Mikä on oikeasti ympäristöystävällistä?

Muutaman viime vuoden aikana käsittämättömästi kasvanut ekoboomi on tuottanut paljon hyvää, kuten esimerkiksi yleisen tietoisuuden lisääntyminen ekoasioista, mutta valitettavasti myös joitain vähemmän onnistuneita juttuja.

Yksi esimerkki selvästi epäonnistuneista ekotuotteista on oman kokemukseni perusteella kestoleivinpaperi, jonka rippeet tässä muutama päivä sitten hautasin roskikseen. Kestoleivinpaperi saattaa äkkiseltään tuntua mainiolta keksinnöltä. Käyttökertoja luvattiin lähes 1000 ja tuotetta kehuttiin helpoksi puhdistaa. Missä sitten mätti?

En tiedä, oliko vika käyttäjässä, mutta meillä kaksi käytössä ollutta eri merkkistä kestoleivinpaperia meni lyhyessä ajassa sellaiseen kuntoon, ettei niitä voinut enää käyttää. Peseminen oli työlästä, rasva ei meinannut irrota millään ja lopulta päädyimme takaisin valkaisemattomaan kertakäyttöiseen (jota sitäkin voi joissain tilanteissa käyttää itse asiassa useampaan kertaan).

Sattumalta törmäsin tänään Iltalehden juttuun, jossa pohdittiin muovisten biobussien ongelmia. Tärkein pointti jutussa lienee siinä viime aikoina muuallakin esiin tullessa arvioissa, että tuotteen materiaalilla ei olisikaan niin suurta merkitystä ympäristön kannalta kuin on usein ajateltu. Ekologisin tuote ei välttämättä siis ole se vähiten pakattu, luonnollisimmasta materiaalista tehty kierrätysjuttu, vaan sellainen, joka parhaiten täyttää käyttötarkoituksensa. Vasta sen jälkeen tulevat kysymykseen materiaalit ja niiden kierrätys. Esimerkiksi elintarvikkeiden kohdalla ekologisin pakkaus on sellainen, josta ruoka tulee syödyksi eikä jää biojätteeksi.

Kokonaisuus on se, joka tässäkin ratkaisee. Mielestäni yhä se tärkein keino vaikuttaa ympäristöön on oman kulutuksen hillitseminen ja sitten jos jotain tarvitsee hankkia, pitää mielessä kirpparit ja ekotuotteet.

Iltalehti 9.12.2011
Kuningaskuluttaja: Biopusseista yllättäviä ongelmia - käyttöä ruvettu kieltämään

Kiire on kirosana, mutta jokapäiväistä

Hitto, nyt kun olen palannut töihin, en meinaa keretä edes sitä vähää, mitä ehdin tekemään kotona ollessa. Kuvittelin tilanteen aivan toiseksi. Turhaan ei puhuta ruuhkavuosista. Ehkä tämä tästä lähtee taas rullaamaan, mutta tällä hetkellä en pysty käsittämään, millä kukaan pienen lapsen töissä käyvä ehtii kirjoitella blogia?

Hyvät aikeet ja kiinnostavat kirjoitusaiheet saattavat nyt jäädä toteutumatta - ennen kuin tilanne hieman normalisoituu ja keksin, mihin väliin ehdin mahduttaa maailmanparannusta. Yhden kirjan aion tosin arvioida lähitulevaisuudessa, kun sellaista kivaa tarjottiin. Mutta siitä lisää sitten kun olen kahlannut opuksen loppuun.

Älkää nyt ihan kadotko. Kyllä minä vielä tulen.

Kohta, kohta, kohta

Tuleva töihin paluu ja tsiljoona muuta asiaa (kuten yksi vähän päiväunia nukkuva riiviö) tässä hieman rajoittavat kirjoitusmahdollisuuksia. Päivityksiä on kuitenkin tulossa jahka palaset loksahtavat kohdalleen.

Lyhyesti voin raportoida, että dieetti ilman kotimaisia viljoja (ve-oh-ru) on mennyt yllättävän hyvin. Yhtenä päivänä teki ihan suunnattomasti mieli leipää (kaiketi sen kivan suutuntuvan vuoksi), mutta senkin himon sain laannutettua gluteenittomalla leivällä. Ravinto on ollut aika riisipainotteista, kuten täällä arveltiinkin. Leipomaan en ole valitettavasti ehtinyt eikä tarvetta ole ollutkaan, koska suklaavarastot ovat pitäneet makeanhimon kurissa.

