perjantai 9. toukokuuta 2014

Kahden äiti ja vuorokaudessa edelleen vain 24 tuntia

Meno on ollut hurjaa tänä(kin) keväänä. Arkipäivän aktivismi on jäänyt enimmäkseen raportoimatta työnhaun, rahoitushakemusten, lapsen hoidon ja raskauden viedessä kaiken ajan. Voi kun päivässä olisi muutama tunti enemmän. Tai jos pärjäisi vähemmillä unilla.

Anyways, olen nyt kahden lapsen äiti. Reilun kolmevuotiaan pojan koltiaisen seurana täällä majailee nyt kuukauden vanha tytön tyllerö. Tyllerö ei vielä kamalasti tästä maailmasta tiedä, mutta on jo päässyt mukaan ekoarkeen - nimittäin käyttämällä veljeltään perittyjä kestovaippoja.

Ajatuksissa on ollutkin kirjoittaa postaus otsikolla kestovaippailua 2.0. Muita tulevia aiheita (joiden ilmaantumisesta ei tietysti täyttä varmuutta ole koskaan): josko viimein saisi sen yhden kirja-arvion kirjoitettua... aloitettu on jo postaus eettiseen muotiin ja ekojuttuihin liittyvästä bisneksestä (tai no bisnes huono sana, parempi olisi ekokaupat, ehkä) ja jotain, jota en juuri nyt muista. Äitiysloma sumu vetää aivot niin jumiin, että kirjoittaminen ja kaikenlainen aivotyöskentely pitäisi kieltää tässä vaiheessa.

Hahah. Näillä mennään.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Lihan korvike vai proteiinin lähde?

Vähän on kiirettä pukannut tässä äitiysloman alla. Monta kirjoitusta on odottamassa, mutta ei aikaa niiden viimeistelyyn. Äskettäin ärsytyskynnys kuitenkin ylittyi  ja sai minut näppäilemään pari ajatusta kasvissyönnistä (vegaaniudesta).

Klikkasin itseni Ylen juttuun Nokkonen ja siankärsämö mausteeksi – näillä konsteilla kasvisruuan saa maistumaan lihalta. Kiitos vain maustamisvinkeistä, ne ovat ok, mutta se, mikä alkoi kismittää oli tuo loppu. Maistumaan lihalta.

Miksi kasvisruoan pitäisi maistua lihalta? En tunne montaakaan kasvissyöjää, joka kaipaisi lihan makua tai haluaisi olla kasvissyöjä, mutta silti ikään kuin syödä lihaa.

Miksei voida puhua ennemminkin proteiinin lähteestä kuin lihan korvikkeesta? Korvike kuulostaa siltä, että parempaakin on olemassa, muttei tarjolla. Miksi kasvisruokaa ja -ruokavaliota yhä edelleen peilataan "yleiseen normiin" eli sekaruokavalioon (tai pikemminkin välillä tuntuu, että liharuokavalioon, vaikka tuskin moni sellaista kuitenkaan täysin noudattaa). Miksi kasvisruoasta ei voi puhua ihan vain ruokana tai kasvisruokana? Miksi pitää tehdä niin suuri numero lihan ja lihattoman välille? Onko tämä vain suomalaisen keskustelun erityispiirre vai onko muualla samanlaista?

Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toivoisin toimittajilta medialta, ennen kaikkea lihaa syöviltä ystäviltäni, että puhetapa kasvissyönnistä hiljalleen muuttuisi. Kasvissyönti ei ole nirsoutta, se ei ole marttyyriutta, se ei ole lihan puutetta, vaan se on tietoinen valinta.

Ps. Tunnustettakoon, että syön ihan mielelläni silloin tällöin näitä "lihankorvikkeita". Juuri eilen tein quorn-pihvistä ja ruisleivästä hampurilaisen. En silti kokenut paikkaavani lihan puutetta, vaan söin hyvää kasvisruokaa.


torstai 30. tammikuuta 2014

Operaatio vetoketjun vaihto

Kuten jossain aiemmassa tekstissä tuli jo mainittua, olen raskaana. Toisella kertaa kroppa tuntuu kasvaneen paljon nopeammin ja isommaksi kuin ensimmäisellä, mikä näin kovien pakkasten aikaan aiheuttanut pieniä hankaluuksia. Kuten jo arvaattekin, takit eivät meinaa mahtua enää päälle.

Onneksi minulla on mitä mainioin untuvatakki. Ainoa ongelma oli, että vetoketju kului edellistalvena käyttökelvottomaksi. Koska en tietenkään saanut ajoissa hoidettua vetoketjun vaihtoa, olin pakkasten alkaessa hätää kärsimässä. Oli nimittäin yllättävän vaikeaa löytää ompelijaa tai ompelimoa, joka olisi vetoketjun takkiini vaihtanut. Yksi mekkojen suunnitteluun ja ompeluun keskittyvä sanoi suoraan, ettei jaksa alkaa vetoketjua vaihtamaan. Pari muuta oli untuvalle allergisia. Useammasta paikasta tiedusteluihin ei edes vastattu tai vastattiin parin viikon päästä.

Onneksi tiedustelu ystäväpiirissä auttoi ja sain kuin sainkin vetoketjun lopulta vaihdettua kahdessa päivässä. Hinta 35 euroa vetoketjuineen. Sain niin ystävällistä ja laadukasta palvelua, että mieluusti mainostan ja suosittelen: Tähtitikki on mainio paikka (Rautatienkatu 7, Tampere).

