis mitä? Tarkoittaako tämä kääntäen sitä, että jos menen henkilön X asuntoon hänellä on vähän niin kuin oikeus raiskata minut väkivallattomasti ja selvitä siitä ehdottomalla tuomiolla ja pään silityksellä. Jos minua ei hakata raiskauksen yhteydessä henkihieveriin, kyseessä on vain sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Olenko ymmärtänyt jotain väärin, kun minun maailmassani sukupuoliyhteyteen pakottaminen on synonyymi raiskaukselle?

Minun oikeustajuni mukaan jokainen henkilö on oikeutettu ruumilliseen koskemattomuuteen. Piste. Vaikka olisin kuinka niukoissa vaatteisssa tahansa, kuinka kännissä tahansa tai vaikka alasti, kenelläkään ei olisi oikeutta raiskata minua. Suomen on laki on toista mieltä.

Muutosta tarvitaan nyt, joten allekirjoita Amnestyn vetoomus, www.amnesty.fi

Kiitos lahjoista ystävät

Täytin tässä jokin aika sitten tasavuosia (voitte arvailla mitä...) ja ilmoitin ystävilleni, että lahjoja ei paranisi tuoda - entisillekään ei meinaa löytyä tilaa. Vaihtoehdoksi tarjosin erilaisten järjestöjen tukemista tai ns. toisenlaisen lahjan antamista.

Ilahduin kovasti, kun aika moni tarttui tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sain siis lahjaksi puun taimen, muutaman aapisen, ammatin ja tukea Amnestylle. Olin vilpittömän iloinen näistä lahjoista ja etenkin siitä, että pystyin omalla toiminnallani sekä auttamaan köyhempien maiden asukkaita, mutta myös levittämään ajatusta muiden auttamisesta ja materialismin välttämisestä.

Harva voi väittää, ettei olisi iloinen saadessaan viinipullon tai kivan levyn. Kysymys kuuluukin, tarvitsenko aina jotain vai voisinko ohjata materiaa toisaalle, sinne missä sille on oikeasti tarvetta. Olen miettinyt usean joulun alla, että kieltäisin lahjojen antamisen, jos ne eivät kuulu yllämainittuihin vaihtoehtolahjoihin. Materianhalu on kuitenkin ollut niin polttava, etten ole pystynyt. On ollut tarvetta uusille vaatteille, olen halunnut tietyn kirjan ja niin edelleen. Ensi joulua on vielä turha pohtia, mutta materianhimoa voi hillitä jo sitä ennen.

Pahamaineisena kirjojen hamstraajana julistankin itseni nyt kirjanostolakkoon, kunnes olen lukenut hyllystäni vähintään hyllymetrin kirjoja. En siis saa ostaa yhtään kirjaa ennen kuin olen sivistänyt mieltäni ja tyhjentänyt hyllyäni riittävästi. Luku-urakan päätteeksi kirjat, joita en tarvitse päätyvät divariin tai lahjoituksina jollekin niitä tarvitsevalle. En tiedä, onko tästä mitään itsekasvatuksellista hyötyä vai paheneeko materialismini vain pakon myötä, mutta kokeillaan nyt kumminkin.

Lattiakaivo-ongelma

Vielä ennen New York-postausta tällainen vähän tylsempi ja arkipäiväisempi kirjoitus. Ongelmana on nimittäin suihkun lattiakaivo, joka taas pitkän ongelmattoman jakson jälkeen on alkanut tukkiutua. Kerran olen ratkaissut ongelman perusmyrkyllä, kerran koetin ekologista "myrkkyä" ja tässä viime aikoina lattiakaivon kunnossapidossa on auttanut Sini-lattiakaivosuodatin. Mikään näistä ratkaisuista ei tunnu täydelliseltä, sillä myrkkyjä en haluaisi putkiin laittaa, tähän tarkoitukseen sopiva ekoaine on tosi kallista, jos sitä joutuu jatkuvasti ostamaan ja noista lattiakaivosuodattimista taas tulee jatkuvasti roskaa, jota yritän muutenkin vältellä. Lisäksi lattiakaivosuodattimen materiaali on sellaista, ettei sitä voi kierrättää.

Pelkkä lattiakaivon säännöllinen puhdistaminen ei tunnu riittävän, jos jotain näistä apukeinoista ei käytä. Mikä siis neuvoksi?

