Siat edelleet puheenaiheena

Olen seurannut tätä uusinta sikakohua eli keskustelua sianlihan tehotuotannosta ja sikatilojen hoidosta suurella mielenkiinnolla. Pakko myöntää, että vähän on sellainen "mitä minä sanoin"-fiilis. Juurikin tehotuotanto on se ykkössyy, miks aikoinaan päädyin kasvissyöjäksi.

Enää en tunne niin palavaa intohimoa vastustaa lihan syöntiä kuin joskus nuorempana, mutta vuosien varrella lihasta on tullut itselle kovin vieras asia, joka ei tunnu enää edes ruoalta. Lihan laittaminen suuhun tuntuisi yhtä oudolta kuin vaikka muoviastioiden syöminen.

En silti vastusta lihan syöntiä sinänsä, vaan nimenomaan tehotuotantoa, joka kohtelee eläimiä pelkkinä pihvikoneina. Nämä asenteet tulivat erittäin hyvin esiin eilisessä A-Talkissa, jossa keski-ikäinen kurikkalaisisäntä ministeri Anttilan peesamana tyttötteli pöydän toisella puolella istuneita Animalian ja Oikeutta eläimille-järjestön aktivisteja. Itse asioihin pääseminen tuntui olevan vaikeaa, kun tuottajien ja aktivistien näkökulmat olivat jo lähtökohtaisesti niin kaukana toisistaan. Paikalle olisi tarvittu vielä lihaa syövä kuluttaja tai kuluttajia, jotka olisivat tuoneet oman näkökulmansa asiaan. Meillä kuluttajilla se muutosvoima viime kädessä on, vai mitä.

Tässä keskustelussa on lähinnä puhuttu sikojen elinoloista ja hoidosta, mutta ainakin minulta on jäänyt huomaamatta maininnat geenimuunnellun rehun käytöstä eläinten ravintona sekä runsas antibioottien käyttö, joka lienee myös jonkin sortin ongelma. Vaikken itse lihaa syökään, nämä kysymykset ovat sikäli tärkeitä, että lihantuotanto tuskin Suomesta loppuu ja siksi myös näin kasvissyöjänä pidän lihantuotannon muuttamista eettisempään ja terveellisempään suuntaan tärkeänä.

Keskustelua aiheesta http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2005852.

Vinkkejä reiluun jouluun

Ennen kuin pääsen päivittämään matkakuulumisia, niin tässä linkki Reilun kaupan yhdistyksen joulunvinkkeihin: www.reilukauppa.fi/index.php?341. Tarjolla mm. lahjaideoita ja reseptejä.

Eko-Nyki

Yhdysvallat on monin tavoin ristiriitainen maa ekoilun ja terveellisen elämäntavan suhteen. Lyhyesti sanottuna terveellistä luomuruokaa on helposti saatavilla sekä kotitarpeisiin että ravintolassa syötäväksi. Jätteiden ja kierrätyksen suhteen taas tunnuttiin olevan paljon jäljessä Eurooppaa. Tosin New Yorkin ja Bostonin perusteella on mahdotonta yleistää mitään koko maata koskevia johtopäätöksiä.


Itse usein kiireiseessä matkalla eväitä syövälle New York oli kuin taivas. Smoothien tai muuta terveellistä ja kätevää purtavaa sai kätevästi kulmakahvilasta mukaansa ja syömiseen varatun ajan saattoi käyttää kaupungin katseluun jalkaisin. Varjopuolena oli se, että kaikki, ihan kaikki, on pakattu moneen kertaan ja kertakäyttöpakkauksiin. En esimerkiksi onnistunut käymään yhdessäkään kahvilassa, jossa olisi saanut kahvin johonkin muuhun kuin kertakäyttöpahvimukiin.



Paras paikka ekoiluun New Yorkissa on ehdottomasti Brooklyn, jossa tuntuu asuvan kaupungin, ehkä jopa koko maan, ekotietoisinta väkeä. Brooklynissa on kadehdittavan paljon luomumarketteja, paikallisten designerien pikkuputiikkeja ja organic&fairtrade-kahviloita. Jos pitäisi muuttaa New Yorkiin, Brooklyn olisi ehdottomasti ykkösvaihtoehtoni. Tästä aiheesta enemmän seuraavassa blogauksessa, kuvien kera.