Summa summarum: on hyvä välillä muistuttaa itseään siitä, että pienet viat takeissa tai muissakaan vaatteissa eivät vie vaatetta hautaan tai lattialuutuksi. Jos ei itse uskalla lähteä korjaamaan, niin ammattitaitoiset ompelijat tekevät sen, ja vieläpä todella kohtuulliseen hintaan. Seuraavana vuorossa muuten talvikenkien vienti suutarille. Saa nähdä irtoaako siitä jotain kirjoitettavaa.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Less is more - uusi kosmetiikkatrendi?

Piipahdin hiljattain kasvohoidossa. En ole mikään aktiivinen kauneudenhoitopalvelujen käyttäjä, mutta tapaan yleensä käydä hoidossa kerran vuodessa - syntymäpäivänäni. Se on hauska tapa saada itselle pieni rentoutumishetki ja välttää ylimääräisen krääsän keräytyminen nurkkiin.

Kasvohoidossa käynnissä ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta tällä kertaa yllätyin todella iloisesti kosmetologin puheista. Hoidon jälkeen hän esitteli hoitolan käyttämää kosmetiikkaa sarjaa ja totesi, että ihonhoitotuotteiden määrä on kuulema vähentynyt ja vähentymään päin. Toisin kuin kukaan aiempi kosmetologi, hän vakuutti, että puhdistusaineella ja yhdellä rasvalla pärjää mainiosti. Ei siis erikseen päivä- ja yövoiteita, ei kasvovettä, ei silmänympärysvoidetta ja mitä näitä nyt on. Kiireisen perheenäidin unelma. Lisäksi juuri vanhenemista symboloivana päivänä oli mieltä ylentävää kuulla, ettei vielä tarvitse ryppyvoiteita. Niitäkin minulle on joskus tarjottu.

Olen aina ollut laiska ja haluton käyttämään mitään massiivista määrää kauneudenhoitotuotteita. En yksinkertaisesti jaksa käyttää kovin paljon aikaa ihon hoitoon ja toisaalta en ole kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Vuosikaudet olen selvinnyt pesuaineella, silmämeikinpuhdistusaineella, kasvorasvalla ja satunnaisesti käytetyllä kuorinta-aineella. Tämä kombinattio on riittänyt mainiosti ja mielestäni ihoni on pysynyt hyvässä kunnossa ilman kasvovesiä, yövoiteita ja mitä-niitä-nyt-onkaan.

Olen silti usein ihmetellyt sitä valtavaa erilaisten tuotteiden määrää, jota kosmetiikkabrändit, yllättäen myös luonnonkosmetiikkamerkit, hyllyillään tarjoavat. Tarvitaanko hyvän ihon ylläpitämiseen todella kaikkia niitä tuotteita vai olisiko lopputulos oikeastaan parempi mahdollisimman vähillä aineilla? Eikö luonnollisuuteen pitäisi kuulua ajatus siitä, että vältetään turhaa ja toisaalta haluaisin nähdä luonnonkosmetiikan myös eettisenä vaihtoehtona. Ei tyrkytetä turhia lupauksia eikä myydä turhia tuotteita.

En tiedä, koskiko tuoteperheen pieneneminen vain tätä kyseistä sarjaa, mutta en pitäisi yhtään pahana, jos samanlainen trendi tunkisi myös "tavallisen" kosmetiikan maailmaan. Vähemmän on enemmän - tässäkin tapauksessa.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Paluu

Vuosi vaihtui, pahimmat kiireet ovat hellittäneet (oma väitös ja pari muuttoa takana päin) ja kun oli hetki aikaa ajatella, huomasin, että minulla on tällainen blogikin. Ja että sitä voisi vaihteeksi käyttää erinäisten asioiden pohtimiseen.

Aloitin tämän blogin (muistaakseni vuonna 2008) siksi, että ekologisista kulutusvaihtoehdoista, erityisesti kosmetiikasta, oli niin vähän tietoa tarjolla netissä. Tai no tuotteita löytyi helposti, mutta esimerkiksi käyttäjäkokemuksia oli hankala löytää. Samoihin aikoihin moni muukin oli huomannut saman asian ja yhtäkkiä ekoblogeja tulvi kaikkialta. Pikkuhiljaa myös ekologiseen kuluttamiseen keskittyneitä yrityksiä alkoi syntyä kuin sieniä sateella.

On ollut hienoa huomata, kuinka ekoloogisuus ja eettisyys ovat saaneet huomiota ja palstatilaa. Enää niitä ei pidetä vain hippien tai viherpiipertäjien puuhasteluna, vaan ekotuotteita voi käyttää ilman, että tarvitsee aina selitellä. Silti eko, luomu ja eettisyys ovat kulutuksessa vielä pieniä tekijöitä.

Koska blogini alkuperäinen idea on viime vuosien aikana jokseenkin vesittynyt (ekotuotteita ja käyttäjäkokemuksia löytyy netistä jo pilvin pimein), keskityn jatkossa enemmän yhteiskunnallisten asioiden kommentointiin, ekojuttuihin Tampereella (jonne on muuten viime aikoina tullut ihan mahtavasti lisää yrityksiä, joilla on ekologinen/lähiruoka/luomu/eettinen fokus), ihmisoikeuksiin ja historiantutkijana pystyn tuskin välttämään jonkinlaisia historiallisia katsauksia edellisiin aiheisiin. Tai sitten johonkin ihan muuhun. Ja kohta kahden lapsen äitinä pystyn tuskin myöskään välttämään lapsiin liittyvien asioiden kommentointia.

Ja lopuksi, sitten kun saan inspiraation uudesta ulkoasusta, myös blogin visuaalinen ilme muuttu(nee).

Näitä odotellessa mainiota tätä vuotta ja intoa uusiin seikkailuihin itse kullekin.