Varsinaisesti ei ole tehnyt mieli mitään viljaa sisältävää, mutta yksi pieni lipsahdus sattui. Osa aivosoluista oli kaiketi mennyt jo maate, kun yhtenä iltana ajattelin, että ruoan kanssa maistuisi ykkösolut. Huomasin asian parin kulauksen jälkeen, mutta hei, ei kerrota niille allergiakeskuksen tädeille ja sedille tästä, joohan.

"Hyvää Suomesta" -teema on ollut mielessä. Hesarin ulkomaantoimittaja Sami Sillanpää kirjoitti muutaman päivän takaisessa lehdessä aiheesta aika samansuuntaisesti kuin olen itsekin ajatellut. Jahka löydän sen lehden (jos ei tarvitse lähteä dyykkaamaan), pistän vihdoin tekstiä aiheesta tännekin.

Maidoton-munaton-vehnätön-ohraton-rukiiton dieetti

Toinen dieettipäivä alkaa olla takana. Toistaiseksi ei ole ollut vaikeuksia selvitä. Yleensä olen pärjännyt erilaisilla dieeteillä sellaiset kolme neljä päivää ihan hyvin, esimerkiksi paastotessa tai kun aikoinaan piti kilpaurheilijana pudottaa painoa. Jostain syystä aina viidennen päivän kieppeillä alkaa tehdä mieli juuri niitä ruokia, joihin ei saisi koskea tai paaston tapauksessa ihan mitä tahansa ruokaa, vaikka olo olisi kuinka hyvä tahansa.

Kohtapa se nähdään.

Mitään ruokapäiväkirjoja minulla ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä pitää, mutta ajattelin nostaa esiin jotain uusia ruokia ja raaka-aineita, joita tämän dieetin aikana tulee vastaan. Kokeilulistalla on mm. kvinoaa, riisinuudelia, maissipastaa.

Tänään kuitenkin hehkutan raakasuklaata, jota ostin eilen Shasasta, jossa piipahdin lounaalla dieetin alkajaisiksi. Conscious -suklaa (makuna gojimarja&kookos) on ihan taivaallista. Aluksi hieman epäilin, että mitä ihmeen superfoodhöttöä tämäkin on, mutta maku vei mennessään. Raakasuklaa tuntuu olevan rakenteeltaan paljon pehmeämpää kuin tavallinen eikä se ole niin imelän makeaa kuin esim. maitosuklaa ja myös osa tummista. Siitä ei tullut äklöä oloa, ehkä siksikin, ettei suklaata tullut syötyä kuin palanen kerrallaan.

Kallistahan tuo raakasuklaa on, mutta tarviiko sitä namia syödä kilo tolkulla. Minusta vähempikin riittää ja laadusta olen valmis maksamaan.

Kirppistelyä ja uuteen dieettiin valmistautumista

Normaalisti pitkään sängyssä vetelehtivä perhe (napero mukaan lukien) reippaili tänään MLL:n lastentavaroiden kirppikselle jo ennen kymmentä! Yleensä viikonloppuaamuisin ollaan hädin tuskin raahaduttu kymmenen maissa vielä edes aamiaiselle.

Mutta kannatti lähteä. Mukaan tarttui pari kestovaippaa, ehkä parin vuoden päästä sopiva villahaalari, pari läppäkirjaa (tämän hetken hittejä, joita kuluu kuin vessapaperia) ja muutama paita. Aikaa kului reilu puolituntia, kaikki ostokset tulivat tarpeeseen ja rahaakin säästyi. Kirppikset on niin mahtavuutta, ja mikä parasta, nettikirppiksillä kuvien pläräilyn sijaan pääsi itse käsin hipeltelemään tavaroita.