I Love Finnair

Terveisia New Yorkista. Tyomatka alkaa olla loppusuoralla, enaa on jaljella kivoin osuus eli paamaaraton hengailu ja kaupungin atmosfaarin haistelu. Sen jalkeen alkaakin sitten jannin osuus, silla olin tietysti varannut lentoni Finnairilta. Toisin sanoen vaivattoman suoran New York-Helsinki lennon sijaan joudun vaihtamaan konetta Lontoossa ja odottelemaan useita tunteja Heathrow'lla. Onneksi kuitenkin sain korvaavan ja lennon ja ylipaansa paasin lapi Finnairin puhelinpalveluun. Sielta pain ei nimittain tullut minkaanlaista ilmoitusta edes lennon peruuntumisesta. Kiiretta siella varmaan on, koska lehtitietojen mukaan lakko koskee noin 32 000 matkustajaa. No hard feelings.

Sitten kun joskus paasen Tampereelle asti ja olen toipunut reissusta, kertoilen kokemuksia paikallisesta eko-kulttuurista. Kylla tama monella tapaa on ristiriitainen maa, mutta ainakin jossain asioissa ekologisuus on huomattavasti paremmalla tolalla kuin Venajalla, mutta monessa asiassa on ollaan Eurooppaa (Pohjoismaat, Saksa, Englanti) jaljessa.

Ja nyt Manhattanille...

Reilu yliopisto

Hahaa, armas työpaikkani eli Tampereen yliopisto on Reilun kaupan sivujen mukaan Suomen ensimmäinen reilun kaupan korkeakoulu.

Arvonimen voi saada korkeakoulu, joka sitoutuu kehittämään hankintojaan eettisemmiksi ja edistämään Reilua kauppaa omalla toiminnallaan. Tampereen yliopistossa kaikki tiedekunnat ja 18 ainejärjestöä ovat ottaneet käyttöönsä Reilun kaupan kahvin ja teen, ja niitä tarjotaan myös yliopiston kaikissa ravintoloissa.
(Tampereen yliopistosta Suomen ensimmäinen Reilun kaupan korkeakoulu 27.10.2009)

Onkin kiinnostavaa jatkossa tarkkailla sitä, kuinka tuo reiluus näkyy yliopiston arjessa muutoin kuin vain reilun kaupan kahvina ja teenä, vai näkyykö se mitenkään. Kuinkahan moni täällä edes tietää asiasta?

Kuukauden paussi

Arkipäivän aktivismin tarkasteluun tulee nyt noin kuukauden tauko, koska aktivisti suuntaa parille pitemmälle työmatkalle. Ensin suuntana on USA ja sen jälkeen Venäjä. Jos palaan takaisin täysissä ruumiin ja sielun voimissa, lupaan raportoida hieman ekoelämään liittyvistä asioista näissä maissa.

Ekojalanjälkikin tässä reissatessa vähän ikävästi suurenee, koska en matkusta rapakon taakse laivalla. Naapuriin menen toki perinteisesti junalla.

Anyway, pirteää marraskuuta, palataan asiaan itsenäisyyspäivän tienoilla.

Miun mekko

Olin tuossa työmatkalla Helsingissä ja ehdin vihdoin piipahtaa myös muutamissa mainioissa putiikeissa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että matkaan lähti aivan ihana mekko suunnittelija Ilona Hyötyläisen Miun-kaupasta. Olen jonkin aikaa etsiskellyt sellaista semi-hienoa vaatetta, joka sopisi tilanteisiin, joihin ei viitsi ihan normifarkuissa ja villapaidassa mennä, mutta jotka eivät ole aivan jakkupukutilaisuuksiakaan.

Miun Koriste-mekko oli kuin tehty tähän tarkoitukseen ja mitoiltaankin sopi minulle kuin mittatilaustyö. Mekosta oli kolme eri vaihtoehtoa: musta silkkinen (astetta hienompi versio), ja harmaa sekä musta puuvillainen. Näistä valitsin pohjaväriltään mustan puuvillamekon, jossa on harmaalla suunnittelijan isoäidin innoittama pitsimäinen kuosi.

Samalla rahalla olisi tietty saanut monta muuta vaatetta ja vaikka kengät, mutta halusin kerrankin toimia kuten saarnaan eli oikeasti ostaa Suomessa suunnitellun ja tehdyn (!), pitkäikäisen ja laadukkaan vaatteen niiden liukuhihnalla tuotettujen halpisrääsyjen sijaan. Miehelleni en tosin uskaltanut mekon hintaa (vielä) paljastaa.