Suunnitelmissani on jo pitempään ollut yrittää itse väsätä tuollainen lattiakaivosuodatin, jonka voisi hävittää vaikka biojätteen mukana. Periaatteessa tehtävän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön. Tarvitaan vain jonkinlainen tukevasta materiaalista tehty rengas, jonka ympärille voi kääräistä jotain ekologista, pienireikäistä materiaalia (bambu/puuvillakangasta...?). Ajatuksena olisi, ettei tuota rengasta tarvisi vaihtaa, vaan sen ympärille tulisi aina uusi suodatinkangas. Tähän asti olen suunnittelussa päässyt ja olisi tekojen vuoro.

Sitä ennen haluaisin kuitenkin kuulla, jos joku on kokeillut vastaavanlaista viritystä tai jos jollain on parempia, ekologisempia, kätevämpiä vaihtoehtoja hoitaa lattiakaivon siistiminen.

Haitissa tarvitaan auttavaa kättä

Maanjäristyksen runtelemassa Haitissa tarvitaan apuasi. Lahjoita esim. Punaisen ristin kautta vaikka huomisen pullakahvit osoitteessa http://lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus. Minä lahjoitin reilun lounaan verran.

Päivitystä tulossa

Ei, en ole kadonnut, vaikka blogini onkin viettänyt hiljaiseloa. Olen viime aikoina keskittänyt energiaani muihin asioihin eikä blogin päivittäminen ole tuntunut ajankohtaiselta. Päivitystä New Yorkin design-putiikeista on kuitenkin tulossa jahka ehdin irrottaa sille hieman aikaa.

Jollain tasolla olen myös hieman uuvahtanut tähän ekohörhöilyyn. Joka puolella on kaikkea liikaa, tarvisi melkein kartan tässä ekoviidakossa suunnistamiseen.

Siat edelleet puheenaiheena

Olen seurannut tätä uusinta sikakohua eli keskustelua sianlihan tehotuotannosta ja sikatilojen hoidosta suurella mielenkiinnolla. Pakko myöntää, että vähän on sellainen "mitä minä sanoin"-fiilis. Juurikin tehotuotanto on se ykkössyy, miks aikoinaan päädyin kasvissyöjäksi.

Enää en tunne niin palavaa intohimoa vastustaa lihan syöntiä kuin joskus nuorempana, mutta vuosien varrella lihasta on tullut itselle kovin vieras asia, joka ei tunnu enää edes ruoalta. Lihan laittaminen suuhun tuntuisi yhtä oudolta kuin vaikka muoviastioiden syöminen.

En silti vastusta lihan syöntiä sinänsä, vaan nimenomaan tehotuotantoa, joka kohtelee eläimiä pelkkinä pihvikoneina. Nämä asenteet tulivat erittäin hyvin esiin eilisessä A-Talkissa, jossa keski-ikäinen kurikkalaisisäntä ministeri Anttilan peesamana tyttötteli pöydän toisella puolella istuneita Animalian ja Oikeutta eläimille-järjestön aktivisteja. Itse asioihin pääseminen tuntui olevan vaikeaa, kun tuottajien ja aktivistien näkökulmat olivat jo lähtökohtaisesti niin kaukana toisistaan. Paikalle olisi tarvittu vielä lihaa syövä kuluttaja tai kuluttajia, jotka olisivat tuoneet oman näkökulmansa asiaan. Meillä kuluttajilla se muutosvoima viime kädessä on, vai mitä.

Tässä keskustelussa on lähinnä puhuttu sikojen elinoloista ja hoidosta, mutta ainakin minulta on jäänyt huomaamatta maininnat geenimuunnellun rehun käytöstä eläinten ravintona sekä runsas antibioottien käyttö, joka lienee myös jonkin sortin ongelma. Vaikken itse lihaa syökään, nämä kysymykset ovat sikäli tärkeitä, että lihantuotanto tuskin Suomesta loppuu ja siksi myös näin kasvissyöjänä pidän lihantuotannon muuttamista eettisempään ja terveellisempään suuntaan tärkeänä.

Keskustelua aiheesta http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2005852.

Vinkkejä reiluun jouluun

Ennen kuin pääsen päivittämään matkakuulumisia, niin tässä linkki Reilun kaupan yhdistyksen joulunvinkkeihin: www.reilukauppa.fi/index.php?341. Tarjolla mm. lahjaideoita ja reseptejä.