Ja asiasta toiseen. Seuraavat pari viikkoa tulevatkin olemaan vähemmän mahtavia. Naperolta testataan vehnäallergiaa, mikä tarkoittaa sitä, että minun maidoton ja munaton imetysdieettini laajenee parin viikon ajaksi myös vehnään, ohraan ja rukiiseen. Haastetta piisaa, mutta olen jo hetken aikaa varautunut tulevaan sekä hankkimalla sopivia ruokia että asennoitumalla tulevaan mielenkiintoisena kokeiluna. Tarkemmin ajateltuna tuleva dieetti on muuten melko lähellä tämän hetken kuuminta ruokatrendiä (kamala sana ja vielä kamalampi tuo buumi, mutta ei siitä sen enempää) eli karppausta. Tosin sillä erotuksella, että minä voin syödä kyllä kauraa, tattaria, hirssiä, kvinoaa eikä hiilareita ole mitenkään rajoitettu. Karppausta en ole oikeastaan koskaan harkinnut enkä nytkään tule täysin viljoitta olemaan. Odotan innolla kuitenkin elämistä ilman valkoisia vehnäjauhoja ja sen vaikutuksia omassa olossa.

Epäilemättä tällaiselle peruspastanjauhajalle pari viikkoa ilman spagettia, penneä ja fusillia tulee olemaan vaikeaa, siksipä olenkin koonnut itselleni aseistuksen, jonka avulla pyrin pastanhimoa hillitsemään.

1. Riittävästi tummaa suklaata

2. Riittävästi pähkinöitä ja siemeniä

3. Gluteenitonta pastaa, riisinuudelia ja täysjyväriisiä

4. Avokaadoja, marjoja ja banaaneja

5. Paljon kahvia ja soijamaitoa. Tämä yhdistelmä on jo pitkään ollut pelastukseni - se on myös tämän dieetin kulmakivi

Jos ehdin enkä ole liian kismityksen vallassa, saatan ehkä laittaa tänne jotain pientä raporttia aiheesta. Mahdollinen raportti voisi muuten olla tarpeen lapseni ihotautilääkärille, joka oli ihan kauhuissaan kun aikanaan kysyin, jätänkö minäkin kotimaiset viljat pois, kun hän ei niitä vielä lapseni ruokavalioon suositellut ja kuitenkin imetin. "Mitä sä sitten syöt?" Nii-in...no. Sopersin jotain epämääräistä.

Hänen reaktionsa ei mitenkään yllättänyt minua, silti raivostuttaa se, että tuo lihan, maidon ja kotimaisten viljojen pyhäkolminaatio pitää vielä pintansa myös lääkäreiden keskuudessa. Laajennettaisiinko vähän näkemystä siitä, mistä kaikesta voi saada ravitsevaa ruokaa aikaan, jooko?

Ps. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä resepteistä tai ihan valmiistakin ruoaista, joissa ei siis ole maitoa, munaa eikä kotimaisia viljoja (kauraa lukuun ottamatta).

Visiitti puhtaan ruoan äärelle- Shasa

Pitkään "to do" -listalla ollut Shasa tuli nyt vihdoin testattua viime viikolla. (Postaustahti on edelleen tutun verkkainen, mutta minkäs teet kun on kävelemäänopetteleuvaihe meneillään erittäin vilkkaan ja energisen lapsen kanssa).

Shasa on siis lounasravintola/kahvila/putiikki -tyyppinen paikka (perustajie ja omistajien mukaan smootila) Jyväskylässä ja Tampereella, joka tarjoaa pitkälti ns. superfoodeille pohjautuvaa ruokaa - suomeksi sanottuna vegaanista, sokeritonta ja vehnätöntä safkaa. Saattaa kuulostaa aika rajulta - minäkin olin aluksi hieman skeptinen - mutta kokeilu kannattaa.

Vierailimme Tampereen Shasassa koko perheen voimin ja testasimme lounaaksi tarjolla olleen sienipiirakan sekä mokkakakun kahvilla. Rakastuin paikkaan heti ensimmäisestä suupalasta. Sienipiirakka oli aivan taivaallisen maukasta, samaa mieltä oli myös täysin sekasyöjä siippani. Mokkakakussa oli sokerisiin makeisiin juttuihin jämähtäneelle vähän totuttelua, mutta loppua kohti alkoi sekin maistua aika namilta. Mikä parasta, tuloksena oli täydellinen olo: nälkä poistui, sopiva kylläisyys täytti kropan eikä minkäänlaisesta ähkystä ollut tietoakaan. Moneen tuntiin.

Palvelu oli ystävällistä, tunnelma leppoisa. Ainoa mistä voisin itätamperelaisena napista on sijainti. Kun asustaa täällä "kosken toisella puolen" ja käy (kohta) töissä yliopistolla, on keskustan länsiosiin turhan pitkä matka hakemaan päivittäin vaikka lounasta. Hinnat (vaikkakin moneen peruskahvilaan verrattuna korkeat) olivat mielestäni kohdillaan. Luomusuperfood-ruoka olisi voinut maksaa huomattavasti enemmänkin. Eihän tuota voi kun suositella!

Kunhan tästä pääsee taas Kelan rahoilta kunnon palkkatyön ääreen, niin hipsin kyllä hakemaan tuolta energistä lounasta.

Tulevia aiheita...

... tai aiheita, joista haluaisin kirjoitta, jos ehtisin...

Luomu on ollut taas viime päivinä esillä. Viime viikon A-talk oli aika pysähdyttävä, ainakin niiden luomun vastustajien kommentit olivat jotain aivan käsittämätöntä, jos niitä ehti naurultansa loppuun asti kuuntelemaan. Aihetta on käsitelty mm. Kotiäidin luomulaaksossa. A-talkin ehtii vielä katsastaa 27 päivän ajan. Älkää tikahtuko nauruun.

Ekosiivous. Taloudessamme on hiljalleen siirrytty siivoamaan yhä enemmän ja enemmän keittiön tuotteilla. Eli käytössä ovat vanhan kansan tuntemat ja hyväksi havaitut sooda, etikka, sitruuna ja sokeripalat. Kaupasta ostetaan enää mäntysuopaa, saniteettitilojen pesuainetta ja universal stonea. Lisäbonuksena kokemuksia lastenvaatteiden likatahrojen puhdistamisesta ilman värikkäitä, kemikaalitököttejä.

Maahanmuuttoa ei tässä blogissa ole juuri käsitelty ja äkkiseltään voisi ajatella, ettei sen käsittely tänne kuulukaan. Maahanmuutto ja ennen kaikkea siirtolaiset (käytän mieluummin tätä vanhaa termiä kuin uutta maahanmuuttajaa) ovat kuitenkin meidän arkipäivää ja siksi tämä jos mikä kuuluu myös arkipäivän aktivistimin pariin. Perussuomalaiset ovat pitäneet aihetta pinnalla pitkään ja hartaasti, mutta minusta ihan väärällä tavalla. Sen sijaan, että he olisivat käyneet sitä kaipaamaansa kriittistä maahanmuuttokeskustelua, ratkoneet ongelmia ja miettineet, mitä asialle pitäisi tehdä, he ovat jämähtäneet harkitsemattomien kommenttien tasolle, joita muut sitten kilvan kauhistelevat. Minulla ei ole rakentavia kommentteja siirtolaisuuden ongelmien ratkomiseksi, mutta haluaisin puuttua siihen, kuinka me siirtolaisia ja ylipäänsä toisia ihmisiä arjessamme kohtaamme. Tässä suomalaisilla on mielestäni paljon opittavaa muilta mailta.

Hyvää Suomesta. Voisimmeko me jo pikkuhiljaa luopua tästä kansallisesta pessimismistä ja tunnustaa, että me suomalaisetkin voimme olla joissain asioissa hyviä emmekä vain ikuisia epäonnistujia. Myös päättäjät voisivat ottaa onkeensa monista myönteisistä, jopa ylistävistä kommenteista, joita suomalainen yhteiskunta, koulutus eri toten, on saanut viime vuosien aikana ulkomailta. Esimerkiksi päivän Hesarissa kerrotaan, kuinka suomalainen peruskoulu saa suitsutusta Yhdysvalloissa. Kaikkea ei tarvitse uudistaa, jos asiat ovat hyvin.

****
Kommentoikaahan, jos jokin aihe erityisesti kiinnostaa, niin pistän sen prioriteettilistan kärkeen. Muutoin jään itsekin mielenkiinnolla odottamaan, milloin jokin noista aiheista muovautuu oikeaksi tekstiksti.